En osaa vastata työhaastattelukysymyksiin oikein mitään

Vierailija kirjoitti:

Luitko aloitusta ollenkaan?

 

Olinpa sitten itse työhaastattelussa, tai mietin vastauksia etukäteen -olen käynyt työhaastatteluissa toki aiemminkin, ja  tiedän mitä yleensä kysytään- niin en vaan keksi mitään tarpeeksi hyviä vastauksia, vaan aivot menevät jotenkin lukkoon ja ajatukset tyhjenevät täysin.

Tämä edellinen oli siisa vastauksena tälle kommentille, palstan lainaus tuntuu takkuilevan.

Vierailija kirjoitti:

Samaa vikaa mullakin, päässä lyö tyhjää haastattelutilanteissa. Kuulin joskus hyvän neuvon jännittäjille: kerro että jännität, kun olet sanonut sen ääneen niin se helpottaa oloasi kun ei tarvitse miettiä luuleeko nyt tuo haastattelija että oon aineissa/krapulassa tms. kun hikoilen tässä kuin sika.

Ei voisi kiinnostaa rekrytoijana yhtään vähempää. Kuin sanoisi, että huonot kouluarvosanat johtuivat lukuhäiriöstä. Minua kiinnostaa vain, kuinka suoriutuu työtehtävistä ja tulee toimeen muiden työntekijöiden kanssa.

Jos ei pysty avaa suutaan haastattelussa, niin tuskin avaa sitä kunnolla töissäkään silloin kun tarvitsee.

Vierailija kirjoitti:

Luitko aloitusta ollenkaan?

 

Olinpa sitten itse työhaastattelussa, tai mietin vastauksia etukäteen -olen käynyt työhaastatteluissa toki aiemminkin, ja  tiedän mitä yleensä kysytään- niin en vaan keksi mitään tarpeeksi hyviä vastauksia, vaan aivot menevät jotenkin lukkoon ja ajatukset tyhjenevät täysin.

No, jos ei edes etukäteen keksi vastausta kysymykseen miksi sinut kannattaisi palkata, niin miksi silloin edes hakee koko paikkaa? Sehän tarkoittaa sitä, että hakija olettaa tulevansa valituksi vain koska suvaitsi armollisesti hakea avoimeen paikkaan.

Sanoin kerran työhaastattelussa kysymykseen miksi juuri minut pitää palkata että tämmöinen nuori tekevä ihminen menee hukkaan työttömänä ja todennäköisesti olin ulkoisesti mukava tyyppi ja sain paikan. Tosin kyse oli perus duunarin hommasta, että noissa voi olla täysin rehellinen. Nykyään taitaa duunarin hommiinkin hakea enemmän ihmisiä joten täytyy erottua edukseen ja nimenomaan persoonallaan, sisäänpäin sulkeutunut ja "tylsä" ei pääse edes siivoomaan rappuja.

"

Toki osaan työni, mutta en ole koskaan tehnyt mitään erikoissuorituksia joissa olisin tehnyt jotain todella loisteliasta ja mikä olisi poikennut normaaleista rutiinihommista.

AP"

Ne ei tarvii olla mitään loisteliaita huippusuorituksia vaan voivat olla jotain tyyliin "olen helposti lähestyttävä ja ihmiset kysyvät multa usein neuvoa tai mielipidettä". Olet varmaan generalisti?

Hyvin pitkälle tämä. Omat vastaukseni kun ovat tällä hetkellä niitä kaikkein tylsimpiä ja stereotyyppisimpiä vastauksia, mitä kuulemma kaikki vastaavat ja mitä kukaan rekrytoija ei halua kuulla, mutta kun mieleeni ei vaan tule mitään muuta. En siis keksi mitään sellaista millä voisin erottua joukosta ja muista hakijoista.

Ja pahinta on ehkä sen kun pyydetään antamaan esimerkkejä jostain osaamisesta. Ja niitä esimerkkejä ei vaan ole.  Toki osaan työni, mutta en ole koskaan tehnyt mitään erikoissuorituksia joissa olisin tehnyt jotain todella loisteliasta ja mikä olisi poikennut normaaleista rutiinihommista.

En tiedä, millä alalla olet, mutta kukaan järkevä rekrytoija ei tee päätöksiä rekrytoinneista sen perusteella, kuinka ovelia tai nokkelia vastauksia annat. Tai, että sinun tulee erottua joillain mielenkiintoisilla kommenteilla.

Kuten edellä on sanottu, päätös perustuu hyvin paljon työkokemukseen, koulutukseen ja muihin objektiivisiin asioihin. Haastattelussa katsotaan, ettet ole täysi kaheli, möläyttelijä tai epäsosiaalinen mörkö, joka ei tule toimeen kenenkään kanssa.

