Oletteko tavanneet ihmisiä, jotka eivät koskaan puhu selän takana pahaa muista?

Vierailija kirjoitti:

En. Siskoni hurskasteli 20 vuotta, että ei pidä kertoa muiden juttuja eteen päin. Oli samaan aikaan kertonut minusta kaiken poikaystävilleen + miehelleen.

Siskollas vientiä piisas, kun poikaystäviä ja mieskin. Hänestä varmasti puhuttiin kaikenlaista. ;D

Minä en puhu, päätin joskus, että on helpompi elää, moittimattaa muita kun työpaikalla oli rouva, joka oikein tivaamalla tivasi ja yritti saada jotain pahaa sanomaan jostain, että pääsisi kuiskimaan, että x sanoi sinusta sitä ja tuota. Ei päässyt.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on pahaa ? Se pitää ensin määrittää. Kriittinen saa olla.

Itse sanon aika suoraan, määrätyssä seurassa toki oman mielipiteeni. Oikeastaan inhoan peesaajia, ei mitään mielipidettä tollotetaan ja kuunnellaan seurassa mitä muut sanovat.

Yksi kaukainen sukulainen on paras. Hän, hän sanoo aina ettei ole koskaan riidellyt kenenkään kanssa. Hän tietää että minä olen ollut joskus napit vastakkain,  monenkin sukulaisen kanssa. Siis veetuilee, silleen somasti.

Vierailija kirjoitti:

Miehelleni avaudun joskus kaikesta, myös sellaisesta, mistä saisi olla aika naama punaisena (omasta ja muiden puolesta) jos sanoisin suoraan päin.

Tästä tuli mieleen, että yksi ex antoi minulle opetuksen joka muutti käytöstäni paljon. Hän taisi olla vähän jollakin kirjolla, sillä hänellä ei ollut tajua sille, että jonkun selän takana voi päivitellä asioita ilman että asiasta on tarkoitus koskaan päin naamaa sanoa.

Minä sitten aika alussa suhdetta spekuloin hänelle vähän inhottavaan sävyyn yhden tutun asioita. Ja kuinkas ollakaan, tavattuaan tuota tuttua seuraavan kerran oli ex kysynyt asioita henkilöltä itseltään ja pohjustanut, että kun Minnaa (minua) tämä niin mietitytti. Niin. Tämä sattumus opetti minulle aika paljon itsestäni ja pahan puhumisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelleni avaudun joskus kaikesta, myös sellaisesta, mistä saisi olla aika naama punaisena (omasta ja muiden puolesta) jos sanoisin suoraan päin.

Tästä tuli mieleen, että yksi ex antoi minulle opetuksen joka muutti käytöstäni paljon. Hän taisi olla vähän jollakin kirjolla, sillä hänellä ei ollut tajua sille, että jonkun selän takana voi päivitellä asioita ilman että asiasta on tarkoitus koskaan päin naamaa sanoa.

Minä sitten aika alussa suhdetta spekuloin hänelle vähän inhottavaan sävyyn yhden tutun asioita. Ja kuinkas ollakaan, tavattuaan tuota tuttua seuraavan kerran oli ex kysynyt asioita henkilöltä itseltään ja pohjustanut, että kun Minnaa (minua) tämä niin mietitytti. Niin. Tämä sattumus opetti minulle aika paljon itsestäni ja pahan puhumisesta. 

Jospa exäsi ei ollutkaan kirjolla, vaan hän oli ärsyyntynyt tavastasi puhua toisista ihmisistä. Antoi sinulle siis kiertoreitin kautta opetuksen ja miettimisen aihetta. 

En hauku, en valehtele, en tarkoita saada toista näyttämään pahalta tai aiheuttaa vahinkoa. Mutta olen kyllä pitkän harkinnan jälkeen ja tarkasti sanani asetellen esim. työkaverille avautunut että huomaan olevani tietyn kollegan kanssa vähän varuillaan kun hänellä on niin vahva tapa ilmaista itseään. Tai päivitellyt jotain pomon toimintatapaa, mutta ihmisestä kunnioittavasti puhuen. Tai saatan puolisolleni ihmetellä miten siskoni antaa x ikäisen lapsensa tehdä asiaa y, en ollakseni ilkeä tai paheksuakseni vaan jakaakseni ajatuksiani kasvatusasioista ja ilmiöistä. 

En muista olenko sitten teini-iän puhunut _pahantahtoisesti_ kenestäkään. Tai ehkä jostain Putinista, mutta sillein todellisissa ympyröissä. 

Saarn. 7:21-22 "Älä kuuntele kaikkea mitä puhutaan, ettet joutuisi kuulemaan sitäkin, miten palvelijasi kiroaa sinua. Muistathan ne monet kerrat, jolloin sinä itse olet kironnut muita."

Minä, ainakin suurimman osan ajasta. Toisista pahan puhuminen ei tuo mitään hyvää maailmaan. Pyrin puhumaan niin, että voin seistä sanojeni takana. Mutta omalle miehelleni välillä kyllä avaudun, ja siinä saattaa joskus lipsahtaa tunteita herättävien hankalien ihmisten kohdalla, mutta yleensä ei.

En puhu pahaa muista. Lähemmille saatan purkaa asiaa, jos joku on ollut ilkeä. Siedän hyvin erilaisia ihmisiä. Minä jostakin syystä ärsytän muita ja olen joutunut pahanpuhujien kohteeksi aina välillä.

Edesmennyt äitini. Siksi hän tuli hyvin toimeen suvun riitaisten naisien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on pahaa ? Se pitää ensin määrittää. Kriittinen saa olla.

Oletko niitä henkilöitä, joiden mukaan voi olla törkeä päin naamaakin, kun sen tekee totuuden nimissä?

Kaikki sanovat joskus pahan sanan toisesta selän takana. On sellaisia jotka tekevät sitä niin harvoin että heitä voisi kutsua tuollaisiksi.

Mä puhun pahaa muista JOS SIIHEN ON OIKEASTI SYYTÄ. Turhanpäiväinen juoruilu on asia erikseen, sitä en hyväksy. Pahoista ihmisistä kuitenkin pitää tietoa levittää eteenpäin, se on aina ollut ihmisten keino selvitä. Hiljaa oleminen joka tilanteessa on myös pahuutta, jos tietää jonkun olevan paha, eikä ollenkaan varoita siitä muita. 

Ainakin omalla työpaikallani on tyyppejä, jotka eivät puhu oikeastaan kenenkään kanssa yhtään mitään. Tuskinpa ne sitten puhuu pahaa muista. Tosin ei hyvääkään.