Lue keskustelun säännöt.
Olen sinisilmäinen ja annan kohdella itseäni huonosti ihmissuhteissa miten tästä eroon?
17.01.2025 |
Terveisiä vain tutuille näiden esimerkkieni myötä:
Olen tullut aviomieheni pettämäksi ja jättämäksi. Aviomiehellä oli kaikki kliseiset pettämisen merkit: alkoi laittautua, treenata, osteli uusia vaatteita ja oli illat harrastuksissa. Hän oli jatkuvasti pahalla tuulella, suuttui mitättömistä asioista ja kyseli, petänkö häntä (vaikka minulla ei edes ole miespuolisia kavereita). Mies ei arvostanut ystävällisiä tekojani, lakkasi panostamasta parisuhteeseen ja käyttäytyi tosi kylmästi. Tätä käytöstä kesti lähemmäs pari vuotta. Lopuksi vain yhtenä päivänä ilmoitti ottavansa avioeron ja syyllisti minua asiasta. Tajusin vasta myöhemmin tulleeni petetyksi.
Olen myös tullut hyvän ystäväni jättämäksi. Ihmettelin, kun ystävä alkoi vastata viesteihini todella hitaasti ja näkemiset harvenivat. Usein unohti vastata viesteihini kokonaan. En siis viestitellyt usein, vaan n. kerran tai kahdesti kuussa. Vetosi työkiireisiinsä ja stressaavaan elämäntilanteeseen. Yritin olla tukena, auttaa arjen asioissa, menin muuttoavuksi jne. Ystävä muuttui kylmäksi: ei ollut enää kiinnostunut kuulumisistani, ei tukenut vaikeissa asioissa eikä iloinnut hyvistä asioista kanssani. Kerran kysyessäni ystävän kuulumisia vain totesi, että ei halua enää olla tekemisissä.
Nämä kerrat eivät ole ainoita, kun olen tullut muiden huonosti kohtelemaksi/hylätyksi. Olen lopen kyllästynyt siihen, että olen sinisilmäinen toisten suhteen. Kuvittelen, että he haluavat minulle hyvää ja haluavat olla kanssani. Olen heille ystävällinen ja autan, koska kuvittelen heidän kohtelevan minua samoin. Kertokaa, miten pääsen tästä sinisilmäisyydestä eroon? Ja miten opin tunnistamaan aidosti ystävälliset ja hyvät ihmiset näistä, jotka lopulta käyttäytyvätkin ikävästi? En tunnista sitä, millaisia ihmiset pohjimmiltaan ovat. Enkä osaa lukea rivien välistä sitä, jos joku ei halua olla kanssani. Haluan olla ystävällinen ja hyvä ihminen, mutta en halua hukata tuota puolta itsessäni heihin, jotka eivät sitä arvosta.
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla tulee raja jossain kohtaa vastaan. Kosta ex-miehellesi, sun rajasi tuli hänen per*eilyjensä kanssa vastaan vaikkakin vähän jälkijunassa.
Oletko järjissäsi ja aikuinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suosittele kostamista. Ei kannata tuhlata energiaa sellaiseen.
Miehesi vaikuttaa katalalta. Kovin pitkään katselit tuota menoa.
Ystävästäsi on vaikea päätellä, miksi ei halunnut enää olla tekemisissä, mutta joskus kun muuttaa kauemmas, niin ihminen ei vain enää jaksa pitää yhteyttä entiseen paikkaan jääneisiin ihmisiin. Ystävyyshän ei häviä, vaikka yhteydenpidossa olisi välissä joskus vuosiakin, vaan se jatkuu siitä mihin viimeksi jäätiin. Ehkä se ei ollut hänen puoleltaan aitoa ystävyyttä, vaan lähinnä jotain naapuriapua, ja hän alkoi kokea yhteydenpidon rasitteeksi.
Tosiystäviä ei satu elämässä kohdalle montaa, eikä niissä ole kyse siitä, kummasta on hyötyä tai apua, vaan se on sellaista samalla aaltopituudella olemista, yhteyttä. Välttämättä et pääse kokonaan sinisilmäisyydestä eroon, koska se voi olla osa sinua. Mutta voit löytää sellaisen ihmisen, joka arvostaa sitä, mitä sinä olet.
Sovi itsesi kanssa, että
1. Et katso tietynlaista käytöstä ollenkaan. Kerrasta poikki ystävyys tai parisuhde, jos toinen tekee tietyllä tavalla. On asioita, joita ei tarvitse katsoa.
2. Kerran voit katsoa jotakin läpi sormien, mutta toista kertaa et enää.
En halua kostaa eksälle, emmekä edes ole missään tekemisissä nykyään. Erostakin on jo aikaa.
En vain enää haluaisi, että luottaisin sinisilmäisesti ihmisiin, joihin ei kannata luottaa. Ystävän suhteen ei tapahtunut muuttoa tai muuta syytä, jonka takia ystävyys olisi väljähtynyt.
