Lue keskustelun säännöt.
Miten ennen haettiin töitä tai vuokra-asuntoa?
Kommentit (78)
Hain asuntoa omalla ilmoituksella lehdessä. Ja kyllä vain silloinkin tuli jotain outoja huohotuspuheluita ja pyyntöjä tulla siivoamaan alasti yms. Taisin erehtyä sanomaan että olen nainen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hesarista luettiin työpaikka- ja asuntoilmoituksia ja vastattiin niihin.
Savon Sanomissa oli työpaikkailmoitus Turun lähelle. Soitin ja sovittiin tapaaminen ja työn aloitus viikon kuluttua. Johtaja soitti kuntaan ja kysyi mihin voisin muuttaa vuokralle, kun olen töihin tulossa. Menin sitten rivitalokaksioon.
Jep kerroin tuossa että hain Elannolta töitä ja sain mutta unohdin mainita, että sieltä hommattiin myös mulle kesäasunto Vallilasta. Siis kesäduunarille asunto, tosin oli solu.
70-luvulla ja selkeästi vielä 1980-luvullakin saatettiin kirjoittaa (usein käsin, hyvällä käsialalla) potentiaaliselle vuokranantajalle kirje, jossa kerrottiin itsestä, missä käy töissä/opiskelee, harrastuksista jne. Edesauttoi vuokra-asunnon löytymistä aikana, jolloin ne olivat kiven alla.
Sama mulla, soitin kaikkiin firmoihin, jotka vähänkään kuuluivat osamisalueeseeni ja sainkin työpaikan. Kutsuttiin haastatteluun sen soiton perusteella. Ehkä nykyisin ei ole niin helppoa. Mutta kyllä työnhakijan oikea halu päästä töihin näkyy hakemuksista ja haastattelussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuntoja haettiin usein lomakkeilla. Esimerkiksi kunnan vuokra-asuntoa. Sieltä sitten saattoivat soittaa, ja tarjota jotakin. Tai oli myös jotain isompia asuntovuokrausfirmoja. Työkkäristä saattoi saada printattuja mol.sivuston tyyppisiä tulosteita, joissa oleviin puhelinnumeroihin soitettiin ja sovittiin haastattelusta. Toisinaan myös lomakkeilla haettiin kesätöitä esimerkiksi.
Myös työkkärissä näki avoimet työpaikat. Piti silloin käydä ihan paikanpäällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen oli sellainen paikka kuin Työvoimatoimisto. Siellä oli seinillä ilmoituksia avoimista työpaikoista ja virkailijatkin antoivat puhelinnumeroita, joihin soittamalla pystyi hakemaan ihan oikeita töitä. Kauas on tultu noista ajoissa nykyissä TE-toimistoissa, joissa työttömiä laitetaan 9€ työkokeiluihin eikä edes yritetä tarjota oikeita töitä.
Kurssitin itseni työllisyys siis työttömyyskursseilla alalle, jossa silloin oli työpaikkoja.
Siellä suoritin vaaditut luokat siis hitsarina
Kurssien jälkeen lähdin kiertämään alan työpaikkoja ja jo ensimmäisessä kysyttiin voinko tulla maanantaina töihin.
Olin 3kk koeajalla. Sen jälkeen kymmenen vuotta samassa paikassa.
Sitten tuli se lama ja pakkolomat, jonka aikana kävin taasen kurssin elektroniikka-alalle, joita oli vähän kuin työnantajien tilauksesta silloin nousevan kännykkäbuumin takia.
Sieltä työnantaja otti sitten harjoittelemaan. Harjoittelujakson aikana hain toiseen työpaikkaan, johon oli ne kaikki palikkatestit.
Siinä työpaikassa loput 35vuotta.
Vuokra-asuntoja oli vaikeampi saada, mutta kaupungin vuokra-asuntotoimistosta lapsiperhe sai asunnon. Siitä sitten säästäen omaan kiinni.
Prioriteettina oli meillä se lastemme eteenpäin vieminen.
Noin yksinkertaisuudessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soitettiin, esim kaupoissa oli hakemus lomakkeita jotka täytettiin ja lähetettiin kirjeenä tai vietiin itse paikanpäälle. Asuntoa haettiin siten että täytettiin paperinen hakemus ja hankittiin liitteet, sitten vietiin paikanpäälle tai lähetettiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä 56 v kertoo. Töitä hain soittamalla suoraan potentiaalisille työnantajille ja työkkäristä katsoin vapaat paikat ihan paikan päällä. Sitten tein hakemuksia yliopistolla koneella.
Vuokra-asuntoja hain lehti-ilmoituksella.Al ja Hesari ja Kirkko ja kaupunki.
Olihan se hankalaa!
