Jatkuuko suku kun adoptoi lapsen?
Tietenkään omat geenit ei siirry siihen adoptiolapseen, mutta ei olekaan kyse siitä, vaan suvun jatkumisesta. Voidaanko siis sanoa, että suku jatkuu adoptiolapsen kautta?
Kommentit (64)
Jos aloittaja olisi tarkoittanut biologiaa ja geenejä, olisi hän kysymyksineen koulupudokas. Voidaan siis olettaa kysymyksen olevan henkinen suvun jatkaminen.
Kyllähän se jatkuu. Sukunimikin on sama.
Tästäkin ketjusta huomaa, että adoptio on surullinen asia silloin kun ihminen adoptoidaan oman suvun ulkopuolelle. Tällaisia pitäisi vaan kaikin keinoin välttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä minä ainakin ajattelen jatkavani just sen todellisen isäni sukua, en biologisen. Jos ajatellaan vuosikymmeniä tai vuosisatoja eteenpäin, niin eipä sitä asiaa tuskin kukaan edes meidän sukupolvien jälkeen tiedä, ettei isäni ollut biologinen isä.
Vähän on defenssin kuuloista, mutta ymmärtäähän tuon. Tajuat varmaan itsekin, että asia kyllä jää historiaan, jos saat omia lapsia, kun silloin geenien kautta ei löydykään sukulaisia sieltä mistä voisi olettaa.Tälläin geenitestillä paljastuvat oikeat vanhempasi. Tietenkin muilla tavoin jatkat sukuasi tavoissa ja perinteissä.
Millä tavalla asia jää historiaan? Ja kuka tässä on tekemässä geenitestejä?
Geenitestaus toki osoittaa biologisen vanhemman, mutta mitä kauemmas sukupolvissa mennään, niin sitä heikommin. Lopulta prosentit on niin pieniä, että varmuus häviää lopulta kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin ketjusta huomaa, että adoptio on surullinen asia silloin kun ihminen adoptoidaan oman suvun ulkopuolelle. Tällaisia pitäisi vaan kaikin keinoin välttää.
Miten niin surullinen?
Jokseenkin outoa ajatella sukulaisuus pelkän biologian kautta. Tuolla logiikallahan myös ns. sukuun naidut eivät olisi mitään sukua, vaikka heidät kyllä lasketaan sukulaisiksi mitenkään mukisematta genetiikasta.
Oma sisarus on adoptoitu ja hän on minun sukua ja perhettäni ihan siinä missä biologinen sisarukseni. Hänen lapsensa ovat omien lapsieni serkkuja ja vanhempieni lapsenlapsia.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai jatkuu, jos on virallisesti perijä. Saa perinnöt, ym lakisääteisesti. On perheen oma lapsi.
Vaikka onkin adoptoitu.
Tietenkin on perheen lapsi. Jota rakastetaan samoin kun omaa lastaa. Ja perii vanhempansa.
Mutta adoptiolapsi EI JATKA ADOPTIO VANHEMPIENSA SUKUGEENEJÄ.
Eihän adptiolapsella ole adoptiovanhempiensa geenejä
Hänellä on biologisten vanhempiensa geenit.
Ja tässähän kysyttiin nimenomaan jatkooko adpotiolapsi sukua.
Adoptiolapsi ei jatka sukujuuria.
Hän ei peri eivätkä hänen lapsensa mitään a- vanhempien luonteenpiirteitä, ominaisuuksia, hiusten väriä, silmien väriä, sairauksia,
älykkyyttä, taitoja, pituutta ja muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä minä ainakin ajattelen jatkavani just sen todellisen isäni sukua, en biologisen. Jos ajatellaan vuosikymmeniä tai vuosisatoja eteenpäin, niin eipä sitä asiaa tuskin kukaan edes meidän sukupolvien jälkeen tiedä, ettei isäni ollut biologinen isä.
Vähän on defenssin kuuloista, mutta ymmärtäähän tuon. Tajuat varmaan itsekin, että asia kyllä jää historiaan, jos saat omia lapsia, kun silloin geenien kautta ei löydykään sukulaisia sieltä mistä voisi olettaa.Tälläin geenitestillä paljastuvat oikeat vanhempasi. Tietenkin muilla tavoin jatkat sukuasi tavoissa ja perinteissä.
Millä tavalla asia jää historiaan? Ja kuka tässä on tekemässä geenitestejä?
