Eikö teitä naiset hävetä yhtään kun jää perhe perustamatta?

Ei mun tarvi suvulle lapsia tehdä. Sukulaiset on tehnyt itse omat lapsensa tai on jättänyt tekemättä.

Mun valintoihin ei mikään suku vaikuta enkä minä vaikuta sukulaisten valintoihin. Eihän kaikki tarvitse kaikkea ja miksi sellaista häpeisi jos jotain ei tarvitse ja pärjää ilmankin.

Meillä ei ole mitään entisajan sukukolhooseja, yhteisöjä vaan kaikki elää ihan omaa itsenäistä elämäänsä.

Sanotko noin ap tahattomasti lapsettomallekin? Kunnon ääliö.

Naisten on vähän vaikea perustaa perhettä kun miehet eivät halua olla isiä, nekään joilla on omia lapsia. Mutta ovathan yksinhuoltajaperheetkin perheitä. Suomi on täynnä isättömiä lapsia.

Eikö ap:tä säälitä ne vanhat lapsettomat miehet joita hoitolaitoksissa viruu? Eivät he kaikki kuole viimeistään viisikymppisinä viinaan.

Vierailija kirjoitti:

Monesti naisia alkaa harmittamaan lapsettomuus vasta sitten, kun ovat vanhoja ja avun tarpeessa. Ei ole ketään jolle voisi soittaa ja jutella. Hoitajilla ei vaan riitä aika, viettää jokaisen mummojen kanssa jutteluhetkiä.

T. Vanhustenhoitaja

 

 Aika naiivia kuvitella että lapset automaattisesti olisivat aktiivisesti yhteyttä pitämässä . Eipä ole 10 vuoteen näkynyt

Minun vanhemmat teki lapsia liudan, vaikka ei ollut mitään kykyä niistä huolehtia. Nyt heillä kolkuttaa vanhuus ovella ja me lapset emme halua pitää yhteyttä. Niin kamalaa oli kohtelu lapsena. Tuskin ymmärtävät hävetä. Enkä häpeä minäkään. Olen ylpeä, etten siirtänyt moisia sontageenejä eteenpäin.

Ei todellakaan. Mä päätin jo nuorena että tähän maailmaan tee lapsia. En edes tykkää lapsista, niistä ei ole haittaa ja pitää olla passaamassa iänkaiken, puhumattakaan teini iästä, tsiisus, ei. . Mä olen elänyt mun elämän, ihan itselleni, olen matkustellut ja ollut ilman huolen häivää.. Pari avioliittoakin on ollut mutta viihdyn paremmin yksin, omissa oloissani ja puoli vuotta asun mökillä pohjoisessa. 

Minulla oli perhe.

Vierailija kirjoitti:

Monesti naisia alkaa harmittamaan lapsettomuus vasta sitten, kun ovat vanhoja ja avun tarpeessa. Ei ole ketään jolle voisi soittaa ja jutella. Hoitajilla ei vaan riitä aika, viettää jokaisen mummojen kanssa jutteluhetkiä.

T. Vanhustenhoitaja

Miehiäkö ei ala harmittaa samassa vaiheessa?

Miksi kohtaloa pitäisi hävetä. Onhan se tietysti kiusallista jos muilla on kumppani / muu aina ulkona tai pihassa mukana tms. Ja itsellä ei ole mitään. Siinä kaikki. Pitäisi olla rahaa jos on perhe, sitä ei nuorena ollut eikä vieläkään - terveys ei olisi kestänyt myös.

Ei kiinnosta pätkääkään mitä tunnekylmät sukulaiset ajattelee elämästäni. 

Minulla on perhe, ollut jo 34 vuotta. Siihen kuuluu minä ja minun mieheni. 

34 vuotta yhden ja saman ihmisen kanssa. Ottakaa te muutkin puolisoksenne se jota rakastatte. Ei tarvitse turhaan erota ja sellaiseen turhaa käyttää rahaa ja energiaa, puhumattakaan uuden etsimisestä. 

Hävettäis olla peräkammarinpoika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti naisia alkaa harmittamaan lapsettomuus vasta sitten, kun ovat vanhoja ja avun tarpeessa. Ei ole ketään jolle voisi soittaa ja jutella. Hoitajilla ei vaan riitä aika, viettää jokaisen mummojen kanssa jutteluhetkiä.

T. Vanhustenhoitaja

 

 Aika naiivia kuvitella että lapset automaattisesti olisivat aktiivisesti yhteyttä pitämässä . Eipä ole 10 vuoteen näkynyt 

Juuri näin. 

Kyllä.minä mielelläni olisin.halunnut kokea mummoksi tulon, mutta poikani on yksineläjä eikä naisia ole ollut kenen kanssa lisääntyä.

Harmittaa ja epäilen, että niin harmittaa poikaanikin.

Kaikkea ei voi saada edes rshalla.

Ei harmita, mulla on senverran perinnöllisiä sairauksia etten näitä halua kenellekään. Enkä tykkää lapsista vaikka lastenhoitaja olenkin, päivisin ne menee mutta ihana tulla hiljaiseen rauhalliseen kotiin jossa ei huudeta, kiljuta, kinuta..  Koira on paras kaveri. 

Hävettää enemmän ne monen isän perheet joissa lapsien viikkokalenterit pursuaa aikataulutusta milloin joku tyyppi tulee hakemaan ja tuomaan.

Itsellä on miehenä sellainen vika päässä että haluan elää itsenäisesti ja siihen pystyn ilman muita.

Päätin jo varhain etten perusta perhettä miehen kanssa joka ei itse varmasti halua sitä. Lapsi tarvitsee nykymaailmassa kaksi vanhempaa. Parempi olisi kolme. 

Mun toistaiseksi ainoa miniä on vapaaehtoisesti lapseton. Olen joka tavalla ylpeä päätöksestään ja rohkeudestaan tehdä tällainen päätös (yhdessä poikani kanssa). En osaa nähdä hänen -heidän- elämässään mitään hävettävää, päin vastoin. Kuka järkevä edes haluaa lapsia tällaiseen maailmaan, jota AP myös edustaa? 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä.minä mielelläni olisin.halunnut kokea mummoksi tulon, mutta poikani on yksineläjä eikä naisia ole ollut kenen kanssa lisääntyä.

Harmittaa ja epäilen, että niin harmittaa poikaanikin.

Kaikkea ei voi saada edes rshalla.

Sinähän sait perheen, ääliö. Lapsesi lapsettomuus ei ole sinun asiasi.

Eikö miehiä hävetä runkutella kaiket illat ihmiskaupparikospornolle ja OF-tileille, vaikka pitäisi olla perustamassa perhettä ja hoitamassa omia lapsia??!