Kun lopetin huhtikuussa yhteydenpitämisen miehen perheeseen, ei kukaan heistä ole ollut sen jälkeen yhteydessä meihin tai lapsiin
Kyllästyin alkuvuodesta vetämään kivirekeä perässämme, ja yksinkertaisesti vain lopetin pitämästä yhteyttä miehen isään ja veljen perheeseen.
Miehen isä on surkeista surkein isoisä. Ei koskaan käy katsomassa lapsia, ei koskaan soita heille. Somessa jotain tykkäyksiä laittaa, mutta lapset eivät häntä tunne.
Miehen veljen perhe, sama juttu. Asutaan samalla paikkakunnalla (ei tyyliin toiset Oulussa, toiset Helsingissä). Tähän asti olen yksin ehdotellut serkkujen leikkitapaamisia, yhteisiä ruokailuja sun muuta normaalia yhteydenpitoa, jota kaikilla perheillä on. Viimeinen pisara oli, kun keväällä useampaan kertaan eivät vastanneet mitään viesteihin. Eivät siis koskaan kutsu heille leikkimään lapsiamme serkkujen kanssa, tai ehdota yhtään mitään tms. Vuosikausia asuttu lähekkäin, ja aina jättävät juuri meidät ulkopuolelle. Monesti somesta nähty että meille ei vastata ja samaan aikaan muiden sukulaisten kanssa yhteyksissä. Siitä on tullut vuosien aikaan tosi kurja fiilis, mutta siitä huolimatta tähän alkuvuoteen asti yritimme ja yritimme olla yhteyksissä.
Päätettiin miehen kanssa että panostetaan jatkossa sellaisiin ihmisiin, jotka vastavuoroisesti välittävät meistä. Tämä miehen perhe ei välitä. Meillä on ihan pieniä lapsia, ja koskaan, ei koskaan edes meille päin soiteta mitä kuuluu lapsenlapsille/serkuille. Ei minään viikonloppuna kutsuta edes tunniksi leikkimään tai kahville heille, ei leikkipuistoon, ei mihinkään.
Kohta on tyttäremme synttärit, ja heille ei lähtenyt kutsua. Viime vuonna oli hirveä homma sovitella päivämäärää heidän ehdoillaan(!!), kun he olivat varanneet matkan. Nyt huvittaa ja naurattaa ajatuskin, että valikoisimme tyttäremme syntymäpäiväjuhlaa enää ikinä jonkun kahden aikuisen menojen mukaan. Nyt se tuntuu aivan absurdilta miten aiemmin olemme heitä mielistelleet. Pysykööt pois juhlista.
Olemme päättäneet että panostamme sellaisiin vastavuoroisiin ihmisiin, jotka kutsuvat myös meitä kotiinsa.
Tänä viikonloppuna meillä kyläili ihana ystävällinen kaveriperhe ja toisen lapsen kummiperhe.
Olisi pitänyt lopettaa yksipuolinen kutsuminen ja yhteydenpito näihin nuiviin sukulaisiin jo aikoja sitten. Kivi vierähtänyt sydämeltä. En olisi ikinä uskonut, että kun me lopetamme yht pidon, eivät he ole missään tekemisissä. Pian vuosi mennyt
Kommentit (51)
Mä kans niin vihaan näitä someisovanhempia. Mikä v-ttu siinä on vaikeaa pitää yhteyttä niihin lapsiin, joita on itse hankkinut??
No kaikki ei ole yhtä sosiaalisia eivätkä läheisiä. Veikkaisin että miehesi perhe on yhtälailla helpottunut että lopetit yhteydenpidon. Ex mieheni sisko oli samanlainen kuin sinä, koko ajan jotain ja vaadittiin huomiota hänen lapsiinsa. Itse tule perheestä jossa oltiin eneimmäkseen itsekseen ja suhteet esim omiin serkkuihin on todella etäiset, en ole ollut tekemisissä vuosi kymmeniin ja isovanhempiani en tuntenut. Ei ehkä optimi mutta sellaisesaa ympäristössä kasvoin. Ex miehen siskon tunkeminen iholle ja osaksi meidän perhettä oli todella ahdistavaa, lopulta hän alkoi kiukuttelemaan ja draamailemaan. Mistä edelleen seurasi lopulta ero koska en vaan jaksanut miehen perheem showta. Nyt asiat on paremmin, lapseni ovat isompia niin tuo tätä pitää lapsiin oma-aloitteisesti yhteyttä ja minä saan olla häneltä rauhassa.