Geenitestaus toki osoittaa biologisen vanhemman, mutta mitä kauemmas sukupolvissa mennään, niin sitä heikommin. Lopulta prosentit on
Erittäin selvästi löytyy jo nykyisin tietoa vähintään kolmessa eri sukupolvessa eli vähintään 1900-alussa syntyneiden lehtolapset ja adoptiolapset näkyvät kyllä varsin helposti teettämällä geenitestin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai jatkuu, jos on virallisesti perijä. Saa perinnöt, ym lakisääteisesti. On perheen oma lapsi.
Vaikka onkin adoptoitu.
Tietenkin on perheen lapsi. Jota rakastetaan samoin kun omaa lastaa. Ja perii vanhempansa.
Mutta adoptiolapsi EI JATKA ADOPTIO VANHEMPIENSA SUKUGEENEJÄ.
Eihän adptiolapsella ole adoptiovanhempiensa geenejä
Hänellä on biologisten vanhempiensa geenit.
Ja tässähän kysyttiin nimenomaan jatkooko adpotiolapsi sukua.Adoptiolapsi ei jatka sukujuuria.
Hän ei peri eivätkä hänen lapsensa mitään a- vanhempien luonteenpiirteitä, ominaisuuksia, hiusten väriä, silmien väriä, sairauksia,älykkyyttä, taitoja, pituutta ja muuta.
Ja jos olisit lukenut ja ymmärtänyt aloituksen, tietäisit, että nyt ei ollutkaan kyse perimästä. Joten ihan turhaan jankutat.
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin ketjusta huomaa, että adoptio on surullinen asia silloin kun ihminen adoptoidaan oman suvun ulkopuolelle. Tällaisia pitäisi vaan kaikin keinoin välttää.
Tokihan sen epävakaan narkin kannattaa kasvattaa itse lapsensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai jatkuu, jos on virallisesti perijä. Saa perinnöt, ym lakisääteisesti. On perheen oma lapsi.
Vaikka onkin adoptoitu.
Tietenkin on perheen lapsi. Jota rakastetaan samoin kun omaa lastaa. Ja perii vanhempansa.
Mutta adoptiolapsi EI JATKA ADOPTIO VANHEMPIENSA SUKUGEENEJÄ.
Eihän adptiolapsella ole adoptiovanhempiensa geenejä
Hänellä on biologisten vanhempiensa geenit.
Ja tässähän kysyttiin nimenomaan jatkooko adpotiolapsi sukua.Adoptiolapsi ei jatka sukujuuria.
Hän ei peri eivätkä hänen lapsensa mitään a- vanhempien luonteenpiirteitä, ominaisuuksia, hiusten väriä, silmien väriä, sairauksia,älykkyyttä, taitoja, pituutta ja muuta.
Sukupuuta hän kuitenkin jatkaa. Ja jatkaa sukunimeä, jos antaa lapsilleen saman nimen kuin itsellään. Ja saattaa jatkaa suvun perinteitä, kuten kuka tahansa lapsi saattaa jatkaa tai olla jatkamatta.
Ei kai kukaan adoptiovanhempi ajattele, että jaahas, tähän sitten loppui tämä meidän suku, koska ei tuo lapsi kerran ole oma biologisesti. 😮
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä minä ainakin ajattelen jatkavani just sen todellisen isäni sukua, en biologisen. Jos ajatellaan vuosikymmeniä tai vuosisatoja eteenpäin, niin eipä sitä asiaa tuskin kukaan edes meidän sukupolvien jälkeen tiedä, ettei isäni ollut biologinen isä.
Vähän on defenssin kuuloista, mutta ymmärtäähän tuon. Tajuat varmaan itsekin, että asia kyllä jää historiaan, jos saat omia lapsia, kun silloin geenien kautta ei löydykään sukulaisia sieltä mistä voisi olettaa.Tälläin geenitestillä paljastuvat oikeat vanhempasi. Tietenkin muilla tavoin jatkat sukuasi tavoissa ja perinteissä.
Millä tavalla asia jää historiaan? Ja kuka tässä on tekemässä geenitestejä?
Geenitestaus toki osoittaa biologisen vanhemman, mutta mitä kauemmas sukupolvissa me
Erittäin selvästi löytyy jo nykyisin tietoa vähintään kolmessa eri sukupolvessa eli vähintään 1900-alussa syntyneiden lehtolapset ja adoptiolapset näkyvät kyllä varsin helposti teettämällä geenitestin.
Harva 1900-luvun alussa syntynyt on itse tehnyt geenitestin. Esimerkiksi serkusten tai pikkuserkusten tekemissä testeissä taas epävarmuustekijät on paljon suurempia, esimerkiksi jos sen pikkuserkun biologinen isä onkin joku toinen henkilö, tai isovanhemmat kuvatkin olleet sisaruspuolia eivätkä sisaruksia, niin prosentit muuttuu kertaheitolla.