Työnhaku on täyttä pelleilyä ja mitä enemmän nuolet haastattelijan p*rsettä niin paikka on sinun. Eli ap, opettele miellyttämään ihmisiä ja vedä rooli jos et sitä ennestään osaa. Sinun pitää hurmata haastattelija. Jos olet nainen ja haastattelija mies niin flirttiä peliin, tosin ei auta jos on ruma ja vanha.

Vierailija kirjoitti:

Työnhaku on täyttä pelleilyä ja mitä enemmän nuolet haastattelijan p*rsettä niin paikka on sinun. Eli ap, opettele miellyttämään ihmisiä ja vedä rooli jos et sitä ennestään osaa. Sinun pitää hurmata haastattelija. Jos olet nainen ja haastattelija mies niin flirttiä peliin, tosin ei auta jos on ruma ja vanha.

Tai sitten ymmärrät, että minkäänlaisen roolin vetäminen ei auta jos ei löydy hyvää CV:tä ja suosittelijoita. Ei kukaan palkkaa siksi, että sanot kauniisti olevasi iloinen luonteeltasi ja opit nopeasti uutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työnhaku on täyttä pelleilyä ja mitä enemmän nuolet haastattelijan p*rsettä niin paikka on sinun. Eli ap, opettele miellyttämään ihmisiä ja vedä rooli jos et sitä ennestään osaa. Sinun pitää hurmata haastattelija. Jos olet nainen ja haastattelija mies niin flirttiä peliin, tosin ei auta jos on ruma ja vanha.

Tai sitten ymmärrät, että minkäänlaisen roolin vetäminen ei auta jos ei löydy hyvää CV:tä ja suosittelijoita. Ei kukaan palkkaa siksi, että sanot kauniisti olevasi iloinen luonteeltasi ja opit nopeasti uutta.

Jos osaaminen puuttuu niin peli on menetetty, eli kouluun. Oppisopimuksella pääsee monelle alalle. Aktiivisuutta ihmiset!

Voihan noita tilanteita harjoitella vaikka itsekseen. Keksii valmiiksi vastauksen yleisimpiin kysymyksiin. Hyvin monet puhujat harjoittelevat ääneen puheitaan. Suomessa jotenkin oletetaan, että kaikki ovat verbaalisesti lahjakkaita luonnostaan. Totuus on se, että harjoittelemalla pääsee parempaan lopputulokseen. Pidän itse oman alan luentoja. En minä sinne valmistautumatta mene. Sehän olisi pelkästään noloa nousta lavalle ja alkaa siellä miettiä, että ööööö, mitähän minä tänään teille kertoisin tästä aiheesta, öööö. Olen oman esittelyni harjoitellut myös. Esittelyn kesto on vain 2-3 minuuttia, mutta ainakin pyrkimys on se, etten pelkkiä titteleitä luettele tyyliin että vuosina 2017-2020 toimin tällaisessa tehtävässä ja sen jälkeen olen ollut blaa blaa blaa. Ei ketään kiinnosta. Enemmän yleisöä kiinnostaa se, mikä tämä ihminen on ja mikä häntä kiinnostaa ja inspiroi, miksi hän on tästä aiheesta niin innostunut. Se on työhaastattelussa vähän sama asia.

Vierailija kirjoitti:

Sanoin kerran työhaastattelussa kysymykseen miksi juuri minut pitää palkata että tämmöinen nuori tekevä ihminen menee hukkaan työttömänä ja todennäköisesti olin ulkoisesti mukava tyyppi ja sain paikan. Tosin kyse oli perus duunarin hommasta, että noissa voi olla täysin rehellinen. Nykyään taitaa duunarin hommiinkin hakea enemmän ihmisiä joten täytyy erottua edukseen ja nimenomaan persoonallaan, sisäänpäin sulkeutunut ja "tylsä" ei pääse edes siivoomaan rappuja.

Kannattaa miettiä asiaa työnantajan näkökulmasta, minkälaisen henkilön hän palkkaisi kun omat rahat tai tulospalkkiot ovat pelissä. Hän ei varmaan palkkaa henkilöä siksi, että joku vastasi haastattelussa menevänsä hukkaan työttömänä, vaan koska henkilö omasi halutut taidot tai potentiaalin nopeasti tulla tuottavaksi työntekijäksi. Pessimistisesti joskus, koska ketään muuta riittävän pätevää hakijaa ei löytynyt jos on pakko saada joku.

