Kysymys: Miksi ihmiset suutuu kun joku sanoo ääneen että on myös asioita mitkä on sun omia valintoja ja sun vastuulla?
Mä kirjoitin kommentin missä mä sanoin että pienetkin valinnat vaikuttaa omaan päivään ja niistä kannattaa lähteä liikenteeseen jotta voi rakentaa jotain suurempaa
Esim: aikaisin herääminen, lenkille meneminen, seuran valitseminen, internetissä vastuun otto mitä sisältyä kuluttaa jne kaikki on pieniä valintoja mitkä tekee päivästä paremman
Niin samantien mulle tullaan kitisemään että mä olen maailman syöpä ja teen ihmisten elämästä kauheaa :D
Mitä mä sanon väärin? Kertokaa
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
On niin kauheaa ja epäreilua jos joutuu hoitamaan omat asiansa hyvin. Jokaisella pitäisi olla hoitotäti, joka huolehtii ja paijaa.
Olen kamalan huono äitikin, kun en jokaista kuoppaa ja kolhua lasten tiellä tasaile. Minusta on tärkeää, että opitaan myös pettymyksistä ja että asiat ei aina mene niin kuin haaveillaan. Sitä kun se loppuelämä pitkälti on.
Ihmiset ajattelevat liian vähän tai eivät uskalla tai osaa ajatella oikeita asioita. On paljon helpompaa mentaalisesti tehdä ja ajatella asioista tavoilla, joihin on itse tottunut ja joiden oletetaan olevan yleisesti hyväksyttyjä.
Jotkut käytösmallit on opittu omilta vanhemmilta ja ne istuu pitkään tiukassa kuin tatti, ilman että kysytään itseltä miksi teen näin.
Oppikirjaesimerkki on vähän liian vanhojen lasten paapominen. Vanha käytösmalli istuu sekä vanhemmissa, että heidän lapsissaan. Vaikka lapsi olisi ajat sitten ohittanut vanhempansa, mitä tulee fyysiseen kuntoon (ainakin toivottavasti) ja kykyyn tehdä töitä väsymättömämmin. Kukaan ei ota puheeksi, että miksi kuuskymppinen äiti edelleen siivoaa ja laittaa joulun pystyyn, vaikka lapsia on 4, ne on pari-kolmekymppisiä ja kaikki istuu toimettomana sohvalla.
Joku ilmiantoi reilulla kädellä kommentteja taas. Tuli kai paha mieli, kun ei tullutkaan sylintäydeltä empatiaa ja sympatiaa.
Suomalaiseen kulttuuriin on aina kuulunut pärjääminen yksin hampaat irvessä ja sitä on pikkuhiljaa yritetty murtaa. Toi oma valinta oma vastuu - ajattelutapa kuulostaa just siltä että voivoi mitäs lähdit kikkelis kokkelis. Vaikka tottahan se on, ei mikään muutu paremmaksi jos ei itse muuta niitä mitä pystyy. Ehkä toi ei kuulostaisi niin karulta jos siinä olisi enemmän empatiaa mukana ja läheiset ihmiset kysyisivät että voinko auttaa asian kanssa? Kuin että no mitäs selasit taas sitä puhelinta yömyöhään, mee ajoissa nukkuun ens kerralla
Kaffebulla kirjoitti:
Moni ei pysty ottamaan vastuuta mistään. Ei itsestään eikä edes pienistä asioista. Siellä on niin kovat defenssit päällä.
Sinä olet ainakin ottanut vastuun kansanmurhan toteuttajien fanittamisesta
On niin tyhjänpäiväisesti sanottu, ja liian käytetty. Mulle on esimerkiksi lapsena sanottu, että on mun vastuulla lohduttaa ryyppääviä vanhempia ja maanitella heitä kotiin.
Tulee vähän sellainen määräilevä vaikutelma. Kuka sä olet mulle kertomaan, mitä mun pitää tehdä?