Olisiko sinusta armeijan upseeriksi ?

Varmaan pärjäisin ihan hyvin mutta minusta ei ole oikein leikkimään sotaleikkejä. Olen enemmän käsilläni oikeita töitä tekevä henkilö. Inttiaika oli ihan mukavaa laiskottelua täysihoidon kera. Onnistuin luistelemaan aukista, ei kiinnostanut ryynääminen. Kertausharjoituksissa oli mukavaa myös, reilu viikko täydellä palkalla telttaretkellä pitkin metsiä.

Tuskinpa. Kiinnostus lopahti jo armeija-aikana. Liikaa sääntöjä ja hierarkiaa. 

Yrittivät saada minut rukkiin, mutta en suostunut.

Tietyn luonteen tuo ammatti vaatii. Siis ammattina rauhan oloissa. Kriisitilanteessa kaikenluonteiset ja -laiset komennetaan ta ppohommiin.

Vierailija kirjoitti:

Kykenen purkamaan ja kokoamaan rynnäkkökiväärin alle 10 sekunnin.

Sama (oli, aikoinaan).  Entäs reppu päässä? :)

(Simuloiden pimeää.)

En juopottele niin paljoa, joten en ole sopiva. 

Totta kai,a

yritän vastata lyhyesti. EN, koska kun katsoo armeijaikäisiä nettisotureita valtavine ylipainoineen, minä joutuisin yksin etulinjaan, kun teidän läskitlapset ei jaksaisi sinne asti, edes autokyydillä. toisekseen, en omista kotia, kirkosta ollaan erottu, ja mikä pahinta, "isänmaa" on meidät pettänyt. tällä tarkoitin että jokaikinen puolue ja poliitikko on tämän maan myynyt muukalaisille. päätösvalta eupelleillä, sotilaallinen päätösvalta usalla. miten te perustelette itsellenne tämän lännenpellearvoyhteiskunnan puolesta taistelemisen? on hyvin vaikea keksiä syitä, tai edes yhtä syytä.

Tuo kyllä vaatii paljon muutakin kuin fyysisiä ominaisuuksia. Ei kai tuonne voi edes hakea kuin RUK:n käyneet. Eli johtamis-ja ratkaisukykyä oltava. 

Miksi käyt tätä mielikuvitussotaa? Vuosikaudet yhtä jankutusta. Suomi EI ole mihinkään sotaan koskaan halunnut.

Jättäisitte meidät rauhaan ja huolehtisitte omista asioistanne, taloudestanne, kouluistanne, infrastanne, sairaaloistanne, teistänne, laivoistanne, kansalaisistanne ja valtavan kokoisesta maastanne.

Mikä pakko se on aina uudestaan ryhtyä pullistelemaan???!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluaisin opiskella ihmisten murh#amista?

Suomessa on puolustusvoimat toisin kuin teillä siellä rysykasassa.

Täällä on imperialistisen ja aggressiivisen suurvallan joukot Dca-sopimuksella, omine kalustoineen -tuomiovalta Washingtonissa. Suomi osallistuu ydinsotaharjoituksiin Usan taktisilla ydinaseilla ja vetäytyi juuri sotimasta Afganistanista. Mahtavat "puolustusvoimat".

Kutsuttuna. Toisin kuin kaalimaan vastaavat eivät ole koskaan ollleet.

Syksyllä 943 Suomen hallitus esitti myös kutsun valtameren toiselle puolelle, valloittamaan Lapin (ja ajamaan saksalaiset ulos ja pitämään kaalirotat ulkona). Kieltäytyivätkin vielä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluaisin opiskella ihmisten murh#amista?

Suomessa on puolustusvoimat toisin kuin teillä siellä rysykasassa.

Täällä on imperialistisen ja aggressiivisen suurvallan joukot Dca-sopimuksella, omine kalustoineen -tuomiovalta Washingtonissa. Suomi osallistuu ydinsotaharjoituksiin Usan taktisilla ydinaseilla ja vetäytyi juuri sotimasta Afganistanista. Mahtavat "puolustusvoimat".

Ja sekös teitä rysyjä kiukuttaa.

Ei ollut ainesta. Kävin armeijan, mutta ei valittu edes aliupseerikoulutukseen. Minussa ei siis ole ainesta upseeriksi.

Kuntoa ei tarvitse kuin luutnantti tasolle asti. Muistan kun luutnantti vei meidät kävelyretkelle metsään Rovaniemellä -76. Kävelytti koko porukan ihan sippiin, oli toki tottunut metsässä liikkuja itse. Päästiin kasarmille, niin sanoi sitten, "hyvinhän se meni, ketään ei tarvinnut kantaa pois metsästä." Kapteenit eivät enää ole mitään urheiluporukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Upseerina on varmaan ihan mukavat hommat, pitää vaan päästä riittävän korkealle, ehkä majurista ylöspäin. Silloin ei tarvitse itse tehdä likaisia hommia, vaan voi käskeä muita. Eikä tarvitse etulinjassa ryynätä sodassakaan.

Oletko nössö? Laiska ainakin olet

Pokkurointi ei kiinnosta, ei pokkuroijana eikä sen kohteena. Armeijassa joutuisi tekemään molempia, sillä kenraalikin pokkuroi tasavallan presidentille.

Vierailija kirjoitti:

Pokkurointi ei kiinnosta, ei pokkuroijana eikä sen kohteena. Armeijassa joutuisi tekemään molempia, sillä kenraalikin pokkuroi tasavallan presidentille.

Oletko anarkisti vai joku muu hippi, joka luulee, ettei ihmisiä tarvitse käskeä ja pakottaa? Oletko huomannut: verotkin otetaan väkisin? Yritäpä lempeästi olla maksamatta. Elämässä on paljon pakkoa jota et näy tajuavan. Se pokkurointi on vain ulkoinen näkyvä ilmenemä

Ei. Olen liiaksi omaan toimintaan keskittyvä. Ryhmänveto ei ole minun osaamisaluetta ja näkisin, että upseerina ryhmätyö on äärimmäisen tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pokkurointi ei kiinnosta, ei pokkuroijana eikä sen kohteena. Armeijassa joutuisi tekemään molempia, sillä kenraalikin pokkuroi tasavallan presidentille.

Oletko anarkisti vai joku muu hippi, joka luulee, ettei ihmisiä tarvitse käskeä ja pakottaa? Oletko huomannut: verotkin otetaan väkisin? Yritäpä lempeästi olla maksamatta. Elämässä on paljon pakkoa jota et näy tajuavan. Se pokkurointi on vain ulkoinen näkyvä ilmenemä

Veronmaksu on hieman eri asia kuin se, että jonkun edessä pitää seistä asennossa ja vetää käsi lippaan. Veroja maksan ihan mielelläni, koska se on yhteiskunnan toimivuuden kannalta välttämätöntä. Pokkurointi ei ole välttämätöntä.

Otetaan esimerkki työelämäjohtamisesta. Olimme työporukan kanssa risteilyllä, kun toimari pyysi minut, tavallisen duunarin, kanssaan viskilasilliselle (ei muita). Eipä ole armeijan johtaminen ihan näin joviaalia.

Joskus leirillä huvitti, kun sekä iältään että virkaiältään vanhemmat joutuivat vetämään kättä lippaan nuoremmalle, hierarkiassa ylempänä olevalle :)

Itse otin sen kannan, et samapa tuo, kunhan "lapa liikkuu sinnepäin" :) Myös ressuille.

Sitten ne/niille, joita arvostin/kunnioitin, niin tiukka asento. (ei se nyt sen ihmeellisempää ollut tai mitään "pokkurointia").