Vierailija kirjoitti:

Voihan noita tilanteita harjoitella vaikka itsekseen. Keksii valmiiksi vastauksen yleisimpiin kysymyksiin. Hyvin monet puhujat harjoittelevat ääneen puheitaan. Suomessa jotenkin oletetaan, että kaikki ovat verbaalisesti lahjakkaita luonnostaan. Totuus on se, että harjoittelemalla pääsee parempaan lopputulokseen. Pidän itse oman alan luentoja. En minä sinne valmistautumatta mene. Sehän olisi pelkästään noloa nousta lavalle ja alkaa siellä miettiä, että ööööö, mitähän minä tänään teille kertoisin tästä aiheesta, öööö. Olen oman esittelyni harjoitellut myös. Esittelyn kesto on vain 2-3 minuuttia, mutta ainakin pyrkimys on se, etten pelkkiä titteleitä luettele tyyliin että vuosina 2017-2020 toimin tällaisessa tehtävässä ja sen jälkeen olen ollut blaa blaa blaa. Ei ketään kiinnosta. Enemmän yleisöä kiinnostaa se, mikä tämä ihminen on ja mikä häntä kiinnostaa ja inspiroi, miksi hän on tästä aiheesta niin innostunut. Se on työhaastatt

Entä jos harjoittelu ei auta? Kohta 50 eikä vaan edelleenkään osaa toimia työhaastattelussa. Kaiken maailman kurssit käyty asiaan liittyen, mutta ei vaan lähde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoin kerran työhaastattelussa kysymykseen miksi juuri minut pitää palkata että tämmöinen nuori tekevä ihminen menee hukkaan työttömänä ja todennäköisesti olin ulkoisesti mukava tyyppi ja sain paikan. Tosin kyse oli perus duunarin hommasta, että noissa voi olla täysin rehellinen. Nykyään taitaa duunarin hommiinkin hakea enemmän ihmisiä joten täytyy erottua edukseen ja nimenomaan persoonallaan, sisäänpäin sulkeutunut ja "tylsä" ei pääse edes siivoomaan rappuja.

Kannattaa miettiä asiaa työnantajan näkökulmasta, minkälaisen henkilön hän palkkaisi kun omat rahat tai tulospalkkiot ovat pelissä. Hän ei varmaan palkkaa henkilöä siksi, että joku vastasi haastattelussa menevänsä hukkaan työttömänä, vaan koska henkilö omasi halutut taidot tai potentiaalin nopeasti tulla tuottavaksi työntekijäksi. Pessimistisesti joskus, koska ketään muuta riittävän pätevää hakija

Tämmöistä tilannetta ei nykyään ole ettei löytyisi pätevää hakijaa, työttömiä on hurja määrä ja kilpailu kovaa. No ehkä johonkin McDonald'siin voi päästä tuolla tyylillä, mutta sinnekin hakee lähinnä nuoret ja siinäkin kaivataan iloista persoonaa, jolla ei mene sormi suuhun jos jotain kysytään. Totuus on se että väistämättä ihmiset jotka eivät ole hyviä ulosanniltaan (tai papereilla) jäävät työttömiksi elleivät saa suhteilla töitä. Nämä mörököllit eivät saa töitä edes pätevyydellään.

Ap, tee siitä tylsyydestäsi ja rutiininomaisuudesta vahvuus. Esimerkiksi luotettavuus, tasaisuus ja varmuus työntekijänä. 

Työnhaussa pitää harrastaa aika paljonkin itsetutkiskelua, kuka olen, mistä tulen ja mitä haluan. Pitää myös harjoitella näistä asioista kertomista. Etänä tapahtuvassa haastattelussa ainakin kannattaa pitää jotain vastauslistaa esillä yleisimpiin kysymyksiin. Toki suoraan paperilta ei kannata lukea mitään.

Eikä kannata liian hankalasti vastata kysymyksiin. Kaikki eivät töissään tee mitään miljoonan liikevoittoa yksinään, vaan omista ansioista voi kertoa arkisemmin omien koulu tai työkokemusten kautta. Jos sinulta kysytään, missä koit edellisessä työssäsi suurta ylpeyttä, voit ihan hyvin vastata vaikka että olit hyvä tiimipelaaja ja yhteen hiileen puhaltamalla saitte töissä purettua viivästyneen tukkukuorman nopeasti, ja aikataulun aiheuttamasta paineesta huolimatta sait tsempattua porukan töihin. Kannattaa niitä yleisimpiä työhaastattelukyssäreitä miettiä oman kokemuksen kautta ja vastata alkuun vaikka ihan kirjallisesti näihin aina uudestaan ja uudestaan ennen työhaastatteluun menoa. Pohdiskelemalla omaa historiaa saat rehelliset vastaukset, joiden ansiosta erotut kyllä rekrytoinnissa! 

