Yksin eläminen on liian vaivalloista

Käyt kaupassa ja viet roskat. Tuota, mihin osoitteeseen se ansiomitali pitää lähettää. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmistä ei ole tarkoitettu elämään yksin.

Tuskin edes luolamiesaikoina ihmisillä oli omia luolia, vaan ihmiset on eläneet yhteisöissä. Yhteisö tuo turvaa.

Toki aina on ollut erakoita, on niitä nykyäänkin. Mutta ei näin monen ihmisen yksin asuminen ole normaalia, vaan jotain on pielessä!

Huoh, turha verrata johonkin luolamies aikoihin, kun niinä aikoina ei ollut kerrassaan mitenkään mahdollista pärjätä yksin, tai edes lapsen kanssa kaksin, joka huutaa kita suorana niin että kaikki pedot kuulee kilometrien päähän sen ihmislapsen rääkymisen. Lähde siinä marjoja keräämään, tai kaloja narraaman paljain käsin. 

Te, jotka hämmästelette erakoitumista, kuinka paljon teillä on omakohtaista kokemusta läheisistä huolehtimisesta? Vai onko se vain jotain elokuvista ja tv-sarjoista tullutta ideologiaa, että on niin lutuista kun ihmiset elää yhteisöissä, oih kuinka he toisistaan huolehtivatkaan ja kaikilla on hyvä olla. 

Joo, kaikilla, paitsi heillä jotka pyörittävät sitä koko palettia itsensä urhaten. Ja naisiahan he yleensä ovat. Omaishoitajatkin on pääasiassa naisia, myös Suomessa, mutta kaikkialla muuallakin maailmassa. Uhraten oman taloudellisen tulevaisuutensa huolehtimalla sairaasta lapsesta ja/tai miehestään. Mulla vain muutama vuosi kokemus sitä hommaa ja sain siitä ikäni traumat. En todellakaan suostu samaan enää. Jos mies sairastuu, se on samantein ulos ovesta. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan vaan alkaa väsyttää sekin, että kauppa-asiatkin pitää hoitaa aina itse. Vaikka kuinka väsyttää, pitää varmasti itse lähteä kauppaan, jos ruoat tms. on loppu. Joskus syön huonosti monta päivää, kun en vaan jaksa lähteä kauppaan. Siis olisi aivan unelmaa, kun voisi kokea vaikka muutaman kuukauden ajan sitä, että joku toinenkin tekisi silloin tällöin kotona jotain. Aivan humallun pelkästä kuvittelusta. Siis vaikka tällainen vuoropuhelu: "Käyn kaupassa, haluatko että tuon jotain?" "Voi kiitos, toisitko minulle lempiherkkuani." "Totta kai." Ihan pyörryttää ajatellakin, että minullakin olisi tuollaista. 

Mä tilaan kerran pari kuussa kauppakassit kotiin. Helppoa ja huoletonta. Jos on herkkujen perään, niin siinä samalla voi tilata vaikka jäätelöä pakastimeen.

Vierailija kirjoitti:

Yksin asuessa tulee myös hyvin vähän tiskiä, pyykkiä, siivottavaa. Ruokaa ei tarvitse laittaa kuin harvoin.

Tuleeko sinulle enemmän pyykkiä ja syötkö enemmän, kun asut jonkun toisen kanssa? Sotketko enemmän toisen kanssa asuessa? 

Ja jos yksin asuessa on vähän tiskiä, pyykkiä, kokattavaa ja siivottavaa, niin kuin paljon enemmän sitä on toisen kanssa asuessa. Ja miksi se toinen ihminen on aina sellainen, joka aiheuttaa paljon siivottavaa ja tiskattavaa - ja eikö se toinen myös siivoa, pyykkää ja kokkaa? 

Vierailija kirjoitti:

Ihmistä ei ole tarkoitettu elämään yksin.

Tuskin edes luolamiesaikoina ihmisillä oli omia luolia

:D

Avuttomien kokoontumisajot täällä, huomaan :D Nyyh pyyh, en osaa edes pyyhkiä pyllyäni, olisipa joku auttamassa.

