Kuinka kestätte, kun uudella kumppanillanne ei ole aikaa sinulle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonosti kestin. Rupes suututtamaan ja sit kiukuttelin ihan turhasta. Toinen ei ymmärtäny yhtään, et neljä päivää kuukaudessa oikein riitä minulle.

M49

Joka toinen viikko koko viikonloppu yhdessä? Tuohan on ihan normaali etäsuhde. Monelle kyllä kelpaa.

Nii, sitä luokkaa. Ei sitä oikein etäsuhteekskaan voinu sanoa, kun 15km oli välimatkaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä väliaikainen vai pysyvä tilanne? Itse en varmaan kestäisi edes etäsuhdetta, mutta ihmisestähän se on kiinni. Jos hänellä tilanne on muuttumassa niin antaisin vielä mahdollisuuden.

Osin väliaikainen, osin pysyvä. Aikaa kyllä vapautuu tulevaisuudessa lasten kasvaessa, mutta elämäntapa vaatii paljon jatkossakin enkä minä sitä halua häneltä viedä. Ei taatusti tekisi hyvää hänelle ja suhteellemme. Vähän kuin eläisimme etäsuhteessa, vaikka välimatkaa ei paljoa ole. Aiemmin en ole pystynyt etäsuhteisiin, koska luottamus ei ole riittänyt ja ehkä kiinnostus ei vain ole ollut riittävää. Nyt ei ole siitä kyse ja aion katsoa tämän loppuun saakka.

ap

Ihan niin epätoivoinen en sentään ole, että roikkuisin kynsin hampain ihmisessä, joka ei aidosti halua olla minun kanssani. Sitä aikaa kyllä löytyy, jos on tarpeeksi halua olla yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

Tiivis yhteiselohan on tietysti tässä sitä, että ollaan himassa ja nussitaan, välillä jotain syödään juodaan piertään

ja taas nussitaan.

T. Riku Vantaalta Martinlaaksosta.

Maaseudun miehet eivät edes tuohon kykene.

T. ex-martinlaaksolainen

Minulle sopii oikein hyvin, että tavataan vain viikonloppuisin eikä silloinkaan ihan joka viikko. En tarvitse kumppania viihdyttäjäkseni, vaan osaan olla yksinkin. Toisille kumppanuus on tiiviimpää yhdessäoloa ja silloin ei luonnollisestikaan suhde toimi, jos ei ole aikaa toiselle kuin satunnaisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan niin epätoivoinen en sentään ole, että roikkuisin kynsin hampain ihmisessä, joka ei aidosti halua olla minun kanssani. Sitä aikaa kyllä löytyy, jos on tarpeeksi halua olla yhdessä. 

Tämän piti alunperin olla vain harjoittelusuhde, mutta eroaminen onkin yllättävän vaikeaa. Erosin hänestä jo kerran, mutta kun pyysi takaisin suostuin. Aika kun niin kultaa muistot.

t. Roikkuja

Miksi pitäisi kestää?

Uutta putkeen vaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä väliaikainen vai pysyvä tilanne? Itse en varmaan kestäisi edes etäsuhdetta, mutta ihmisestähän se on kiinni. Jos hänellä tilanne on muuttumassa niin antaisin vielä mahdollisuuden.

Tämä juuri, jos tietää että tilanne on väliaikainen ja sitä yhteistä aikaa on tulevaisuudessa luvassa enemmän, antaisin mahdollisuuden. Jos sen sijaan näköpiirissä ei olisi toivokaan muutoksesta, luovuttaisin suosiolla, ei kukaan jaksa loputtomiin etäsuhdetta.

Lopetan, koska narsistit ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä väliaikainen vai pysyvä tilanne? Itse en varmaan kestäisi edes etäsuhdetta, mutta ihmisestähän se on kiinni. Jos hänellä tilanne on muuttumassa niin antaisin vielä mahdollisuuden.

Osin väliaikainen, osin pysyvä. Aikaa kyllä vapautuu tulevaisuudessa lasten kasvaessa, mutta elämäntapa vaatii paljon jatkossakin enkä minä sitä halua häneltä viedä. Ei taatusti tekisi hyvää hänelle ja suhteellemme. Vähän kuin eläisimme etäsuhteessa, vaikka välimatkaa ei paljoa ole. Aiemmin en ole pystynyt etäsuhteisiin, koska luottamus ei ole riittänyt ja ehkä kiinnostus ei vain ole ollut riittävää. Nyt ei ole siitä kyse ja aion katsoa tämän loppuun saakka.

ap

Mä en ikävä kyllä usko, että tilanne muuttuu mihinkään. Lapset toki vaikuttaa paljonkin, mutta sitoutunut kyllä keksii keinot. Lapset on vain kätevä tekosyy lykätä tilannetta eteen päin. Luultavasti pitää sinusta, voi olla jopa rakastunutkin, mutta vahvasti arvelen ettei haaveile yhteisistä eläkevuosista. 

Jos kumppanuudeksi riittää se, että on miehelle satunnainen panopuu, jota mies käyttää silloin kuin sattuu huvittamaan, niin eipä siinä mitään. Kukin tyylillään

Ihana nainen. Aina saatavilla, kun mies haluaa, muttei koskaan vaatimassa silloin, kun mies ei halua. Kuka nyt tuollaista ei toivoisi? Käytännössä avoin suhde 100% miehen ehdoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Ihana nainen. Aina saatavilla, kun mies haluaa, muttei koskaan vaatimassa silloin, kun mies ei halua. Kuka nyt tuollaista ei toivoisi? Käytännössä avoin suhde 100% miehen ehdoilla. 

Sisälukutaito? Ap on mies, kiireinen kumppani on nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihana nainen. Aina saatavilla, kun mies haluaa, muttei koskaan vaatimassa silloin, kun mies ei halua. Kuka nyt tuollaista ei toivoisi? Käytännössä avoin suhde 100% miehen ehdoilla. 

Sisälukutaito? Ap on mies, kiireinen kumppani on nainen.

Voihan sitä vauvapalstalla väittää olevansa vaikka paavi Johannes Paavali toinen. Oikeassa elämässä tuollaiseen suhteeseen ei suostu kuin nainen. Paitsi, jos on itse se, joka saa määritellä, koska pannaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä väliaikainen vai pysyvä tilanne? Itse en varmaan kestäisi edes etäsuhdetta, mutta ihmisestähän se on kiinni. Jos hänellä tilanne on muuttumassa niin antaisin vielä mahdollisuuden.

Osin väliaikainen, osin pysyvä. Aikaa kyllä vapautuu tulevaisuudessa lasten kasvaessa, mutta elämäntapa vaatii paljon jatkossakin enkä minä sitä halua häneltä viedä. Ei taatusti tekisi hyvää hänelle ja suhteellemme. Vähän kuin eläisimme etäsuhteessa, vaikka välimatkaa ei paljoa ole. Aiemmin en ole pystynyt etäsuhteisiin, koska luottamus ei ole riittänyt ja ehkä kiinnostus ei vain ole ollut riittävää. Nyt ei ole siitä kyse ja aion katsoa tämän loppuun saakka.

ap

Mikä on se elämäntapa, joka vie hänen aikaansa? Onko se sellainen, johon sinä voisit osallistua? Eli sinä omaksuisit jossain määrin hänen elämäntapaansa? Vai onko se hänelle tai sinulle ehdoton ei? Eli haluaako hän pitää parisuhteen ja elämäntavan erillään toisistaan?