Oman mummolan ostaminen kodiksi?

Nosto?

Tehtiin ihan täysi pintaremppa. Pariin tilaan jäi vanha kattopaneeli, muuten meni pinnat uusiksi. Seiniä ei kaadettu tai ovia lisätty/poistettu. Kiva on täällä asua, kun sijainti on juuri tähän elämänvaiheeseen sopiva.

Asuin korona-aikana äitini lapsuudenkodissa ja olihan se tavallaan ihan kivaa. Ja ikävää, mm puucee. 

Talo oli täynnä tavaraa, löytyi roskaa tosi paljon, vaatteita, jotka ooivat likaisia ja olivat jäätyneet johonkin tiettyyn asentoon/myttyyn jne. Niitä sitten pestiin vaan upottamalla vesiämpäriin ja odottamalla mitä paljastuu. 

Perheenä tietty vietettiin enemmän aikaa yhdessä, eristyksissä muista ja olihan se kiva tehdä löytöjä vintiltä. Urakka oli erittäin suuri ja ilman koronaa ei siihen oltaisi ryhdytty. Jälkikäteen etenkin äiti ja hänen sisarukset ovat oikein iloisia, 1 murheenkryyni vähemmän. Talokaupoista tulee syksyllä 5 v ja vastuukin poistuu

Vierailija kirjoitti:

Mun oli pakko ottaa mummola perintönä aikanaan. Se oli pakko rempata, koska ei siellä enää toiminut lämmitys, eikä kylppärit, kaivo, jätevesi eikä mikään.

Silti se on aika kallis asua, koska olisi pitänyt myös lisäeristää ja laittaa tuulensuojaa lämmityskulujen hallitsemiseksi. Mutta se taas olisi vaatinut seinien ulkovuoren uusimista. Ja se taas olisi vaatinut räystäiden pidentämistä. Ja se taas olisi vaatinut kattopeltien uusimista. Ja siinä kohtaa loppui mun rahat.

Näinhän se usein menee :/

Minä ostin kymmenisen vuotta sitten perikunnalta. Olen todellakin raaskinut tehdä muutoksia, koska vanha maalaistalo, jossa oli asuttu viimeksi 20 vuotta sitten, ei ollut asuinkelpoinen, eikä ollut mitään mukavuuksia. Esim. ulkosaunassakin oli maalattia ja koko rakennus oli hatara, vesi tuli kaivosta kantamalla, ei sisävessaa eikä muuta lämmitystä kuin leivinuuni ja makuuhuoneen takka. 

Nyt on kaikki mukavuudet ja viime kesänä laitoin vielä uima-altaan terassille. Myöskin sisustustyyli on nykyään aika moderni, tykkään siitä kontrastista, että päällepäin näyttää 1800-luvun lopulta rakennetulta perinteiseltä varsinaissuomalaiselta maatalolta, mutta sisällä ei ole mökkitunnelmaista vaan ihan modernia. 

On tämä kyllä sinkkunaiselle ollut melkoinen projekti, ja vähitellen on parannuksia tehty, sitä mukaan mitä on saanut säästettyä rahaa. Mutta nyt on ihana talo suon laidalla, peltojen keskellä, mun ja koirieni asua. Kilometrin päässä asuva naapuri vuokraa multa peltoja, niin ei tarvi niitä itse viljellä (elän etänä tehtävillä it-alan töillä, eli en halua maataloudesta elinkeinoa) ja saan vieläpä vähän rahaakin. 

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla hyvät suhteet sisaruksiisi ja muihin sukulaisiin?

Siinä voi tulla ongelmia, kun sukulaiset innostuvat vierailemaan luonasi "mummolassa" odottaen palveluja mummon tapaan..

Tästähän on palstalla kovasti kirjoitettu.

Me asutaan miehen mummolassa ja se oli alkuun yhtä helvettiä juuri siksi että osa sukulaisista kävi siellä kuin kotonaan. Kaikki olisi myös pitänyt säästää sellaisena kuin mummon aikana oli. Helpotti vasta sitten, kun miehen kaikilla serkuilla ja sisaruksilla oli jo omia lapsia ja heillä oli omat mummolat.

Juu menin ostamaan mummolani 10 vuotta sitten. Satavuotias talo maalla, rempattu kauttaaltaan 90-luvulla ja suunnilleen ihan kaikki pitäisi uusia tai kunnostaa viimeistään nyt. Silloin muuton aikoihin kuvittelin että laitan juu paikat kuntoon ja "omannäköiseksi", mutta eihän sellaiseen oikeasti tullut ryhdyttyä eikä olisi ollut varaakaan. Ja käytännössä en halunnutkaan muuttaa tuttua rakasta paikkaa vaikkei se mieleinen tai toimiva ollutkaan. Kesti vuosia ennen kuin tämä alkoi tuntua omalta ja sellaiselta, että voi tehdä jotain "omin päin".