Vierailija kirjoitti:

Yksin voi olla myös vaarallista jos tulee sairauskohtaus eikä ole ketään hälyttämässä apua. Yksin kun sairastuu joutuu myös hoitamaan asunnon, ruoan ym velvoitteet. Tämän kanssa parhaillaan painin kun on sairaus päällä ja kovat lääkkeet ja asunto on hävityksen kauhistus mut ei ole voimia tehdä mitään. Yksin ei ole helppoa

Perheessä lapset sairastavat ensin, sitten vanhemmat. Mies potee snkaraa miesflunssaa voimattomana sängyn pohjalla ja sinä kipeänä hoidat kodin, lapset, ruuat jne. 

Sairauskohtaus voi muuten tulla esim.matkalla töistä kotiin. Ei kumppanin olemassaolo takaa, että pysyt "turvassa" ja joku hoitaa. Vätyspuoliso voi myös jättää puolisonsa, joka sairastuu vakavasti.

Ihmisen paras turva löytyy katsomalla peiliin. Vanhana voi hankkia turvarannekkeen ja palvelun, jos kotona sattuu pahasti. Toisaalta, johonkin meidän kaikkien pitää kuolla - ja sekin tehdään muuten ihan yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksin asuessa tulee myös hyvin vähän tiskiä, pyykkiä, siivottavaa. Ruokaa ei tarvitse laittaa kuin harvoin.

Tuleeko sinulle enemmän pyykkiä ja syötkö enemmän, kun asut jonkun toisen kanssa? Sotketko enemmän toisen kanssa asuessa? 

Ja jos yksin asuessa on vähän tiskiä, pyykkiä, kokattavaa ja siivottavaa, niin kuin paljon enemmän sitä on toisen kanssa asuessa. Ja miksi se toinen ihminen on aina sellainen, joka aiheuttaa paljon siivottavaa ja tiskattavaa - ja eikö se toinen myös siivoa, pyykkää ja kokkaa? 

Olen eri, mutta kerron. Mun kumppani ei tee ruokaa. 

Yksin ollessani en vaivaudu kokkailemaan=ei tiskiä, puolisolle teen ruokaa=tulee tiskiä

Vierailija kirjoitti:

Ihan vaan alkaa väsyttää sekin, että kauppa-asiatkin pitää hoitaa aina itse. Vaikka kuinka väsyttää, pitää varmasti itse lähteä kauppaan, jos ruoat tms. on loppu. Joskus syön huonosti monta päivää, kun en vaan jaksa lähteä kauppaan. Siis olisi aivan unelmaa, kun voisi kokea vaikka muutaman kuukauden ajan sitä, että joku toinenkin tekisi silloin tällöin kotona jotain. Aivan humallun pelkästä kuvittelusta. Siis vaikka tällainen vuoropuhelu: "Käyn kaupassa, haluatko että tuon jotain?" "Voi kiitos, toisitko minulle lempiherkkuani." "Totta kai." Ihan pyörryttää ajatellakin, että minullakin olisi tuollaista. 

Niinpä!

Tai sitten olet se, joka hoitaa ne kauppa-asiat ja kaiken muun sen toisen puolesta. Tai toiselle osittain eri ruokaa (koska allergia, ruokarajoite, ei syö lihaa/ei syö kasviksia jne. jne.). 

Vierailija kirjoitti:

Avuttomien kokoontumisajot täällä, huomaan :D Nyyh pyyh, en osaa edes pyyhkiä pyllyäni, olisipa joku auttamassa.

Yksin ollessa on vähän pakko osata ja tehdä itse

Minusta on oikein mukavaa asua yksin. Voi tehdä tai olla tekemättä mitä lystää.

Kyllä mun mielestä on huomattavasti helpompaa asua yksin kuin jonkun kanssa. Ei tarvitse enää ottaa joka asiassa huomioon joku toinen. Kai se on vähän siitäkin kyse, mihin on tottunut. Itse olen ollut suurimman osan elämästäni yksin ja parisuhteissa oli toki omat hyvätkin puolensa. Mutta mitä pidempään on yksin, sitä vaikeampaa on enää sietää ketään huushollissaan. 

