Yksin eläminen on liian vaivalloista

Saat myös itse päättää kaikesta. 

Hah! Mites yksinhuoltajana, huolehdit itsestäsi ja vielä lapsistakin.

Mites yh jolla on maatila, huolehti itsestäsi, lapsista ja eläimistä.

Näin vsnhemmalla iällä, on henkisesti raskasta olla yksin.

En ole osannut enää pitkiin aikoihin edes ajatella asunnon hallitsemista muutoin kuin yksin. Uskon, että näin on paljon helpompaa kaikilla osa-alueilla, joskin kalliimpaa tämä toki on. M38

Mun mielestä se on ihanaa koska joutuu väkisinkin oppimaan uusia taitoja ja on itsenäinen!!! Ei mikään avuton prinsessa.

Moni ei pystykään tähän. Poikamiesten kämpät on aika mielenkiintoisia. 

Mutta jos olis toinenkin täällä, joutuisi niistä jaetuista hommista tekemään tuplat. Tuplasti ruokaa, tiskejä, pyykkejä... 

Aina mä olen tehnyt noita, tai joutunut käskemään jotakuta hommiin. 

Mietipä jos sulla olisi siinä joku passattava lusmu joka sotkisi eikä tekisi mitään itse. Riitojakin voisi tulla.

Yksin on taivaallista ja helppoa elää.

Minusta se oli todella vaivatonta. Kukaan ei kysynyt, milloin siivotaan, käydään kaupassa, taidenäyttelyssä jne. Mutta se oli ystävistä huolimatta yksinäistä aikaa, mikä ei sopinut ekstrovertille luonteelleni. 

Olen niin onnellinen, että löysin vaimon jakamaan elämiämme, vaikkei juuri nyt olekaan kotona. (Kohta joku nihilisti olisi kysynyt, mitä minä sitten netissä teen.)

Osta siivouspalvelut, anna marketin robotin tuoda ruuat kotiin tai syö ravintoloissa. Ainakin lakanat voi pesettää ja mankeloittaa pesulassa.

Vierailija kirjoitti:

Saat myös itse päättää kaikesta. 

Maailman parasta.

Jos olisin syvästi kiintynyt toiseen (siis aikuiseen kumppaniin) niin elämä olisi toki ihan toisenlaista. Antaisin paidan päältäni hänen vuokseen. Saisin tuoda hänelle kupillisen kaakaota iltaisin.

En päässyt toistaiseksi ainakaan kokemaan tälläistä että otetaan sitten toiseksi paras ja huomattavasti vaivattomampi, myös latteampi elämäntapa.

Itse tein aina nuo aloittajan hommat ja tuplana, kun oli ukko. Onneksi ei ole enää ketään jonka jälkiä joutuu  siivoamaan. Nyt saa tehdä kaikki oman tahdin mukaan. 

Yksin on kaikkein helpointa elää. Saa tehdä asiat silloin kun huvittaa ja niin kuin huvittaa. Ei tarvitse kuunnella eikä katsella ketään roikkumassa samassa tilassa joka päivä. En koskaan halua asua kenenkään kanssa.

Ihmistä ei ole tarkoitettu elämään yksin.

Tuskin edes luolamiesaikoina ihmisillä oli omia luolia, vaan ihmiset on eläneet yhteisöissä. Yhteisö tuo turvaa.

Toki aina on ollut erakoita, on niitä nykyäänkin. Mutta ei näin monen ihmisen yksin asuminen ole normaalia, vaan jotain on pielessä!

Asuin puolison kanssa 13 vuotta. Se oli vapaamatkustaja. Ei tikkua ristiin pannut.

Miten jaksoin yksin pyörittää huushollia ja hoitaa lasten asiat? 

Että ei se ihan niinkään ole, että olis helpompaa kumppanin kanssa. Minä koin ihan toisella tavalla. Helpotti kun erottiin. Oli yksi kiviriippa pois arjesta.

Yksinasuvia oli vuoden 2021 lopussa 1,28 miljoonaa, joista 45 % on 60 vuotta täyttäneitä. Pieniä yhden ja kahden hengen asuntokuntia on 78 % kaikista asuntokunnista.27.4.2022

Olen elänyt jonkin aikaa sinkkuna,aluksi olikin kivaa, nyt kaipaa toista vierelleen näin ekstroverttinä luonteena. Huomaan arjessa tilanteita, joissa toinen olis hyvä olla kaverina. Kaikkea ei tarviis aina tehdä yksin.