Miten ennen haettiin töitä tai vuokra-asuntoa?

Kesätöitä ainakin hain ennen nettiä selaamalla puhelinluettelon keltaisia sivuja. Ja sitten soittoa yritykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käveltiin töihin. Cv nä: jos haluatte kunnollisen miehen hommiin tässä teillä semmonen.

Minkälaisiin töihin? Olen ollut töissä mm. Yleisradiossa ja Helsingin yliopiston kirjastossa, eikä sinne kyllä noin vain kävelty sisään.

Aika kermaperse, jos olet noihin suoraan mennyt. 

Siinähän luki, ettei mennyt suoraan. Opettele lukemaan, niin voit joskus toistekin saada töitä. 

Ei lukenut, näytä missä luki. Kirjoittaja ihmetteli, minne muka päässyt ennen suoraan. No ei tietenkään Yleisradioon tai Helsingin yliopiston kirjastoon, jonne tarvitsee joko suhteita tai alan opintoja.ja/tai kokemusta tai mielellään molempia. Eli kesätöitä tai muita hanttihommia ei ole tuo kirjoittaja aikoinaan selvästikään tehnyt ja on siten aika tietämätön entisajan työnhausta. 

Olen laittanut vuokra-asunnonhakuilmoituksen paikallislehteen vielä vuonna 2009. N37

Kaikki kesätyöpaikat opiskelujen aikana ysärillä löysin yliopiston ilmoitustaululta. Porthania-rakennuksen aulassa oli avoimet työpaikat-ilmoitustaulu. Yleisöpuhelinten vieressä. Siitä oli helppo soittaa ja kysyä saman tien paikkaa.

Asunnot löytyi Hesarin annetaan vuokralle ilmoituksista. Joissain oli jo sanottu näyttöaika ja toisiin piti soittaa ja sopia.

Kaikki vei paljon enemmän aikaa kuin nyt.

Onko ihmiset tosiaan tyhmentynyt näin paljon ettei kyetä ajattelemaan omilla aivoilla yhtään. Kai se nyt pitäisi avautua ilman nettiäkin kuinka sitä ennen ihmiset toimivat. Ou zeesus tuu ja tee jotain.

Vierailija kirjoitti:

Hain asuntoa omalla ilmoituksella lehdessä. Ja kyllä vain silloinkin tuli jotain outoja huohotuspuheluita ja pyyntöjä tulla siivoamaan alasti yms. Taisin erehtyä sanomaan että olen nainen..

Kyllä niitä "tarjouksia" tuli miehillekin. Minun hesarin ilmoitukseen ei juuri muunlaisia tullutkaan. Taisivat olla kaikki miehiltä. Tuttava vihjasi että laita ilmoitus Kirkko ja kaupunki-lehteen. Sitä kautta sainkin vain asiallisia vastauksia ja kelpo asunnon.

Opiskelijapoika v. 80-90 taitteesta

Olen kaikki työpaikat löytänyt suhteilla tai joku on vinkannut, että hae paikkaan x. Harvoin seurasin lehdistä mitään tai olisin käynyt työvoimatoimistossa niin kuin niitä silloin nimitettiin. Puskaradio toimi hyvin. Ihmiset näkivät vaivaa jo siinä, että soittivat ja kysyivät tietääkö kukaan jonkun joka olisi kiinnostunut työpaikasta.

Sama juttu vuokrakämpissä, että suhteilla löytyi. 

Olin tosi aktiivinen verkostoitumisessa, vaikka silloin sitä vain sanottiin että tunsi paljon ihmisiä ja osasi avata suunsa oikeassa paikassa oikealle henkilölle.

Töitä haettiin menemällä firmaan ja kysymään töitä. Vuokra-asunnosta laitettiin ilmoitus lehteen ja kaupan ilmoitustaululle.

Työt sain pohjustus suhteilla ja asunnot soittamalla sunnuntain hesarin ilmoitukseen heti klo aamu 6. Siihen aikaan eka soittaja/asunnon katsoja sai valkata ottaako vai ei. Ei ollut mitään näyttöjä isolle porukalle, vaan soittojärjestyksessä sisään 10min välein. Jos eka otti, niin täts it.

- ysärin lopulla

Työpaikkaa hain laittamalla paperin cv:n ja hakemuksen ja rekrytoiva henkilö sitten soitti tai oli soittamatta. Vuokra-asunnon (opiskelija-asunto) hain täyttämällä jonkun lomakkeen ja postissa tuli tieto asunnosta.

Menin selvinpäin tehtaan työhönottoon...samantien työsopimus,ja yli 30 vuotta vierähti ...nyt eläkkeellä jo vuosia..

Ysärillä "kaikille" tuli sanomalehti (tai jos ei tullut, niitä käytiin kirjastossa lukemassa jos etsittiin töitä tai asuntoa), ja niissä oli useampi sivu aina työpaikkailmoituksia. Vuokrailmoituksillekin oli iso palsta. Oli myös vuokravälitystoimistoja ja kunnan vuokra-asuntotoimisto, joissa pystyi asioimaan ihan paikan päällä vähintään täyttämässä hakemuslomake. Lehtien vuokrailmoituksiin soitettiin, niissä oli puhelinnumero mainittuna. Työpaikkailmoituksiin vastattiin lähettämällä postitse hakemuskirje, joissain tapauksissa pystyi työpaikkaan myös soittamaan.

