Yksin eläminen on liian vaivalloista

Vierailija kirjoitti:

En sanoisi vaivalloista mutta äärettömän kallista verrattuna pariskuntiin kun mitään elämisen kustannusta ei voi jakaa. Ehdotankin että tuloverotus pitäisi olla talouskohtainen (lapset laskisi veroprosenttia jotta lapsiin olisi varaa)

Lapsilisää maksetaan kuukausittain jokaisesta alle 17 vuotiaasta

Vierailija kirjoitti:

En ole osannut enää pitkiin aikoihin edes ajatella asunnon hallitsemista muutoin kuin yksin. Uskon, että näin on paljon helpompaa kaikilla osa-alueilla, joskin kalliimpaa tämä toki on. M38

Samoin minäkin ajattelen. Yksin on niin paljon mukavampaa ja helpompaa. En koe hankalaksi hoitaa asioita yksin. Eipä ainakaan tarvitse kenellekään huomautella jälkiensä siivoamisesta tai roskien viemisestä. Toki yksin eläminen tulee kalliimmaksi, mutta maksan mielelläni mielenrauhasta. Ja mahtavaa on se, kun ei tarvitse ärsyyntyä kenenkään takia. N45  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asuu yksin, niin tuskin sitä tiskiä, pyykkiä ja sotkua aivan älyttömästi tulee. Tunnen perheitä, joissa on paljon lapsia. Vähän eri tahdilla tulee tiskiä. Tiskikone pyörii useamman kertaa päivässä, pyykkikone samoin, vähintään kolme, neljä kertaa. Taapero kaataa maidot lattialle, tyhjentää vaatekaapit lattialle, levittää vehnäjauhot pitkin keittiötä. Lisäksi niitä lapsia pitää niiden kotitöiden lomassa vahtia. Et voi lähteä viemään roskapussia ja jättää lapsilaumaa vahtimatta. 

Okei. Yksinasuvana ajatellut että perheissä varmaan pyörii pyykkikone peräti kerran joka päivä. Niin mä kuvittelin. 

Meillä on kolme lasta ja ihan joka päivä pyörii pyykkikone. Arkena 1-2 koneellista, kun ei töiden päälle enempää ehdi. Viikonloppuisin pyörii neljä-viisi koneellista. Mieti nyt itse, kun viisi ihmistä vaihtaa vaatteet joka päivä ja lisäksi pestään yöpaitoja, lakanoita ja pyyhkeitä. Taaperon vaatteita joutuu vaihtamaan useamman kertaa päivässä, kun ei se hienomotoriikka ole vielä sillä tasolla, että ruoka osuisi aina suuhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmistä ei ole tarkoitettu elämään yksin.

Tuskin edes luolamiesaikoina ihmisillä oli omia luolia, vaan ihmiset on eläneet yhteisöissä. Yhteisö tuo turvaa.

Toki aina on ollut erakoita, on niitä nykyäänkin. Mutta ei näin monen ihmisen yksin asuminen ole normaalia, vaan jotain on pielessä!

Ei ole tarkoitettu, mutta ei ihmistä ole tehty elämään luterilaisessa parisuhteessakaan. Jos eläisimme 40 000 vuotta sitten vietettyä elämää, niin emme tietenkään pärjäisi yksin. Nyt se on kuitenkin erilaisten apuvälineiden, ruoan saatavuuden ja palkkatason vuoksi mahdollista.

Jaa. Kuinka paljon luulisit yhden ihmisen joutuvan kalastelemaan ja metsästämään itsensä ruokkiakseen? Riittääkö 8 tuntia päivässä?

Mahtaisiko riittää? Riippuu tietysti, asuiko savannilla vai Suomessa. Puhumattakaan, että piti nainen ja lapsetkin ruokkia.

Voisinpa asua yksin. Ehkä vielä joskus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole osannut enää pitkiin aikoihin edes ajatella asunnon hallitsemista muutoin kuin yksin. Uskon, että näin on paljon helpompaa kaikilla osa-alueilla, joskin kalliimpaa tämä toki on. M38

 

Samoin minäkin ajattelen. Yksin on niin paljon mukavampaa ja helpompaa. En koe hankalaksi hoitaa asioita yksin. Eipä ainakaan tarvitse kenellekään huomautella jälkiensä siivoamisesta tai roskien viemisestä. Toki yksin eläminen tulee kalliimmaksi, mutta maksan mielelläni mielenrauhasta. Ja mahtavaa on se, kun ei tarvitse ärsyyntyä kenenkään takia. N45  

Onkos sitä kumppania sulla koskaan ollut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko aikuisikäni olen asunut yksin enkä koe kotitöitä mitenkään vaivalloisiksi. Pyykit pesee pesukone ja tiskit tiskikone, niiden täyttäminen ja tyhjentäminen ei kauaa vie ja niitä ei yksin asuvana joka päivä tarvitse käyttää. Näiden hoitaminen onnistuu vieläpä työajan puitteissa jos etätyöt onnistuvat. Roskat voi viedä samalla kun lähtee johonkin ja kaupassa käydä töistä/salilta tullessa. Yksin asuvana tulee myös asuttua pienessä asunnossa joka on helppo ja nopea siivota. M32.

