Kuinka kestätte, kun uudella kumppanillanne ei ole aikaa sinulle?
Pystyttekö sopeutumaan vai lopetatteko suhteen?
Nyt tarkoitan sellaista tilannetta, että toisen elämäntilanne ei mahdollista tiivistä yhdessäoloa, vaan korkeintaan kerran parissa viikossa pikaisen tapaamisen. Kyse ei siis ole kiinnostuksen puutteesta tai välttelystä.
Jos olisin itse tunteiden suhteen kahden vaiheilla, niin lopettaisin jo oman mielenterveyteni tähden, mutta nyt kun olen mennyttä miestä, niin on vaikeaa, vaikkei ole edes luottamuspulaa.
Kommentit (35)
Itse deittailin yhtä tyyppiä ja se oli kunnon takiainen. Kerran viikkoon kun nähtiin siinä meni koko päivä ja olin sen jälkeen niin uupunut, että alle vuoden sitä jaksoin ja pistin pillit pussiin. Niin uuvuttava mies ja kun ei sillä ollut muita kavereita tai menoja, eikä sitä edes kiinnostanut kehittää.
miksi ihminen haluaa suhteen jos on aikaa nähdä pikaisesti kerran parissa viikossa? en itse ainakaan tällaiseen lähtisi, yhteen ei tarvitse muuttaa, mutta jos ei onnistu edes keskimäärin kerran viikossa nähdä ja viettää aikaa yhdessä muuten kun tiiviisti kelloa seuraamalla, niin ei se toimisi. Siinä käy äkkiä silleen että itse sitoutuu ja toinen sitten häipyy.
En ole pystynyt. Tunteet joko kuolee tai eivät ehdi edes kehittyä.
Kyllä mä miettisin tarkkaan miksi ei ole aikaa. Kiireinenkin löytää kyllä aikaa, kun niin haluaa. ihan siis omasta kokemuksesta sanon ja varoitan.
Tässä tulee mieleen se että se jolla ei ole aikaa nähdä haluaa suhteen lähinnä sen vuoksi että voi kertoa olevansa suhteessa. Eihän tosta saa enempää irti kun sinnepäin kaverisuhteesta. Eri asia jos kyseessä on 2 erakkoumpi-introverttia, jolle kummallekin tämä järjestely käy. Itsekin siis introvertti enkä kaipaisi uudelta suhteelta hurjan tiivistä yhdessäoloa, mutta tällaisessa nähdään ehkä hetken verran joka 2. viikko ei opi sitä toista edes tuntemaankaan kovin nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
miksi ihminen haluaa suhteen jos on aikaa nähdä pikaisesti kerran parissa viikossa? en itse ainakaan tällaiseen lähtisi, yhteen ei tarvitse muuttaa, mutta jos ei onnistu edes keskimäärin kerran viikossa nähdä ja viettää aikaa yhdessä muuten kun tiiviisti kelloa seuraamalla, niin ei se toimisi. Siinä käy äkkiä silleen että itse sitoutuu ja toinen sitten häipyy.
Ihmisellä on luontainen tarve kumppanille ja läheisyydelle. Ei kai siihen muuta selitystä tarvitse.
Sinkkuäidit ovat juuri tälläisiä, mutta siinä sivussa voi sitten etsiä sen oikean.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miksi ihminen haluaa suhteen jos on aikaa nähdä pikaisesti kerran parissa viikossa? en itse ainakaan tällaiseen lähtisi, yhteen ei tarvitse muuttaa, mutta jos ei onnistu edes keskimäärin kerran viikossa nähdä ja viettää aikaa yhdessä muuten kun tiiviisti kelloa seuraamalla, niin ei se toimisi. Siinä käy äkkiä silleen että itse sitoutuu ja toinen sitten häipyy.
