Lue keskustelun säännöt.
Oletteko tavanneet ihmisiä, jotka eivät koskaan puhu selän takana pahaa muista?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Faija. Opetti mulle jo lapsena, ettei pidä sanoa mtn mitä ei voi sanoa face-to-face
Onko isäsi suomalainen? Minkä ikäinen? Harvinaista. Menikö oppi sinulle perille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Faija. Opetti mulle jo lapsena, ettei pidä sanoa mtn mitä ei voi sanoa face-to-face
Onko isäsi suomalainen? Minkä ikäinen? Harvinaista. Menikö oppi sinulle perille?
Kyllä oli suomalainen kuoli viisi vuotta sitten 89v. Meni aika hyvin oppi perille
Minä pyrin pitämään kiinni siitä, että kaiken sanomani on oltava sellaista, että tarvittaessa voin sanoa sen myös sille josta puhutaan. Silti joskus sorrun.
Kun porukka alkaa puhua jostakusta selän takana töissä, valitsen joko puolustaa tuota kohdetta tai poistua paikalta.
Tästäpä hyvä aihe itseni kehittämiseen. Kiitos ajatuksesta!
Olen itse sellainen. Rehellisyys ei ole pahan puhumista mutta liian rehellinen en pysty olemaan, täytyisi olla luotettava henkilö joten jää sekin paha puhumatta mutta ei se nyt haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tarkoituksella opetellut oman kasvatukseni vastapainoksi että pahaa en puhu esim. exästä tai isovanhemmista lapsilleni ja tämä on pitänyt vaikka muuten joskus sattuu lipsahduksia esim. työporukassa ettei niin tule mietittyä mitä sanoo jostakusta joka ei ole paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Faija. Opetti mulle jo lapsena, ettei pidä sanoa mtn mitä ei voi sanoa face-to-face
Tämä on muuten vanha hyvä neuvo joillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on pahaa ? Se pitää ensin määrittää. Kriittinen saa olla.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on pahaa ? Se pitää ensin määrittää. Kriittinen saa olla.
Lähinnä valheita tarkoittaa, kaikkea mustamaalaamista ja turhaa arvostelua sekä haukkumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Periaatteeni on puhua takana päin pelkkää hyvää tai sitten olla hiljaa ja poistua paikalta. Täysin perättömät jutut pyrin lopettamaan heti.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on pahaa ? Se pitää ensin määrittää. Kriittinen saa olla.
Sen toisen ei tarvitse yltää juuri sun kritiikkisi tasolle vaan saa olla aivan täysin omanlaisensa yksilö vaikket pitäisikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Siskoni hurskasteli 20 vuotta, että ei pidä kertoa muiden juttuja eteen päin. Oli samaan aikaan kertonut minusta kaiken poikaystävilleen + miehelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu mitä tarkoittaa pahalla. Kritiikkiä? Miksi pitäisikään? On normaalia vaihdella kuulumisia muistakin ihmisistä tai keskustella maailmanmenosta.
Aika suuri osa keskusteluaiheista katoaa, jos ei saa mainita muita ihmisiä (tuttavat, poliitikot, julkkikset, tapaamansa satunnaiset ihmiset jne.)
Vierailija kirjoitti:
Mikä on pahaa ? Se pitää ensin määrittää. Kriittinen saa olla.
Mä ajattelisin esim. työpaikalla puhuvani pahaa, jos kritisoisin selän takana jonkun työtapoja tai käyttäytymistä ilman että antaisin hänelle mahdollisuuden korjata tapansa. Jos kaikki vain supattavat selän takana että yksi tekee asiat väärin, niin olisikohan rakentavampaa kertoa se hänelle itselleen, jotta hän voi lakata tekemästä väärin.
Meillä yksi työntekijä kuittailee rumasti toisten painosta ja ulkonäöstä, ei näille itselleen vaan selän takana muille puhuen. Sellainen ei mielestäni kuulu aikuisten maailmaan lainkaan.
Riippuu miten määrittelet. Miehelleni avaudun joskus kaikesta, myös sellaisesta, mistä saisi olla aika naama punaisena (omasta ja muiden puolesta) jos sanoisin suoraan päin. Sitä lukuunottamatta, pidän ohjenuorana, että sellaista en sano mitä ei saisi printata vaikka Hesarin kanteen. Toki saatan puhua pahaa, esim mainita julkisuuden henkilön mielestäni tyhmäksi, eikä se heitä kiinnosta, mutta jos nyt jotenkin kiinnostaisi, voisin sen suoraankin sanoa. En luule olevani jonkinlainen moraalinen ohjenuora; pelkkä logiikka sanelee, että jos joku selostaa esim. työkavereista jotain, en minäkään voi selostajaan luottaa, joten mahdollisuudet, että avosuisuus tulisi ilmi, ovat suuret. Vaikka sitten tyhmis sen ansaitsisikin, niin miksi uskoisin edes oikeutettuja mielipiteitä jollekulle, jolla on hankalaa olla hiljaa?
Miehelleni olen erityinen. Muille en, enkä luule olevani, joten miksi he minun salaisuuksiani pitäisivät jos muillekin sanovat, mitä sattuu?
Naapurin Mirka. Jotenkin hämmästyttää aina, kun se tulee juorurinkiin, niin saa muutkin lopettamaan ihan vaan parilla ystävällisellä lauseella.
Itse valitettavasti olen melkoinen juoruilija ja seläntakana puhuja. Aivan opittu tapa, josta pyrin eroon koko ajan. Meidän äiti on aivan järkyttävä juoruämmä. En mä sitä nuorenpana tajunnut. Musta oli vaan kivaa, kun tiesi kaikista kaikkea. Ja ne kyllä piti paikkansa, ettei mamma paskaa puhunut. Se siis puhui myös meille lapsille, kuten kelle vaan joka pysähtyi kuuntelemaan ja niitähän piisas. Meillä kävi päiväkahvilla paljon porukkaa arkena.
Töissä mä olen oppinut pitämään jo suuni pitkään. Opettelen myös muutenkin, kun tuo Mirka on niin cool. Se on aina ystävällinen kaikille ja hyvällä tuulella. Mä tahdon samaa!
N26
Olen. Eivät ole aina välttämättä niitä kivoimpia kylläkään. Usein totista porukkaa.
Kannattaa lukea Dostojeskin Idiootti.
Jos puhuu negatiivista, niin sen pitää olla ehdottoman tarpeellista ja sitä ihmistä tai tilannetta eteenpäinvievää.
Ja jos on kiusaamistapaus, niin sääntö nro 1: älä puhu ensin kiusaajallesi, vaan luotetulle, joka on mahd.paljon samassa tilanteessa.
Jos esim.pomo on ollut töykeä työntekijälle ja työntekijä on siitä oikeasti ahdistunut, niin ei sen kannata alkaa heti jyrä-pomolle suoraan sanomaan, vaan on ihan ok purkautua ensin kollegalle. Kollega sanoo "niin, hän tiuski aamulla mullekin ja lähti vaan töistä aikaisin, eikä edes kertonut etukäteen."
Sille ekalle tulee helpotus, että hän ei ole ainoa, ei ole ehkä syypää, vaan pomolla on nyt sellaiset fibat.
Sit jos sen pomon käytös jatkuu, niin joko palaverissa asiallinen puheeksiotto tai kantelu pomon pomolle (suosittelen ekaa).
Faija. Opetti mulle jo lapsena, ettei pidä sanoa mtn mitä ei voi sanoa face-to-face