Muista että myös sinä saatat olla valtavan raskas ihminen heille. Eivät he ehkä edes halua olla se reki mitä koitat raahata perässäsi.
Meillä yhteydenpidon omiin sisaruksiin ja vanhempiin hoitaa kumpikin ihan itse. Toimii mainiosti.
En ole mieheni äiti enkä myöskään suvun assistentti.
Ei kai kukaan mitään sukulaissynttäreitä edes järjestä lapsilleen? Tai serkusten leikkitreffejä.
Ikinä kuullut.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan mitään sukulaissynttäreitä edes järjestä lapsilleen? Tai serkusten leikkitreffejä.
Ikinä kuullut.
Mitä sä selität? Kai nyt serkut tapaavat useimmissa perheissä. Mitä juntteja täällä kirjoittelee?
Miksi miehesi ei ole itse yhteyksissä isänsä ja veljensä kanssa?
Kylläpä ap kuulostaa rasittavalta! Ihan ahdistaa lukea aloitus.
Miksi sekaannut miehen suvun asioihin? Onko miehesi lapsen tasolla, kun ei osaa itse pitää yhteyttä? Annat vääränlaisen kuvan lapsillesi, että äiti hoitaa mm. kaikki tapaamisasiat, eli he eivät kasva tasa-arvoiseksi.
Onko mies jotenkin jä1keenjäänyt kun ei itse osaa hoitaa omaa sukuaan?
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan mitään sukulaissynttäreitä edes järjestä lapsilleen? Tai serkusten leikkitreffejä.
Ikinä kuullut.
Täälläpäin sukulaissynttärit on ihan tavallisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan mitään sukulaissynttäreitä edes järjestä lapsilleen? Tai serkusten leikkitreffejä.
Ikinä kuullut.
Mitä sä selität? Kai nyt serkut tapaavat useimmissa perheissä. Mitä juntteja täällä kirjoittelee?
taitaa olla niitä hesan juntteja
Vierailija kirjoitti:
Mä kans niin vihaan näitä someisovanhempia. Mikä v-ttu siinä on vaikeaa pitää yhteyttä niihin lapsiin, joita on itse hankkinut??
Sukupolvien näkemyserot.
Meidän mummo oli sellainen ettei hän ottanut kehenkään yhteyttä. Oli nuorempien velvollisuus soittaa hänelle. Äitini taas on ottanut häneltä saman asenteen. Hän ei soita tai laita viestiä. Motkottaa kyllä soitettaessa jos meistä ei ole kuulunut hetkeen mitään, tai laittaa kautta rantain viestiä että olisi aiheellista ottaa yhteyttä.
Itse en jaksa vanhempiani joten yhteydenpito on puolisoni varassa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehesi ei ole itse yhteyksissä isänsä ja veljensä kanssa?
Miksi olisi? Molemmat vaikuttavat itsekeskeisiltä kuspäiltä joten miksi tuhlata aikaansa tuollaisten miesten tai naisten kanssa?
Meillä mieheni on aina ollut läheisissä väleissä veljensä kanssa. Meidän ja heidän perheiden välinen viestittely tapahtuu lähes täysin heidän välillä.