No eikös tuo ole ihan täysin selvää, että geneettisesti suku ei jatku, eli suvun ominaispiirteet eivät siirry enää eteenpäin, mutta lainsäädännön näkökulmasta sukunimi siirtyy eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Jokseenkin outoa ajatella sukulaisuus pelkän biologian kautta. Tuolla logiikallahan myös ns. sukuun naidut eivät olisi mitään sukua, vaikka heidät kyllä lasketaan sukulaisiksi mitenkään mukisematta genetiikasta.
Oma sisarus on adoptoitu ja hän on minun sukua ja perhettäni ihan siinä missä biologinen sisarukseni. Hänen lapsensa ovat omien lapsieni serkkuja ja vanhempieni lapsenlapsia.
Ei ole.
Etenkään yrittäjillä ja muilla vastaavilla. Huonot geenit omilta vanhemmiltaan perinyt adaptiolapsi, saattaa viedä adoptiovanhempien yhtiön konkurssiin lyhyessä ajassa, sen perittiyään. Alkoholismilla, narkkaamalla, pelaamalla jne. Hänellä voi olla taipumusta epäsosiaaliseen elämään, väkivaltaisiuteen yms.
Hänellä voi olla myös biologisilta vanhemmiltaan periiytyviä sairauksia.
Pitäs etukäteen tietää, millaiselta äidiltä / perheeltä lapsi adoptoidaan.
Adoptio ei käytnnössä ole mitään sukua adoptiovanhemmille.
Vierailija kirjoitti:
Voiko aikuisen adoptoida?
Toki
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai jatkuu, jos on virallisesti perijä. Saa perinnöt, ym lakisääteisesti. On perheen oma lapsi.
Vaikka onkin adoptoitu.
Tietenkin on perheen lapsi. Jota rakastetaan samoin kun omaa lastaa. Ja perii vanhempansa.
Mutta adoptiolapsi EI JATKA ADOPTIO VANHEMPIENSA SUKUGEENEJÄ.
Eihän adptiolapsella ole adoptiovanhempiensa geenejä
Hänellä on biologisten vanhempiensa geenit.
Ja tässähän kysyttiin nimenomaan jatkooko adpotiolapsi sukua.Adoptiolapsi ei jatka sukujuuria.
Hän ei peri eivätkä hänen lapsensa mitään a- vanhempien luonteenpiirteitä, ominaisuuksia, hiusten väriä, silmien väriä, sairauksia,älykkyyttä, taitoja, pituutta ja muuta.
Tästä viestistä tuli mieleen, että biologia on joskus hyvin mielenkiintoista. Ystäväni isä ei ole hänen biologinen isänsä, mutta eipä sitä kukaan ulkopuolinen ikinä voisi arvata. Heillä on samanväriset hiukset ja silmät, kasvonpiirteissä on monia yhtäläisyyksiä luonteeltaan ovat hyvin samantyylisiä. Ystäväni näyttää isältään enemmän kuin moni vanhempansa biologinen lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Jos aloittaja olisi tarkoittanut biologiaa ja geenejä, olisi hän kysymyksineen koulupudokas. Voidaan siis olettaa kysymyksen olevan henkinen suvun jatkaminen.
Kyllähän se jatkuu. Sukunimikin on sama.
Sama sukunimi ei tarkoita, että on samanlainen ihminen juuriltaan kuin adoptiovanhemmat.
Taas näkee mikä tollojen rinki palsta puhuu paskaa.
Ei edes ymmärretä mistä puhutaan.
On monta kuuluisuuttakin, jotka on adoptiolapsia olleet. Mm. Applen perustaja Steve Jobs.
Vierailija kirjoitti:
Jokseenkin outoa ajatella sukulaisuus pelkän biologian kautta. Tuolla logiikallahan myös ns. sukuun naidut eivät olisi mitään sukua, vaikka heidät kyllä lasketaan sukulaisiksi mitenkään mukisematta genetiikasta.
Oma sisarus on adoptoitu ja hän on minun sukua ja perhettäni ihan siinä missä biologinen sisarukseni. Hänen lapsensa ovat omien lapsieni serkkuja ja vanhempieni lapsenlapsia.
Tuolla logiikallahan myös ns. sukuun naidut eivät olisi mitään sukua, vaikka heidät kyllä lasketaan sukulaisiksi mitenkään mukisematta genetiikasta.
Olipa todella hyvä ja totuudenmukainen huomio.
Heh. Moni jatkaa kuulkaas...
Miehet elättää muiden lapsia ominaan. Puhupa ehkäisystä tälläkin foorumilla, niin saat kuulla, miten moni on valmis kushettamaan kumppaniaan näillä asioilla.