Lue keskustelun säännöt.
Jatkuuko suku kun adoptoi lapsen?
20.01.2025 |
Tietenkään omat geenit ei siirry siihen adoptiolapseen, mutta ei olekaan kyse siitä, vaan suvun jatkumisesta. Voidaanko siis sanoa, että suku jatkuu adoptiolapsen kautta?
Kommentit (64)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota geneettisesti puhdasta suvun jatkumista on kokeiltu aina silloin tällöin esim. kuninkaallisten kesken ja edelleenkin jossain Appalakeilla, eikä ihan putkeen ole mennyt.
Hyvä pointti jollainen, saattaa se edellisten sukupolvien biologinen sukukin olla ihan jotain muuta kuin luuli.
Kai joskus asialla on ollut muitakin kuin geeneihin liittyviä syitä (esim periytyykö Mähösten suvun hieno nenä ja ylivertainen älykkyys tuleville sukupolville) vaan sitä, että jatkaako joku tilan viljelyä, ja kuka huolehtii vanhat. Sukunimikin on joskus tullut tilan mukaan. Ehkä menneisyydessäkin ymmärretty, että isästä ei ole ikinä varmuutta ;)
Vierailija kirjoitti:
Jokseenkin outoa ajatella sukulaisuus pelkän biologian kautta. Tuolla logiikallahan myös ns. sukuun naidut eivät olisi mitään sukua, vaikka heidät kyllä lasketaan sukulaisiksi mitenkään mukisematta genetiikasta.
Oma sisarus on adoptoitu ja hän on minun sukua ja perhettäni ihan siinä missä biologinen sisarukseni. Hänen lapsensa ovat omien lapsieni serkkuja ja vanhempieni lapsenlapsia.
Jos sukuun naitu on lapseton ja eroaa niin sen jälkeen hän eroaa koko suvusta. Ei pidetä enää suvun jäsenenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos aloittaja olisi tarkoittanut biologiaa ja geenejä, olisi hän kysymyksineen koulupudokas. Voidaan siis olettaa kysymyksen olevan henkinen suvun jatkaminen.
Kyllähän se jatkuu. Sukunimikin on sama.
Sama sukunimi ei tarkoita, että on samanlainen ihminen juuriltaan kuin adoptiovanhemmat.
Taas näkee mikä tollojen rinki palsta puhuu paskaa.Ei edes ymmärretä mistä puhutaan.
Sinä et taida ymmärtää. Aloitusviestissähän nimenomaan sanottiin että nyt ei ole kyse geeneistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokseenkin outoa ajatella sukulaisuus pelkän biologian kautta. Tuolla logiikallahan myös ns. sukuun naidut eivät olisi mitään sukua, vaikka heidät kyllä lasketaan sukulaisiksi mitenkään mukisematta genetiikasta.
Oma sisarus on adoptoitu ja hän on minun sukua ja perhettäni ihan siinä missä biologinen sisarukseni. Hänen lapsensa ovat omien lapsieni serkkuja ja vanhempieni lapsenlapsia.
Jos sukuun naitu on lapseton ja eroaa niin sen jälkeen hän eroaa koko suvusta. Ei pidetä enää suvun jäsenenä.
Niin ja jos sukuun on aboptoitu, pysyy suvussa, joten mikä oli pointtisi?
Lapsemme on saaneet alkunsa luovutetuilla sukusoluilla ja ihan samalla tavalla he kuuluvat sukupuuhun kuin esimerkiksi serkkunsa. Kukaan meidän perheen lisäksi ei edes tiedä asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin ketjusta huomaa, että adoptio on surullinen asia silloin kun ihminen adoptoidaan oman suvun ulkopuolelle. Tällaisia pitäisi vaan kaikin keinoin välttää.
Tokihan sen epävakaan narkin kannattaa kasvattaa itse lapsensa.
Sinä vaikutat epävakaalta. Asia on herkkä, mutta jos adoptioon lähtee pitää pystyä kuitenkin hyväksymään asiat sellaisina kuin ne ovat. Tämä erityisesti adoptiota miettiville varoituksena, ettei tilanne ole lapsen kannalta hyvä. Pitää olla todella kypsä asioiden käsittelyssä lapsen kanssa ja aivan varmasti asia tulee joskus aiheuttamaan ongelmia ja ne on pystyttävä käsittelemään ilman ongelmien kieltämistä.
Millaisia ongelmia? Olen itse adoptoitu lapsi, enkä kyllä sanoisi että adoptioasian suhteen olisi ollut mitään ongelmia.
(geneettinen) Suku ei jatku mutta suvun nimi jatkuu jos adoptoitu saa jälkeläisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti jatkuu, eihän kukaan täysjärkinen voi pitää lapsettomana sellaista jolla on vaikka sitten adoptoituja lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Lapsemme on saaneet alkunsa luovutetuilla sukusoluilla ja ihan samalla tavalla he kuuluvat sukupuuhun kuin esimerkiksi serkkunsa. Kukaan meidän perheen lisäksi ei edes tiedä asiasta.
Tämähän on huijausta. Mieti miltä niistä sukupuun tekijöistä tuntuu kun heidän sukupuissa onkin sinne kuulumattomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsemme on saaneet alkunsa luovutetuilla sukusoluilla ja ihan samalla tavalla he kuuluvat sukupuuhun kuin esimerkiksi serkkunsa. Kukaan meidän perheen lisäksi ei edes tiedä asiasta.
Tämähän on huijausta. Mieti miltä niistä sukupuun tekijöistä tuntuu kun heidän sukupuissa onkin sinne kuulumattomia.
Sukupuun tekijän molemmat biovanhemmat voi olla muita kuin sukupuussa lukee. Ei sukupuu ole mikään geenitaulukko.
No jatkuuko suku jos adoptoit koiran? Päättele siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jatkuuko suku jos adoptoit koiran? Päättele siitä.
Adoptio = lapseksi ottaminen. Koiraa ei voi ottaa lapsekseen vaikka jotkut ei sitä ihan ymmärrä.
Kyllä. Adoptiolapset ovat virallisesti suvunjäseniä. Ihan samalla tavalla kun suvunjäseniä ovat aviopuolisot, jopa senkin jälkeen juridisesti, vaikka avioliitto päättyisi eroon, mutta hänen status on 1.puoliso ja vahvistettu eropäivä. Nämä tiedot siirtyvät kaikkiin virallisiin asiakirjoihin, kuten virkatodistukseen.
Adoptiolapsi on juridisesti ihan samalla tavalla siellä sukupuussa kuin biolapsetkin.
Kuinkahan paljon ihmisillä on "renkien lapsia" sukupuussaan. Ei ne kaikki siinä sukupuussa välttämättä ole samaa geeniperimää vaikka ei virallista adoptiota olekkaan.
Jatkuu. Meinaan jonkun toisen suku.
Vierailija kirjoitti:
Voiko aikuisen adoptoida?
Esim. Ribbentrop sai tätinsä adoptoimaan hänet aikuisena, jotta saattoi käyttää von Ribbentrop-sukunimeä.
Sinä vaikutat epävakaalta. Asia on herkkä, mutta jos adoptioon lähtee pitää pystyä kuitenkin hyväksymään asiat sellaisina kuin ne ovat. Tämä erityisesti adoptiota miettiville varoituksena, ettei tilanne ole lapsen kannalta hyvä. Pitää olla todella kypsä asioiden käsittelyssä lapsen kanssa ja aivan varmasti asia tulee joskus aiheuttamaan ongelmia ja ne on pystyttävä käsittelemään ilman ongelmien kieltämistä.