Kerro miten viihdyt pienessä asunnossa. Paljonko neliöitä?

Ei oma asuntoni mikään koirankoppi ole, 52 neliötä mikä riittää hyvin yhdelle ja on viihtyisä kun vähän panostaa huonekaluihin yms. Tämän kokoisen asunnon imuroi hetkessä ja pölytkin on helppo pyyhkiä kun olen pitäny asunnon suht yksinkertaisena ja vältän kaikenlaisen krääsän hankkimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En sanoisi vaivalloista mutta äärettömän kallista verrattuna pariskuntiin kun mitään elämisen kustannusta ei voi jakaa. Ehdotankin että tuloverotus pitäisi olla talouskohtainen (lapset laskisi veroprosenttia jotta lapsiin olisi varaa)

Eli kasvattaisit vain varallisuuseroja sinkkujen ja pariskuntien välillä. Kannustat kuin hallitus.

Kokeile uudelleen ihan ajatuksella miettiä asiaa. Tuohan nimenomaan vähentäisi varallisuuseroja.

Yksin voi olla myös vaarallista jos tulee sairauskohtaus eikä ole ketään hälyttämässä apua. Yksin kun sairastuu joutuu myös hoitamaan asunnon, ruoan ym velvoitteet. Tämän kanssa parhaillaan painin kun on sairaus päällä ja kovat lääkkeet ja asunto on hävityksen kauhistus mut ei ole voimia tehdä mitään. Yksin ei ole helppoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asuu yksin, niin tuskin sitä tiskiä, pyykkiä ja sotkua aivan älyttömästi tulee. Tunnen perheitä, joissa on paljon lapsia. Vähän eri tahdilla tulee tiskiä. Tiskikone pyörii useamman kertaa päivässä, pyykkikone samoin, vähintään kolme, neljä kertaa. Taapero kaataa maidot lattialle, tyhjentää vaatekaapit lattialle, levittää vehnäjauhot pitkin keittiötä. Lisäksi niitä lapsia pitää niiden kotitöiden lomassa vahtia. Et voi lähteä viemään roskapussia ja jättää lapsilaumaa vahtimatta. 

Okei. Yksinasuvana ajatellut että perheissä varmaan pyörii pyykkikone peräti kerran joka päivä. Niin mä kuvittelin. 

Meillä on kolme lasta ja ihan joka päivä pyörii pyykkikone. Arkena 1-2 koneellista, kun ei töiden päälle enempää ehdi. Viikonloppuisin pyörii neljä-viisi koneellista. Mieti n

Eikö taaperolle voi laittaa ruokailun ajaksi ruokalappua suojaamaan vaatteita?

Pesettekö päällihousutkin/farkut päivittäin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En sanoisi vaivalloista mutta äärettömän kallista verrattuna pariskuntiin kun mitään elämisen kustannusta ei voi jakaa. Ehdotankin että tuloverotus pitäisi olla talouskohtainen (lapset laskisi veroprosenttia jotta lapsiin olisi varaa)

Lapsilisää maksetaan kuukausittain jokaisesta alle 17 vuotiaasta

 

Talouskohtainen tuloverotus olisi kuitenkin kohtuuttoman korkea lapsilisistä huolimatta jos lapsia hankkii, siksi veroprosentti olisi pienempi talouksille missä lapsia.

Ihan vaan alkaa väsyttää sekin, että kauppa-asiatkin pitää hoitaa aina itse. Vaikka kuinka väsyttää, pitää varmasti itse lähteä kauppaan, jos ruoat tms. on loppu. Joskus syön huonosti monta päivää, kun en vaan jaksa lähteä kauppaan. Siis olisi aivan unelmaa, kun voisi kokea vaikka muutaman kuukauden ajan sitä, että joku toinenkin tekisi silloin tällöin kotona jotain. Aivan humallun pelkästä kuvittelusta. Siis vaikka tällainen vuoropuhelu: "Käyn kaupassa, haluatko että tuon jotain?" "Voi kiitos, toisitko minulle lempiherkkuani." "Totta kai." Ihan pyörryttää ajatellakin, että minullakin olisi tuollaista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole osannut enää pitkiin aikoihin edes ajatella asunnon hallitsemista muutoin kuin yksin. Uskon, että näin on paljon helpompaa kaikilla osa-alueilla, joskin kalliimpaa tämä toki on. M38

 

Samoin minäkin ajattelen. Yksin on niin paljon mukavampaa ja helpompaa. En koe hankalaksi hoitaa asioita yksin. Eipä ainakaan tarvitse kenellekään huomautella jälkiensä siivoamisesta tai roskien viemisestä. Toki yksin eläminen tulee kalliimmaksi, mutta maksan mielelläni mielenrauhasta. Ja mahtavaa on se, kun ei tarvitse ärsyyntyä kenenkään takia. N45  

Onkos sitä kumppania sulla koskaan ollut?

Elämä kumppanin kanssa on helppoa, jos ei ole lapsia. Tämä tosiasia tietysti saattaa joitsin järkyttää.