Mieli tekisi mutta pelkään pahoin että siitä tulisi joku sukulaisten pyhiinvaelluspaikka.

Minulla on kesäasuntona, vietän siellä noin 2 kk vuodesta ja aivan ihana on. Se on turva myös sodan ja pandemian varalta, koska voi elää täysin omavaraisesti kuten isovanhempani tekivät. Järvestä kalaa ja vettä, on oma kaivo, on vielä vanhat öljylamputkin tallella ja tietysti hella ja uunit. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kesäasuntona, vietän siellä noin 2 kk vuodesta ja aivan ihana on. Se on turva myös sodan ja pandemian varalta, koska voi elää täysin omavaraisesti kuten isovanhempani tekivät. Järvestä kalaa ja vettä, on oma kaivo, on vielä vanhat öljylamputkin tallella ja tietysti hella ja uunit. 

Ai niin, sisustus. Muutin sisustuksen samanlaiseksi kuin se oli isovanhempien aikana ensitöikseni. Siellä oli nimittäin maalailtu 70-80-luvun maaleilla ja tuotu kaikenlaista, joka ei sovi talon henkeen. Nyt mökki on 30-40-luvun tyyliä.

Missäs pup... ukki?

Ostettiin miehen mummola vapaa-ajanasunnoksi. Remontoitiin kokonaan, mutta vanhaan, talon rakentamisajankohtaan sopivalla tyylillä. Joitakin talon mukana tulleita huonekaluja säilytettiin ja muu kalsustus hankittu kirppareilta/antiikkikaupoista. Pihamaalla säilytetty vanhat omenapuut ja marjapensaat. Ollaan koko perhe ihan rakastuttu paikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun oli pakko ottaa mummola perintönä aikanaan. Se oli pakko rempata, koska ei siellä enää toiminut lämmitys, eikä kylppärit, kaivo, jätevesi eikä mikään.

 

Silti se on aika kallis asua, koska olisi pitänyt myös lisäeristää ja laittaa tuulensuojaa lämmityskulujen hallitsemiseksi. Mutta se taas olisi vaatinut seinien ulkovuoren uusimista. Ja se taas olisi vaatinut räystäiden pidentämistä. Ja se taas olisi vaatinut kattopeltien uusimista. Ja siinä kohtaa loppui mun rahat.

Sinua tämä ei enää auta, mutta joku muu voi hyötyä siitä tiedosta, että seinissä on harvoin lisäeristämisen tarvetta, ellei ole kyse sahanpurueristetystä rm-talosta, jossa purut on painuneet alas ja lautojen välissä on enimmäkseen pelkkää tyhjää.

Lämpö liikkuu alhaalta ylös, eikä vanhassa talossa tarvitse huolehtia kuin lattian ja yläpohjan riittävästä eristyksestä, välipohjan, jos talossa on kylmä ullakko, sekä ikkunoiden, ovien ja nurkkien tiiveydestä. Ulkoseiniin on ihan fiksua asentaa tuulensuojalevyt, muttei sinne mitään villaa tarvita, eikä näin ollen myöskään tarvitse pidentää räystäitä. 

Asun itse satavuotiaassa talossa.Seiniin ei ole koskettu, ikkunat ovat alkuperäiset, silti ainoat huoneet, joissa on joskus vähän viileämpää ovat ne, joiden kohdalle ei ole vintillä vielä lisätty kutteria. Lattiat on käyty läpi ja täytetty painuneen vanhan eristeen ja lankkujen väliin muodostunut tyhjä tila. Keskuslämmitystä ei ole. Talvella sisälämpötila on niissä huoneissa, joiden päälle on lisätty eristettä 20-25 astetta, muissa n. 18-20, riippuen, paljonko on pakkasta ja kuinka ahkeralla tuulella lämmittäjä sattuu olemaan.

Meillä on myös kokemusta siitä että sukulaisia tulee pihaan yllättäen, ollaan kotona tai ei. "Kiva" yhtäkkiä nähdä somessa kuvia omalta kotipihalta, kun "mummolan pihakeinussa kahvilla". 

Ymmärrän että paikka on heillekin tärkeä, mutta ihmettelen etteivät he ymmärrä että se on nyt meidän. Oli heilläkin mahdollisuus se ostaa, mutta eivät halunneet. Jos tulisivatkin sovitusti ja ollaan kotona niin keittäisin kahvit, mutta se että tulevat ilmoittamatta oleskelemaan pihaan kun ei olla kotona, ja kollaavat piharakennukset ym, on jo törkeän puolella.

No, meille tuli kunnon portti, jota ei kuka vaan saa auki. Pitävät varkaiden lisäksi myös sukulaiset poissa 😄