40-50 -vuotiaat naiset työpaikalla

En mä valita mistään, elän elämäni parasta aikaa. Ei ole kremppoja, töissä olen päässyt kivasti etenemän, mulla on kivat työkaverit. Vapaalla tulee liikuttua paljon: kuntosali 5xvko, golf, kävelylenkit. Kotona on vilskettä kun nuorin on vasta 9v. Avopuoliso on aivan dynamiittia, ei tartte valittaa mistään

Minä, olen tuon ikähaarukan nainen ja työpaikan vanhimpaa osastoa. Verrattuna nuorempiin en valita joka asiasta ja muutoksesta, vaan teen. Minulla on tavoitteellinen harrastus ja olen ulkoisesti ja kestävyydellä mitattuna paremnassa kunnossa. En ravaa terapeutilla jauhamassa pään sisäisistä ongelmista, vaikka elämä on ollut suojattua. En seuraa ja kopioi kaikkea sosiaalisesta mediasta. Luen uutisia, sanomalehtiä ja seuraan politiikkaa. Minulla on säästöjä, en elä kädestä suuhun tuhlaten asioihin, jotka näyttää pinnalta ja tuntuu hyvältä, mutta niillä ei ole arvoa. Minulla ei ole vaihdevuosiongelmia, kiitos hormonaalisen ehkäisyn, ikäluokkani käytti sellaisia, me emme olleet herkistyneet kaikelle. Syön myös hyvin, eikä minulla ole trendikkäitä ruokarajoitteita.

Minä loppujen lopuksi valitan aika vähän, sukupolveni on aika rentoa, me olemme nähneet ja kokeneet vaikka mitä. Me kyllä puolustamme itsemme ja oikeuksiamme tarvittaessa. Mutta meissä istuu myös oikeuksien ja vastuiden tasapaino. 

Olen iloinen, että nuoriso on monessa asiassa fiksumpaa nykyään, mutta kaltaisesi nollakompetenssin hybrissukupolvi saa raivon partaalle. Mutta en ala nyt valittamaan, teillä on jo tarpeeksi vaikeaa, kun olette tuollaisia, eikä ehtoopäivät tule olemaan helpompia.

Vierailija kirjoitti:

Kun elämä on vittumaista, hormonikorvaus auttaa. Sitä on vaan huono suositella työpaikalla.

Tämä on kyllä niin perseestä, että naisten elämä pelkistetään usein johonkin vatun hormoneihin. Pahalla tuulella? Onko menkat? Tai jos olet 40+, onko vaihdevuodet, ota hormonia! 

Ei, ei ne yleensä johdu ne asiat hormoneista, aika monella ne ei edes vaikuta mielialoihin mitenkään. Eikä tosiaan kuulu työyhteisölle, käyttääkö joku hormonikorvausta tai ei. Itse en koskaan käyttänyt, eikä ollut mitään mielialaongelmia vaihdevuosissa, jotka nyt on jo ohi. 

Vierailija kirjoitti:

En mä valita mistään, elän elämäni parasta aikaa. Ei ole kremppoja, töissä olen päässyt kivasti etenemän, mulla on kivat työkaverit. Vapaalla tulee liikuttua paljon: kuntosali 5xvko, golf, kävelylenkit. Kotona on vilskettä kun nuorin on vasta 9v. Avopuoliso on aivan dynamiittia, ei tartte valittaa mistään

Tässä sen näkee, että liikunta auttaa.

Moneskohan naisvihaketju tämä on tälle päivälle? Nyt on vasta aamupäivä, ja silti täällä on jo ollut ne samat jokapäiväiset ketjut naisten pukeutumisesta, ylipainosta ja kaikesta muustakin. MENKÄÄ HOITOON!

Miehistä tällaisia ketjuja ei voi kirjoitella, koska sellaiset aloitukset poistetaan heti.

Kunnolla vaan melaa mekkoon niin kyllä se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Elämä on kärsimystä koko tuo aika kun ensiksi on perimenopaussi ja sitten menopaussi.

Puhu vain omasta puolestasi. Näin ei ole läheskään kaikilla. Itsellä jo 53-vuotiaana nuo takana, eikä elämä ollut missään vaiheessa kärsimystä. Ainoa oire perimenopaussista ja vaihdevuosista oli että vuodot ensin tiheni, sitten harveni, sitten loppui. Elämäni parasta aikaa oli kaikin puolin, lapset jo isoja, uralla eteni, asuntolaina maksettu, oppinut jo olemaan stressaamatta niin paljon kuin nuorena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä valita mistään, elän elämäni parasta aikaa. Ei ole kremppoja, töissä olen päässyt kivasti etenemän, mulla on kivat työkaverit. Vapaalla tulee liikuttua paljon: kuntosali 5xvko, golf, kävelylenkit. Kotona on vilskettä kun nuorin on vasta 9v. Avopuoliso on aivan dynamiittia, ei tartte valittaa mistään

Tässä sen näkee, että liikunta auttaa.