Ap
Mene itsepuolustuskurssille. Saat henkistä ryhtiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä:
Piti vielä sanoa, että koen siis surua siitä, että minua kohtaan on käyttäydytty ikävästi, mutta en silti ole itse saanut sanottua, että minua ei saa kohdella noin ja en ole itse kyennyt tekemään lähtöpäätöstä.
Ap
Minä olen tällainen myös. Haluan kaikille hyvää, enkä osaa ajatella että toimisin jotenkin toista (läheistä) loukaten enkä jotenkin osaa nähdä miten/miksi joku muukaan niin toimisi. Silti, ilman että mikään muuttuu osaltani, vuosien ihmissuhteissa tapahtuu jotain ja minulle tehdään ikäviä asioita. Myös lyhyemmissä tuttavuuksissa olen saattanut tulla huijatuksi. Hyvänä esimerkkinä edellinen tapailusuhde. Mies keuhkosi löytäneensä "yksisarvisensa" jonka kanssa näkee ikuisuuden, ja sitten jotenkin käyttäytyi koko ajan ikävästi ja lopulta jätti. Olin koko ajan pihalla kuin lumiukko, että miten minun tulee käyttäytyä tai olla jotta olisi hyvä.
Lapsena "kaverit" teki jatkuvasti källejä joissa minut uunotettiin kutsumalla johonkin kivaan yhteiseen tekemiseen ja sitten jätettiin yksin tai tehtiin joku muu jekku.
Aikuisena kanssani ollaan aluksi hyvää pataa ja oikein hehkutetaan kuin olen kiva ja sitten suljetaan ryhmän ulkopuolelle. En ymmärrä mikä ominaisuus minussa on. Olen ihan hauska, osaan mennä ihmisten aaltopituudelle ja olen empaattinen kuuntelija. Siihen hommaan muuten kelpaan sen jälkeenkin kun minut on 'ulkoistettu', joku lauman sisäpiiriläinen tulee minulle salaa purkamaan huoliaan.
Olen koko ajan ihan pihalla, ilmeisesti. Tai siis olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tutulta kuulostaa, olen samanlainen, kynnysmatto vaan kaikille. Uskon, että vedämme vaan luonteemme ja olemuksemme perusteella puoleemme vähemmän ihania ihmisiä ja he tietävät mistä naruista vedellä, sitä on vaikea huomata, koska sitä toivoo, että muutkin ovat aitoja omia itsekään niin kuin mekin ap. Se ei vain valitettavasti mene niin. Välillä tuntuu, että tässä pitäisi itsekin alkaa k-pääksi. Onhan sanontakin: "jos et voi voittaa heitä, liity heihin."
Tuttua. Enkä tavallaan edes ole mikään kynnysmatto. Sovittelijaluonne kylläkin, mutta helpompaa on puolustaa jotain toista kuin itseään. Eihän minulla niin väliä, minä pärjään kyllä aina... Ja nuo väärinkohtelut vaan tulee niin puskista jotenkin, että sitä menee ihan sanattomaksi. Miten joku voi toimia niin? Omien puolien pitäminen on todella pitänyt opetella ja vieläkin se on vaikeaa.
Olen jo keski-iässä, mutta vasta vähän aikaa sitten olen tiedostanut sen, että en taida olla ihan neuronormaali. Ehkä tämä liittyy siihen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin, että sun täytyy ryhtyä vähän itsekkäämmäksi, ei huonolla tavalla, vaan ottaa oma autonomiasi haltuun. Lähdet siitä, ettet halua kenenkään satuttavan sua. Jo se ohjaa sua kiinnittämään huomiota siihen, millaisia kohtaamasi ihmiset ovat, ja ottamaan aikasi tutustuaksesi toisiin. Ei enää oletuksia, että toiset haluavat sulle hyvää, nyt kun kokemuksestakin tiedät, ettei kaikki halua. Ja ehkä päästä vähän irti tuosta halusta olla ystävällinen ja hyvä ihminen, jos se menee itsestäsi huolehtimisen edelle. Tai ota huomioon, että se tarkoittaa myös ja ihan ensimmäisenä itsestäsi huolehtimista.
Kilttejä ihmisiä käytetään armottomasti hyväksi, valitettava totuus. Ala elää itsellesi, älä suostu mihinkään mihin et halua suostua, potki elämästäsi pois ilkeät/muita hyväksikäyttävät ihmiset. Itsellä tuli raja vastaan vasta silloin, kun minulta alettiin vaatia että alkaisin lähisuvun orjaksi (hoitaisin vanhukset ja muiden lapset), ja oli selän takana lupailtu että menisin synnytyskoneeksi perhetutulle väkivaltaiselle juopolle (lapsen myötä olisin kontrolloitavissa paremmin). Aikamoinen show siitä syntyikin, kun päätin pitää pääni ja toivotin hyvät loppuelämät hyväksikäyttäjille ja katkoin välit. Nykyään osaan pitää puoleni tarvittaessa, ja elämään on löytynyt mielekkyys pitkästä aikaa.
Kaikilla tulee raja jossain kohtaa vastaan. Kosta ex-miehellesi, sun rajasi tuli hänen per*eilyjensä kanssa vastaan vaikkakin vähän jälkijunassa.