Pelkään että kuolen stressiin
Töissä kiireistä, lapsen kanssa ongelmia, tärkeän sukulaisen vakava sairastuminen... en tiedä pystynkö tuntemaan mistään enää positiivisuutta. Miten pysyn enää tolpillani?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei usko että tiedät vielä mistään stressistä mitään.
Miksi ei? Se on subjektiivista.
Se todella on. Ja joskus voi olla niin että esim. ero ("kaikkihan nyt joskus eroaa, älä ota sitä noin vakavasti!) triggeröi niin pahasti jonkun lapsuuden trauman esiin että ihminen kokee sekoavansa ahdistukseen. Ei muiden koko elämää ja olosuhteita voi ikinä tietää joten mitätöinti ja vähättely vain paljastavat ihmisen oman pahan olon ja kyvyttömyyden käsitellä sitä. -eri
Keskity hengittämiseen kun oikein stressaa.
Sun olisi otettava omaa aikaa päivittäin.
Nukutko riittävästi?
Miten olis hemmotteluvuorokausi hotlassa omissa oloissa hyvää ruokaa syöden?
Mitä luulet, parutko noita asioita vauvalla vielä viiden vuoden päästä? No et.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kuolee joskus.
No shit Sherlok
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuku riittävästi. Se on tärkeintä
Olet todennäköisesti ihminen joka nukkuu vaikka pommin räjäyttäisi vieressä. Mikään muu ei selitä noin ääliömäistä kommenttia. Kyllä ihmiset nukkuvat riittävästi jos vaan pystyvät nukkumaan
Hmm. Ehkäpä hän tarkoittaa sitäkin, että keksi ne keinot, miten saat nukuttua?
Kun lopettaa ressaamisen unesta, niin silloin se uni yleensä tulee.
itselläni on ollut paljon unen kanssa haasteita. Olen kuunnellut asiantuntijoita ja lukenut.
Unta on tutkittu paljon, mutta siitä tiedetään todella vähän.
Yksi unitutkija sanoi, että riittää että nukut sen määrän, se voi olla vaikka pieninä osina vuorokauden aikana.
Toinen sanoi, että kyllä se uni sitten tulee, kun ihminen on tarpeeksi väsynyt. Että ihminen kyllä sitten nukkuu, kun se tarpeeksi väsynyt olo tulee.
Silloin tajusin, että ihan turha siitä on huolia. Kyllä se uni tulee.
-voi myös olla elämänvaiheita, jolloin sekavaa unen kanssa: vaikka vauvojen kanssa valvoessa, tulee niitä sekavia kausia. Tai työstressi tai opintostressi. He ovat kuitenkin ohimeneviä.
itse olin tosi huolissani, kun heräilin aamuyöstä. Sitten, kun huomasin, että se alkuillan uni on se kaikkein eheyttävin, niin enää en ollut huolestunut, vaikka heräsin jo kello 12 tai kello 1 yöllä, koska tunsin että olen saanut sen levon.
Syvän unen vaihetta on unisyklissä juuri silloin alkuillasta kaikkein eniten. Ja se eheyttää.
Joskus stressatessa ei pysty nukahtamaan.
Siksi rentoutuskeinoja voi yrittää. Hengitykseen keskittyminen on yksi hyväksi havaittu keino.
Polvet lattiaan ja kädet ristiin. Ajat tulee tästä vielä kovenemaan. Tämä on partioleikkiä vielä mitä on tulossa. Kohta lähdetään ja ne ketkä jää auttakoon itse itseään.
Minä sairastuin stressin takia skitsofreniaan. En parane. Kannattaa hiljentää ennen kuin on liian myöhäistä.