Toisaalta itse olen täysin liikkkumaton, lihava alkoholin suurkuluttaja ikä 50, ja elämä on ihanaa. Ei mitään kremppoja, töissä menee loistavasti, enkä valittele.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon tuossa ikäluokassa ja valitan joskus, myönnän. Yritän rajoittaa valitukseni siten, että voin olla vastavuoroinen samassa elämäntilanteessa olevien kollegoiden kanssa, mutta voi joku nuorempi olla joskus kuulolla. Pahoittelut. 

Se, mistä valitan,  on että en ollut varautunut siihen, että joudun pitämään huolta teineistä ja vanhuksista yhtä aikaa. En ollut kuvitellut, joudun tekemään sen näillä voimavaroilla, jotka nykytyöelämän jäljiltä jää vapaa-ajalle käytettäväksi. Nyt olen kokenut 15 vuotta muutosta ja kehittämistä ilman, että mikään on muuttunut parempaan päin. 

Enkä täysin kyennyt ennakoimaan, kuinka vaikeaa tässä iässä ja muiden vaatimusten puristuksessa on pitää itsestään ja terveydestään huolta. 

Enkä ollut arvannut, että elämä on näin kallista. Nythän piti jo jäädä ajan lisäksi rahaakin itsensä hoitamiseen ja omien unelmien elämiseen. Ei jäänyt. 

Tämä! Ei se ole mikään hei sulla on vaihtarit ota hormonia -juttu, vaan ihan oikeasti monelle elämänvaihe on äärimmäisen kuormittava. Mulla sama, kaksi teiniä, kasikymppiset vanhemmat eri paikkakunnalla tarvii paljon apua myös, työelämässä seniorina on paljon vaativammat ja stressaavammat tehtävät kuin nuorempana (koska kokeneen ajatellaan olevan paras niitä hoitamaan). Nämä on ne todelliset ruuhkavuodet, ei se vaihe kun lapset oli päiväkodissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun elämä on vittumaista, hormonikorvaus auttaa. Sitä on vaan huono suositella työpaikalla.

Tämä on kyllä niin perseestä, että naisten elämä pelkistetään usein johonkin vatun hormoneihin. Pahalla tuulella? Onko menkat? Tai jos olet 40+, onko vaihdevuodet, ota hormonia! 

Ei, ei ne yleensä johdu ne asiat hormoneista, aika monella ne ei edes vaikuta mielialoihin mitenkään. Eikä tosiaan kuulu työyhteisölle, käyttääkö joku hormonikorvausta tai ei. Itse en koskaan käyttänyt, eikä ollut mitään mielialaongelmia vaihdevuosissa, jotka nyt on jo ohi. 

Niin, mä olen sitä toista ääripäätä, olisin luultavasti hengetön ilman. Aika monella menee myös oireissa, ja jo pelkkä unettomuus pilaa totaalisesti elämänlaadun. Käypä hoito suosittaa nykyään sen hoitoon tietynikäisille naisille ensisijaisesti estrogeenia.

Ihmiset ylipäätään valittavat monestakin, iästä riippumatta, mutta jos aihe on itselleen vieras se voi käydä ajan kanssa stressaavaksi päivän ainoassa lepohetkessä. Yleensä sitä valitusrinkiä vetää yksi tai kaksi tyyppiä, johon sitten muut vaan menee mukaan miettimättä onko se oikeasti tärkeää kaikille. 

Valittaminen on yleensä mukavaa, jos toinen ymmärtää mistä on kyse. Asioita ei ratkaista, vaan se on sellaista kuulumista samaan joukkoon. Minua eniten ärsyttää juuri se samanlaisuuden tarve ja jossa kukaan ei keksi uutta ajatusta.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni työpaikan hankalimpia ihmisiä ovat keski-ikäiset miehet. Aina valittamassa.

Tää on totta. Meillä töissä vinkuu eniten miehet, jos pitää tehdä tai oppia jotain tai tulee joku muutos. Tai jos vaaditaan venymään ja tekemään vaikka ylimääräistä joskus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni työpaikan hankalimpia ihmisiä ovat keski-ikäiset miehet. Aina valittamassa.

Tää on totta. Meillä töissä vinkuu eniten miehet, jos pitää tehdä tai oppia jotain tai tulee joku muutos. Tai jos vaaditaan venymään ja tekemään vaikka ylimääräistä joskus.

Olen itse keski ikäinen ja " vinkuminen" on minulla rajojen laittamista kaikennäköiseen kyykyttämiseen ja vittuiluun.