Vierailija kirjoitti:

Siihen aikaan kun itse aloittelin työuraani (70-luvun puoliväli), palstalta tuttu "menkää töihin" oli käytännössä mahdollista. Itse sain ensimmäisen työpaikkani kävelemällä sisään kahvilan ovesta ja kysymällä paikkaa. Työ alkoi seuraavana aamuna. Olin tuolloin 15-vuotias ja tarjoilin ihan sujuvasti kaljaa ja kahvia tupakansavun keskellä.  

70-luvun puolivälissä ei kyllä alle 18-v voinut tarjoilla kaljaa.

Vierailija kirjoitti:

Työpaikkailmoituksia oli mm. sanomalehdissä.

Kirjeitse yleensä otettiin yhteyttä.

Usein töitä sai soittelemalla firmoihin ja käymällä paikanpäällä.

Työvoimatoimistosta sai myös oikeasti sekä töitä, että työntekijöitä 

Eräänkin 4v työpaikan sain 90- luvulla näin:

Kiertelin autolla maakuntaa(olin muuttanut tyttöystäväni opiskelupaikkakunnalle) ja havaitsin mielenkiintoisen tehtaan. Menin toimistoon ja ilmoitin etsiväni töitä. Kohta saapui tuotantopäällikkö, esittäydyimme ja päällikkö esitteli minulle tehdasta. Siirryimme  hänen toimistoonsa, hännotti tietoni ylös(työsopimuslomakkeelle).

Parin kuukauden päästä tuotantopäällikkö soitti ja kertoi, että tarvittaisiin työntekijää, vieläkö olisin työtä vailla.

Asunnot yleensä löydettiin lehti-ilmoitustem perusteella.

 

t: nimim. Assburger

 

 

<

Kannattaa alkaa lottoomaan jos ysärillä sait töitä. Olin 1994 juuri kirjoittanut ylioppilaaksi ja edes vanhat konkarit ei saaneet mistään koko maassa töitä. Suomessa oli historiamme pahin lama. Moni otti hengenkin itseltään, kun kaikki meni, joko konkurssissa tai muuten. Se on vaikuttanut oikeastaan koko aikuisiän työnhakuun. Jäi tunne, että hyvin hankalaa on. Nythän hallitus tekee kaikkensa, jotta Suomeen saataisiin pahempi tilanne kuin silloin. Jopa legendaarinen Tampereen Takon tehdas joudutaan nyt lopettamaan. Siskoni kirjoitti ylioppilaaksi1990 ja tilanne oli silloin vielä hyvä: hän sai heti Helsingin keskustan Postipankista töitä, kun oli ylioppilastodistus. Oli sen kesän pankkineitinä. Vanhemmat ovat kertoneet, että 1960 ja 1970-luvuilla pystyi myös kävelemään työpaikalle sisään ja sanomaan "otatteko töihin". Silloin se ei ollut läppä, että vaan "mennään töihin" kuin omaan olohuoneeseen konsanaan.

Kannattaa muistaa että jos antoi numeronsa hakemuksessa, yhteydenottoa  piti mennä kotiin lankapuhelimen ääreen odottamaan. Kotina piti oikeasti päivystää muitakin puheluuta.

Asunnon tai työpaikan hankkiminen ei ollut niin helppoa, että olisi ottanut luurin käteen ja soittanut. Lankapuhelimet oli kalliita eikä niitä rahattomilla ollut. Soittaa piti joko puhelinkopista tai Postin (muistaakseni) lennätinkonttorista. Ensin mentiin tiskille kertomaan soittaako lähi- vai kaukopuhelun, sitten mentiin siihen koppiin, minkä virkailija osoitti ja lopuksi mentiin tiskille maksamaan lasku. Jos ei saanut haluttua henkilöä kiinni, niin soittopyyntöä ei tietenkään voinut jättää vaan piti tulla soittamaan uudemman kerran. Hitto, että se oli hankalaa. Tämä nykyinen älypuhelinaika on ihan toiselta planeetalta, asioiden hoitaminen on niin helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Onko ihmiset tosiaan tyhmentynyt näin paljon ettei kyetä ajattelemaan omilla aivoilla yhtään. Kai se nyt pitäisi avautua ilman nettiäkin kuinka sitä ennen ihmiset toimivat. Ou zeesus tuu ja tee jotain.

Harva osaa kuvitella, että ennen painettiin lehtiä, joissa työnantajat ilmoittivat avoimista työpaikoista. Niitä sitten sai lukea työkkäristä. Jos löytyi mieluisia, niin sitten piti pyytää virkailijalta lupa, että sai käyttää puhelinta ja soittaa työpaikkaan.

Mä olen vielä 2003 saanut työpaikan kävelemällä paperit kainalossa konttoriin (sopimatta mitään etukäteen) ja kysymällä löytyykö töitä. Jäin 17 vuodeksi. Sote.