Joo, ja työkkärissä oli puhelin tai puhelinkoppi, josta sai soittaa työnantajille. Puhelinta ja soitettuja numeroita kontrolloitiin jotenkin niin, ettei sillä voinut soittaa esim. mitään yksityispuheluita. Ja tosiaan lehdestä vuokra-ilmoitukset. Työkkärillä oli myös oma lehti, jossa työpaikkoja oli. Sieltä ympyröitiin haluttu paikka. Muistan, kun avokkini kanssa tarvitsimme töitä ja me molemmat ympyröimme lehdestä yhdet haluamamme työpaikat ja menimme kumpikin omille tahoillemme paikan päältä kysymään töitä. Meidät molemmat palkattiin tahoillamme saman tien juuri niihin hal
Kyllä silloin ennenkin oli kaikenlaista sirkusta. Ensin kävit työhaastattelussa, sitten menit johonkin testeihin päiväksi tekemään monelaisia psykologisia yms testejä jostain musteläikistä erilaisiin vastuksiin, mitä tekisit kyseisessä tilanteessa töissä. Ihmettelin niitä kysymyksiä, kun ne eivät mitenkään liittyneet hakemaani työhön, kuulostivat lähinnä taloushallinon ja myynnin jutuilta. Olo oli kuin olisi pitänyt hallita jotain kustannuslaskentaa niitä tehdessä. Niissä kai testattiin jotain "uskallusta", onko varman päälle ottaja vai riskinottaja. Oli tarkkuutta vaativia tehtäviä ja piti kirjoitella joku juttu englanniksi ja toinen ruotsiksi. Siellä oli myös haastattelu tuolla testausyrityksessä. Ja noiden jälkeen oli vielä työpaikan haastattelu.
Puolisoni taas joutui johonkin ryhmähaastetteluun, mitä seurasi jatkoon päässeille myös henkilökohtaiset haastattelut. En muista miten jatkuivat, olisi saattanut olla ne psykologiset testit siinäkin. Puoliso taisi mennä kesken tuon prosessin toiseen paikkaan töihin, missä ei ollut vastaavia monivaiheisia juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töitä mentiin hakemaan suoraan yrityksestä. Käveltiin sisään ja kysyttiin kenen puheille voi mennä, jos haluaa hakea töitä. Kunnalta anottiin vuokra-asuntoa. Piti köydä kunnan asuntotoimistossa täyttämässä anomus. Virkatodistus piti olla kaikista asukkaista ja palkkatodistukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käveltiin töihin. Cv nä: jos haluatte kunnollisen miehen hommiin tässä teillä semmonen.
Minkälaisiin töihin? Olen ollut töissä mm. Yleisradiossa ja Helsingin yliopiston kirjastossa, eikä sinne kyllä noin vain kävelty sisään.
Aika kermaperse, jos olet noihin suoraan mennyt. Vanhemmat kustantaneet opinnot eikä ole tarvinnut paljon hanttihommia tehdä? Kyllä esim. virastoihin, kauppoihin, toimistoihin, kahviloihin, sairaaloihin ja tehtaisiin vain käveltiin kysymään. Kaikissa noissa olen ollut useissakin, ja monesti tulin palkatuksi saman tien.
Outo asenne. Että on "kermaperseyttä", jos joutuu haastatteluun eikä kävele töihin suoraan. Taitaa olla toisin päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käveltiin töihin. Cv nä: jos haluatte kunnollisen miehen hommiin tässä teillä semmonen.
Minkälaisiin töihin? Olen ollut töissä mm. Yleisradiossa ja Helsingin yliopiston kirjastossa, eikä sinne kyllä noin vain kävelty sisään.
Aika kermaperse, jos olet noihin suoraan mennyt.
Siinähän luki, ettei mennyt suoraan. Opettele lukemaan, niin voit joskus toistekin saada töitä.
Vierailija kirjoitti:
Joka aamu kuudeksi torin laitaan kokoontui joukko työttömiä miehiä ja värvärit saapuivat kuorma-autolla paikalle ja valitsivat tarvittavat työmiehet.
Satamissa oli kai vielä 1980-luvulla jokseenkin tuollainen tapa, lieneekö vieläkin?
Oli Työmarkkinat lehti, jonka saattoi tilata kotiin. Tästä tulikin mieleen Keltainen pörssi-lehti ennen nettimarkkinoita.
Vuokra-asuntoja etsittiin yleensä sen alueen lehti-ilmoituksilla.
Firman työhönottoon vaan hattu kourassa kysymään olisikos teillä niitä töitä tarjolla. 😔
Ennen osalla tuntui olevan kummaa energiaa, mistä. Ehkeivät ajatelleet liikoja. Nuorempi sukupolvi haluaa jo ajatella itsekin. Opiskelivat (äidit ja isät) ja koko ajan töissä aamusta iltaan. Välillä liikkumista. Lomalla ulkomaille tai ajelu. Nykyihminen on niin piikitetty, haukuttu ja medikalisoitu, ravinto prosessoitua, ettei taida tulla samaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töitä haetttiin kävelemällä firmaan sisään ja kysymällä olisko hommia tarjolla. Vuokra-asunnoisa asui lähinnä päihdeongelmaisia tai muuten häiriintyneitä, koska asuntolainaa sai pankista käytännössä ilmoittamalla haluavansa sitä.
N56
Totta, opiskelijatkin ostivat oman asunnon heti, kun vanhempien luota muuttivat.
Alapeukuista päätellen 2020-luvun nuorten on täysin mahdotonta ymmärtää, että noin asia todellakin oli vielä muutama vuosikymmen sitten.
t. sama
Ysärillä ainakin oli ihan tavallista asua vuokralla.
90-luvulla voitiin myös marssia vuokravälitysfirman toimistoon, jolle sitten asunnon löytymisen jälkeen maksettiin välityspalkkiona 1 kk:n vuokra.
Mä hain 2000-luvun alussa, silloin onnistui helposti niin kämpän kuin työnsaanti. Mutta Suomi olikin ylijäämäinen ja Nokia muodosti 4 % bruttokansantuotteesta. Tosin kumpaankaan en silloin kiinnittänyt mitään huomiota, kiinnosti tasan omat pikku ympyrät.