Ihmisellä on luontainen tarve kumppanille ja läheisyydelle. Ei kai siihen muuta selitystä tarvitse.
mutta realismi ei riitä siihen että siihen ei ole oikeasti tilaa omassa elämässä tai halua järjestää tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Tässä tulee mieleen se että se jolla ei ole aikaa nähdä haluaa suhteen lähinnä sen vuoksi että voi kertoa olevansa suhteessa. Eihän tosta saa enempää irti kun sinnepäin kaverisuhteesta. Eri asia jos kyseessä on 2 erakkoumpi-introverttia, jolle kummallekin tämä järjestely käy. Itsekin siis introvertti enkä kaipaisi uudelta suhteelta hurjan tiivistä yhdessäoloa, mutta tällaisessa nähdään ehkä hetken verran joka 2. viikko ei opi sitä toista edes tuntemaankaan kovin nopeasti.
Introvertin luonteen todellakin tarvitsee, että noihin suhteisiin kykenee.
Onko tämä väliaikainen vai pysyvä tilanne? Itse en varmaan kestäisi edes etäsuhdetta, mutta ihmisestähän se on kiinni. Jos hänellä tilanne on muuttumassa niin antaisin vielä mahdollisuuden.
Huonosti kestin. Rupes suututtamaan ja sit kiukuttelin ihan turhasta. Toinen ei ymmärtäny yhtään, et neljä päivää kuukaudessa oikein riitä minulle.
M49
Minun nykyinen suhteeni alkoi siten, että nähtiin pari kertaa viikossa. kumpikin järjesteli asioitaan niin, että saatiin lisää yhteistä aikaa.
Nytkin, vaikka asutaan samassa asunnossa, on kausia jolloin yhteistä aikaa on vain viikonloppuisin. Silloinkin unirytmit ovat niin erilaiset, että olemme yhtä aikaa hereillä max 10 tuntia päivässä.
Tiivis yhteiselohan on tietysti tässä sitä, että ollaan himassa ja nussitaan, välillä jotain syödään juodaan piertään
ja taas nussitaan.
T. Riku Vantaalta Martinlaaksosta.
Öh. En tuhlaisi aikaani tuollaiseen suhteeseen. Jos kumppani ei sijoita, panosta ja osoita kiinnostusta, annan omankin huomioni vaeltaa täysin vapaasti
Tuollainen ei ole mikään kumppani. Jos ei jouda seurustelemaan, sitä pitää malttaa odottaa. Että ajankohta on sopiva. Pieni narsistivaroitus tuosta, että haluaa pitää varalla, vaikkei edes tee toisella mitään. Ei hänkään siitä nimittäin mitään saa. Ja jos miehen himot on tuossa, niin hus pois kiertoon.
Olen tuollaisessa parisuhteessa. Lopeta jos suinkaan voit. Siinä voi nimittäin tulla ilmi, että sitten kun on aikaa ei seura vieläkään kiinnosta. Keksitään vaan jotain muuta minkä takia ei ehdi.
Vierailija kirjoitti:
Huonosti kestin. Rupes suututtamaan ja sit kiukuttelin ihan turhasta. Toinen ei ymmärtäny yhtään, et neljä päivää kuukaudessa oikein riitä minulle.
M49
Tämä. Mustakin tullut kaikki hirveimmät puolet esiin. Teen kaikki pahimmat hirveydet mitä mun äiti on tehny.
Vierailija kirjoitti:
Huonosti kestin. Rupes suututtamaan ja sit kiukuttelin ihan turhasta. Toinen ei ymmärtäny yhtään, et neljä päivää kuukaudessa oikein riitä minulle.
M49
Joka toinen viikko koko viikonloppu yhdessä? Tuohan on ihan normaali etäsuhde. Monelle kyllä kelpaa.
Älä vaan luovuta, jos oikeasti tunnet. Minulla ei ole juurikaan aikaa parisuhteelle, mutta kovasti haluaisin sellaisen. Arvostaisin todella paljon sellaista ihmistä joka ymmärtää ja hyväksyy tilanteeni. Ei tämä elämänvaihe loputtomiin kestä.