Lue keskustelun säännöt.
Kun tavallinen arki kuormittaa
26.01.2025 |
Mulle on ihan käsittämätön ajatus, että 8h työpäivän jälkeen jaksaisi vielä säännöllisiä harrastuksia, ystävien tapaamista yms. Pyrin pakottamaan itseni jumppaan ja salille viikoittain, mutta se on pakkopullaa. Ystäviä jaksan nähdä joskus viikonloppuisin, arkena se tuntuu liian raskaalta. Se että suoriutuu työvuorosta, hoitaa kaupassa käymisen ja tavalliset kotiaskareet tuntuu olevan ihan maksimi mihin kykenee. Mulla ei ole edes lapsia, puoliso on. En ikinä jaksaisi lapsiperhearkea tässä kaiken keskellä. Haluaisin kyllä lapsen, mutta tähän yhtälöön se ei onnistu.
En ole masentunut. Elämäntavat on terveelliset, labrakokeet kunnossa. Tuntuu vaan siltä, että en jaksa sellaista ihan tavallista arkea mitä kuuluisi ehkä jaksaa. Muita joilla vastaavia tuntemuksia?
Kommentit (10)
Työ vie ihmisten elämästä ihan liikaa aikaa ja voimavaroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuuluisi jaksaa?! En todellakaan lähde mihinkään jumppaan työn jälkeen. Perheellisenä töiden jälkeen laitetaan ruoka ja ollaan lasten kanssa.
Mutta ap ei ole perheellinen ja silti kokee arjen väsyttävänä.
Ennen lapsia oli pakko ottaa töiden jälkeen noin puolen tunnin päikkärit. Nykyään ei onnistu ja olo on kuin jyrän alle jäänyt suurimman osan viikosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuluisi jaksaa?! En todellakaan lähde mihinkään jumppaan työn jälkeen. Perheellisenä töiden jälkeen laitetaan ruoka ja ollaan lasten kanssa.
Mutta ap ei ole perheellinen ja silti kokee arjen väsyttävänä.
En silti jaksaisi lähteä. Tottakai lapsettomatkin laittaa ruokaa, lepää, katsoo tvta ym.
Tämä nykyajan ihme sali-ja jumppapakko on vain kaupallista höpinää. Tottakai niitä markkinoidaan ja syyllistetään, jos ihmiset ei käy. Ihmiset tarvii lepoa. Thö on nykyisin todella uuvuttavaa.
Sama. Herään klo 5.30, jotta ehdin töihin niin aikaisin, että ehdin hakemaan lapset järkevään aikaan. Sitten kotiin kiireesti ruuanlaittoon ja kotitöihin. Olen ihan loppu koko illan. Mietin lähes.joka ilta, onko tässä mitään järkeä, koko elämä menee ihan hukkaan ja en lapsillekaan jaksa olla läsnä. Puoliso valittaa, kun en jaksa lasten nukkumaanmenon jälkeen parisuhdeaikaa. Mitään jumppaa tai salia en ole nähnyt vuosikausiin ja kunto on sen mukainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse ei siis ole niinkään siitä jaksaako lähteä jumppaan vaan siitä jaksaako ylipäätään tehdä arkena asioita kuinka hyvin. Itse siis koen työpäivän lisäksi raskaaksi jo ihan sen jos täytyy käydä kaupassa, tehdä ruokaa jne. Ap
Jep. En jaksaisi kokopäivätyöarkeen lapsiperhearkea. Pidän työstäni mutta tarvitsen sen vastapainoksi lepoa ja rauhaa. Tuntuisi ylivoimaisen raskaalta olla joka ilta lapselle läsnä saati sitten se lapsiperheen jatkuva ruoanlaitto- ,kotityö- ja päiväkotirumba. Haluaisin haluta lapsia mutta olen varmaan niin matalaenerginen etten jaksaisi sitä arkea. Voin kyllä leikkiä kaverin lasten kanssa illan mutta että se olisi jokapäiväistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama. Miten ihmiset jaksaa pitää kodin siistinä (ja välillä kaikkea extrasiivousta kuten uunit, ikkunat jne aargh), tehdä ruokaa, pestä pyykiä, auttaa lasta/lapsia läksyissä, viettää lapsen kanssa aikaa ja lapsen kaverit kyläilee usein, huolehtia terveellisestä syömisestä ja kuntoakin pitäisi pitää yllä. Monta kertaa viikossa sali ja muuta urheilua, huh. Ja parisuhteelle pitäisi olla aikaa, tai siis LÄHEISYYTTä eli seksiä, monta kertaa viikossa, muuten tulee kireä ilmapiiri kotona. Ja ellet halua päätyä ihan yksinäiseksi tässä maailmassa, ystäviin pitäisi pitää yhteyttä ja nähdäkin, mikä siis on kivaa, mutta kun ei vaan aina jaksaisi. Kaverit kyselee että miksen järjestä mitään illanistujaisia ja kutsu kylään, painostaa siihenkin, mutta kun tuntuu että stressaan kun kämppä on rempallaan ja tarjottavat jne. Oon kyllä myös semmonen perusmasentunut ja tuntuu että energiatasot kokoajan tosi alhaiset, vaikka kuinka nukkuisi.
I feel you, Ap.
Samassa veneessä täälläkin. Arkeni on todella kevyttä moneen muuhun verrattuna: työpaikka on lähellä joten työmatkoihin menee vähän reilu vartti suuntaansa. Työ on kiinnostavaa, haastavaa mutta ei liian vaikeaa. Se on fyysisesti kevyttä mutta vaatii jatkuvaa keskittymistä.
Ei lapsia. Aloitan ja lopetan työt aikaisin, yleensä olen jo neljältä iltapäivällä kotona.
Olen silti ihan poikki arkisin. Ei puhettakaan mistään harrastamisesta. Töiden jälkeen syön, teen yhden kotihomman per päivä ja menen suihkun kautta nukkumaan.
Nukun hyvin, kyse ei ole siitä. Veriarvot ovat erinomaiset ja terveydentila muutenkin hyvä. Elän säännöllistä ja rutinoitunutta elämää. Viikonloppuna jaksan tehdä jotain, mutta perusolotilani on ollut väsynyt jo viimeiset kymmenen vuotta.
Kuuluisi jaksaa?! En todellakaan lähde mihinkään jumppaan työn jälkeen. Perheellisenä töiden jälkeen laitetaan ruoka ja ollaan lasten kanssa.