Ensiksi kannattaa miettiä, miksi sinä haluat sen työn, jota haet. Kun se on itselle selvää, on helpompi kertoa siitä. Hain jokin sika sitten työtä, josta en ollut varma, onko se mikään oma ihannetyö. Sitten mietin, mikä minulle on tärkeää, miksi tarvitsen tämän työn. Siitä se lähti. Arvostan vakautta työsuhteessa ja sitä, että työllä on jatkuvuutta. Hyvä työsuoritus on minulle tärkeä, koska onnistumisen kokemus antaa merkityksellisyyden tunteen; minun työpanostani tarvittiin. 

En tarkoita, että sinun pitää vastata samalla tavalla, vaan yleensäkin, että olet valmiiksi miettinyt omia arvojasi ja miksi jokin työ on sinulle tärkeää. Vielä parempi, jos pystyt kertomaan, miksi sinut pitäisi valita siihen työhön. Mitä hyvää sinä voit tuoda mukanasi työpaikalle. Rekrytoijalle olisi hyvä syntyä sellainen tunne, että tämä ihminen tuo mukanaan jotain sellaista, mikä on hyväksi meidän työpaikalle tai työyhteisölle. Ei ne tarvitse olla isoja asioita. 

Vierailija kirjoitti:

 

Hyvin pitkälle tämä. Omat vastaukseni kun ovat tällä hetkellä niitä kaikkein tylsimpiä ja stereotyyppisimpiä vastauksia, mitä kuulemma kaikki vastaavat ja mitä kukaan rekrytoija ei halua kuulla, mutta kun mieleeni ei vaan tule mitään muuta. En siis keksi mitään sellaista millä voisin erottua joukosta ja muista hakijoista.

Ja pahinta on ehkä sen kun pyydetään antamaan esimerkkejä jostain osaamisesta. Ja niitä esimerkkejä ei vaan ole.  Toki osaan työni, mutta en ole koskaan tehnyt mitään erikoissuorituksia joissa olisin tehnyt jotain todella loisteliasta ja mikä olisi poikennut normaaleista rutiinihommista.

 

En tiedä, millä alalla olet, mutta kukaan järkevä rekrytoija ei tee päätöksiä rekrytoinneista sen perusteella, kuinka ovelia tai nokkelia vastauksia annat. Tai, että sinun tulee erottua joillain mielenkiintoisilla kommenteilla.

Kuten edellä on sanottu, päätös perustuu hyvin paljon

Pitää valita pätevin ja sopivin. Ei suinkaan aina mene niin, että pidemmällä työkokemuksella saa työpaikan. Olen rekrytoinut yksikön päällikkönä ollessani ihmisiä. Jokaisella ihmisellä on persoona. Ihan turha väittää, että rekrytoijat ovat täysin objektiivisia ja laskevat vain työkokemuksen määrän kuin tilastotieteilijät. Ihmisestä syntyy jokin vaikutelma. Jos hän on ylimielinen, ei palkata. Tai mykkä, ei palkata. On myös ihmistyyppi, joka ei kuuntele, mitä kysytään. Jos kysytään, miksi meidän pitäisi palkata juuri sinut, ja haastateltava selittää 10 minuuttia täysin aiheen vierestä, silloin tulee helposti tunne, että eihän tämä pysty töissäkään keskittymään olennaiseen. 

Kysykää onko firma palkkaamassa seuraneitiä/poikaa vai työnsä tekevän ilman turhaa draamaa. Siinä sitten miettikööt omia arvojaan ja haluavatko tulosta vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Työnhaku on täyttä pelleilyä ja mitä enemmän nuolet haastattelijan p*rsettä niin paikka on sinun. Eli ap, opettele miellyttämään ihmisiä ja vedä rooli jos et sitä ennestään osaa. Sinun pitää hurmata haastattelija. Jos olet nainen ja haastattelija mies niin flirttiä peliin, tosin ei auta jos on ruma ja vanha.

Flirttailu on suunnilleen pahinta mitä voi tehdä. Rekrytessäni olen kokenut flirttailua ja se tuntuu pahalta. Siitä työnhakijasta tulee tunne, että on epärehellinen. Asiallisuus on hyvä. Huumoria saa olla, mutta ei missään nimessä flirttiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, jos ei ole mitään syytä, miksi sinut kannattaisi palkata, niin eikö ole aika loogista, että sinua ei palkata? Mikä tässä nyt on niin ihmeellistä?

Se varsinainen työ tuskin on yllättäviin työhaastattelukysymyksiin vastaamista. 

Millä tavalla palkkaamisen kannattavuus on yllättävä kysymys? Tuleeko sinulle jotenkin yllätyksenä, että työnantajaa kiinnostaa, miksi sinut kannattaa palkata? Kuvitteletko, että ne palkkaa ihan vaan hyväntekeväisyydestä, mitä?

Hyväntekeväisyydestä palkataan suhteilla tuhannesta hakijasta se yksi.