Anoppi otti heti suhteemme alussa tavaksi, että heidän ja meidän välinen yhteydenpito tapahtuu minun ja hänen välillä. Toki mieheni piti yhteyttä isäänsä. Mutta kaikki tapaamiset ja vierailut piti sopia minun ja anopin välillä. Ja tietenkin sillä seurauksella, että kun aina ei meille sopinut anopin sanelema aikataulu, minä olin se pahis. Ja näitä sitten nostettiin jälkikäteenkin esille kaikissa tilanteissa, joissa homma ei mennyt anopin pillin mukaan. Sitten minulla tuli mitta täyteen. Pari vuotta meni, että kaikki meidän ja heidän välinen yhteydenpito tapahtui miesten kesken. Tapaamisia ei ollut. Nykyisin anoppi yrittää aina silloin tällöin sopia minun kanssani jotain. Annan silloin puhelimen miehelleni, jotta hän sopii vierailut yms. Minä osallistun niihin, jos minulle sopii. Jään pois, jos minulle ei sovi.
Minut on kerran "irtisanottu" siitä porukasta, eikä asiaa ole peruttu, pahoiteltu tai anteeksi pyydetty, eikä siitä ole muutenkaan mitään puhuttu, joten oletan, että en edelleenkään "kuulu joukkoon". Siksi pyrin pitämään siellä itseni mahdollisimman sivullisena.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sekaannut miehen suvun asioihin? Onko miehesi lapsen tasolla, kun ei osaa itse pitää yhteyttä? Annat vääränlaisen kuvan lapsillesi, että äiti hoitaa mm. kaikki tapaamisasiat, eli he eivät kasva tasa-arvoiseksi.
Sekaannut? Monissa perheissä puolisot ystävystyvät puolison suvun kanssa ja pitävät yhteyttä. Tuntuu oudolta jos näin ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan mitään sukulaissynttäreitä edes järjestä lapsilleen? Tai serkusten leikkitreffejä.
Ikinä kuullut.
Mitä sä selität? Kai nyt serkut tapaavat useimmissa perheissä. Mitä juntteja täällä kirjoittelee?
No aika vähän on ollut serkuilla yhteisiä tapaamisia, meillä lapset on 6v ja 4v, serkut 11 - 28 v. En tiedä yhtäkään perhettä, joissa olisi jotain serkkujen leikkitreffejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehesi ei ole itse yhteyksissä isänsä ja veljensä kanssa?
Miksi olisi? Molemmat vaikuttavat itsekeskeisiltä kuspäiltä joten miksi tuhlata aikaansa tuollaisten miesten tai naisten kanssa?
Vahvoja olettamuksia yhden tekstin perusteella. Minä taidan saada samanlaisia sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan mitään sukulaissynttäreitä edes järjestä lapsilleen? Tai serkusten leikkitreffejä.
Ikinä kuullut.
Mitä sä selität? Kai nyt serkut tapaavat useimmissa perheissä. Mitä juntteja täällä kirjoittelee?
No aika vähän on ollut serkuilla yhteisiä tapaamisia, meillä lapset on 6v ja 4v, serkut 11 - 28 v. En tiedä yhtäkään perhettä, joissa olisi jotain serkkujen leikkitreffejä.
Merkillinen suku teillä. Meillä serkut leikkineet aina yhdessä.
Tää sama tarina on joka viikonloppu ja se huipentuu siihen, kun eivät edes somessa ihastele. Että ihan paskoja ovat.
Meillä miehen veljen puoliso on aivan aina ollut myös negatiivinen tyyppi. Asuvat jossain periferiassa, ja me Helsingissä keskustassa meren äärellä, niin olen vuosikausia joutunut kuunnella näitä minä en ainakaan haluaisi asua -juttuja.
Samoin kun hankimme mökin, alkoi heti se narina että miksi ei kannata hankkia mökkiä (koska heillä ei ole)
Kun saimme lapsemme, alkoi se surkuttelu taas miten kauhean rankkaa on pieni ikäero lapsilla (heillä iso ikäero)
Jne jne. Esimerkkejä on aivan lukuisia
Me olemme aina hienovaraisesti olleet hiljaa, mutta he Ei kai tälläisten negatiivisten seläntakana naureskelijoiden kanssa mitään ystävyyttä voi kehittää