Vierailija kirjoitti:

Yksin voi olla myös vaarallista jos tulee sairauskohtaus eikä ole ketään hälyttämässä apua. Yksin kun sairastuu joutuu myös hoitamaan asunnon, ruoan ym velvoitteet. Tämän kanssa parhaillaan painin kun on sairaus päällä ja kovat lääkkeet ja asunto on hävityksen kauhistus mut ei ole voimia tehdä mitään. Yksin ei ole helppoa

Vierailija kirjoitti:

Yksin on taivaallista ja helppoa elää.

Niin on! Aivan ihanaa! :) Tänäänkin, kun pääsin töistä, ostin jäätelöä jolla herkuttelin yhtä suosikkielokuvaa katsellessa. Ihana oma rauha, ja seesteinen ja huoleton arki ja viikonloppu. Vieläkin puistattaa, kun muistelen exää kodissani. Röhnötti kalsarit jalassa sohvallani, piereskeli, yritti passuuttaa, ei siivonnut jälkiään. Muuten oli niin edustavan näköinen ja huoliteltu ihmisten ilmoilla, mutta neljän seinän sisällä täysin tunkioporsas. 

Ei se yhdessä asuminen pelkkää onnea ja auvoa ole. Joutuu hoitamaan ne toisenkin pyykit ja tiskit omien lisäksi, toinen haluaa pitää koiraa/koiria niin sitten on pakko sietää niitä ja siivota niidenkin sotkut jne jne. Laittaa ruokaa sillä toiselle vaikka yhtään ei jaksa eikä huvita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En sanoisi vaivalloista mutta äärettömän kallista verrattuna pariskuntiin kun mitään elämisen kustannusta ei voi jakaa. Ehdotankin että tuloverotus pitäisi olla talouskohtainen (lapset laskisi veroprosenttia jotta lapsiin olisi varaa)

Eli kasvattaisit vain varallisuuseroja sinkkujen ja pariskuntien välillä. Kannustat kuin hallitus.

Jos sinkku tienaa 6k ja verot 40%, maksaa veroja 2400

Jos pariskunnassa molemmat tienaa 3000e ja verot jotain 22%, maksavat yhteensä veroja 1320

Talouskohtaisella verotuksella molemmat taloudet maksaisi yhtä paljon veroja eli sinkku selkeästi hyötyisi. Millä tavalla se meilestäsi heikentäisi sinkun tilannetta? Sinkut siis nyt huomattavasti heikommassa asemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole osannut enää pitkiin aikoihin edes ajatella asunnon hallitsemista muutoin kuin yksin. Uskon, että näin on paljon helpompaa kaikilla osa-alueilla, joskin kalliimpaa tämä toki on. M38

 

Samoin minäkin ajattelen. Yksin on niin paljon mukavampaa ja helpompaa. En koe hankalaksi hoitaa asioita yksin. Eipä ainakaan tarvitse kenellekään huomautella jälkiensä siivoamisesta tai roskien viemisestä. Toki yksin eläminen tulee kalliimmaksi, muttaj maksan mielelläni mielenrauhasta. Ja mahtavaa on se, kun ei tarvitse ärsyyntyä kenenkään takia. N45  

Onkos sitä kumppania sulla koskaan ollut?

Elämä kumppanin kanssa on helppoa, jos ei ole lapsia. Tämä tosiasia tietysti saattaa joitsin järkyttää.

 

Riippuu täysin kumppanista. Jos on saamaton kumppani, joka ei käy kaupassa, laita ruokaa, pese pyykkiä jne, niin eiköhän se ole rasittavampaa kuin yksin eläminen.

Vierailija kirjoitti:

Yksin voi olla myös vaarallista jos tulee sairauskohtaus eikä ole ketään hälyttämässä apua. Yksin kun sairastuu joutuu myös hoitamaan asunnon, ruoan ym velvoitteet. Tämän kanssa parhaillaan painin kun on sairaus päällä ja kovat lääkkeet ja asunto on hävityksen kauhistus mut ei ole voimia tehdä mitään. Yksin ei ole helppoa

Miten asunto on hävityksen kauhistus jos olet niin sairas ettet voi tehdä mitään? Kuka sitä sotkee?

Vierailija kirjoitti:

Ihan vaan alkaa väsyttää sekin, että kauppa-asiatkin pitää hoitaa aina itse. Vaikka kuinka väsyttää, pitää varmasti itse lähteä kauppaan, jos ruoat tms. on loppu. Joskus syön huonosti monta päivää, kun en vaan jaksa lähteä kauppaan. Siis olisi aivan unelmaa, kun voisi kokea vaikka muutaman kuukauden ajan sitä, että joku toinenkin tekisi silloin tällöin kotona jotain. Aivan humallun pelkästä kuvittelusta. Siis vaikka tällainen vuoropuhelu: "Käyn kaupassa, haluatko että tuon jotain?" "Voi kiitos, toisitko minulle lempiherkkuani." "Totta kai." Ihan pyörryttää ajatellakin, että minullakin olisi tuollaista. 

Jo se helpottaa, että ottaa kotiin siivoojan. Joku toinenkin liikuttaa tavaroita ja tekee jotain eikä aina yksin.