Olen oppinut niin itsenäiseksi jo, että lähinnä tässä vaiheessa enää harmittaa laskujen maksaminen yksin. Mutta en mä nyt sen takia miestä haluaisi, että on joku jonka kanssa jakaa laskut puoliksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksin asuessa tulee myös hyvin vähän tiskiä, pyykkiä, siivottavaa. Ruokaa ei tarvitse laittaa kuin harvoin.

Tuleeko sinulle enemmän pyykkiä ja syötkö enemmän, kun asut jonkun toisen kanssa? Sotketko enemmän toisen kanssa asuessa? 

Ja jos yksin asuessa on vähän tiskiä, pyykkiä, kokattavaa ja siivottavaa, niin kuin paljon enemmän sitä on toisen kanssa asuessa. Ja miksi se toinen ihminen on aina sellainen, joka aiheuttaa paljon siivottavaa ja tiskattavaa - ja eikö se toinen myös siivoa, pyykkää ja kokkaa? 

Olen eri, mutta kerron. Mun kumppani ei tee ruokaa. 

Yksin ollessani en vaivaudu kokkailemaan=ei tiskiä, puolisolle teen ruokaa=tulee tiskiä

Mut sun puoliso tekee kotona varmasti sun puolesta jotain muuta, jonka ilman parisuhdetta joutuisit itse tekemään. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmistä ei ole tarkoitettu elämään yksin.

Tuskin edes luolamiesaikoina ihmisillä oli omia luolia, vaan ihmiset on eläneet yhteisöissä. Yhteisö tuo turvaa.

Toki aina on ollut erakoita, on niitä nykyäänkin. Mutta ei näin monen ihmisen yksin asuminen ole normaalia, vaan jotain on pielessä!

Höpö höpö. Kuulostat läheisriippuvaiselta.

Vierailija kirjoitti:

Käyt kaupassa ja viet roskat. Tuota, mihin osoitteeseen se ansiomitali pitää lähettää. 

:D

 

Vierailija kirjoitti:

Minun elämäni ainakin muuttuisi vaivalloisemmaksi, jos ei mies olisi käymässä kaupassa, tekemässä ruokaa, kuskaamassa lapsia harrastuksiin ja minua töihin samalla kun menee itse. Kalliimpaa olisi myös maksaa kaikki kulut itse.

Niin eli sulla on mies palvelijana 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksin voi olla myös vaarallista jos tulee sairauskohtaus eikä ole ketään hälyttämässä apua. Yksin kun sairastuu joutuu myös hoitamaan asunnon, ruoan ym velvoitteet. Tämän kanssa parhaillaan painin kun on sairaus päällä ja kovat lääkkeet ja asunto on hävityksen kauhistus mut ei ole voimia tehdä mitään. Yksin ei ole helppoa

Perheessä lapset sairastavat ensin, sitten vanhemmat. Mies potee snkaraa miesflunssaa voimattomana sängyn pohjalla ja sinä kipeänä hoidat kodin, lapset, ruuat jne. 

Sairauskohtaus voi muuten tulla esim.matkalla töistä kotiin. Ei kumppanin olemassaolo takaa, että pysyt "turvassa" ja joku hoitaa. Vätyspuoliso voi myös jättää puolisonsa, joka sairastuu vakavasti.

Ihmisen paras turva löytyy katsomalla peiliin. Vanhana voi hankkia turvarannekkeen ja palvelun, jos kotona sattuu pahasti. Toisaalta, johonkin meidän kaikkien pitää kuolla

Noin se meillä meni, kun koko perhe sairastui. Yksin piti hoitaa koko family.

Vierailija kirjoitti:

Moni ei pystykään tähän. Poikamiesten kämpät on aika mielenkiintoisia. 

Ei oo, ainoostaan tää yks huone. Muu kämppä on tip top siisti.

Yksin eläminen on parasta. Päätän kaikesta itse, on siistiä, syön mitä haluan, milloin haluan, miten haluan. Olen täydessä vallassa.

Vierailija kirjoitti:

Yksin eläminen on parasta. Päätän kaikesta itse, on siistiä, syön mitä haluan, milloin haluan, miten haluan. Olen täydessä vallassa.

Hallitset asuntoa ja olet vallassa🤣