Lue keskustelun säännöt.
Mitä iloa jotkut ihmiset saavat valehtelusta, josta heille ei ole edes mainittavampaa hyötyä?
17.01.2025 |
Tietysti on joku mielenvika, mutta mikä siis on heidän mielestään se ilo ja hyöty jota saa valehtelusta vaikka ei siitä oikeastaan edes hyödy.
Kommentit (30)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saa jollain tavalla kontrolloitua muita, se tunne on tärkeämpi kuin itse hyöty. Kaikesta valehtelevat haluavat piilottaa itsensä valehtelun taakse, ovat tyytymättömiä elämäänsä ja häpeävät itseään.
Mitä kaikkea ihmiset tekevätkään peittääkseen häpeäänsä.
Ja ihan pokkana silti selität asioita, joiden oikeaa laitaa et muista?? Entä jos sovit treffit paikkaan x päivänä z kellonaikaan y. Muistako sen? Tai lupaat hoitaa jonkun jutun? Voiko sinuun luottaa ollenkaan???
Niin, ihan pokkana selitän. Eihän sitä niin voi ihmisten kanssa jutella, että olisi vaan hiljaa pitkiäkin aikoja odottelemassa, milloin ehkä muistaa miten se asia tarkasti meni. Joten helpompi pitää normaalia juttelua yllä täyttämällä tarinan aukot jollain mieleen juolahtavalla, jos asia lisäksi on aika merkityksetön juurikin tyyliin kävikö nyt ostoksilla prismassa vai cittarissa tai syömässä mäkkärissä vai hesessä.
Treffit yms. laitan heti puhelimen kalenteriin ja laitan niistä hälytyksen päälle myös, eli ei tarvi luottaa muistiin niiden kanssa. Sama koskee asioita joita lupaan hoitaa, kalenteriin merkintä ja päivittäinen todo-listan läpikäynti. Eli minuun voi hyvinkin luottaa tuollaisissa asioissa, koska käytän puutteellisen muistini tukena apuvälineitä.
"Tuo on ihan kasvatuksellinen juttu.
Jos lapsuudessa on ollut perfektionistisia vaatimuksia, niin ihminen oppii ylitarkaksi. On ihan yleisesti tunnustettu juttu, että ankarat vanhemmat kasvattavat taitavimmat valehtijat.
Silloin ei vaan osaa toimia siellä "yläotsikon tasolla" eli kertoa käyneensä kaverin kanssa kaupassa ja täydentää lisää seuraavissa lauseissa. Sen sijaan keskittyy kuulostamaan täsmälliseltä ja vakuuttavalta, ja koska harvan kognitio toimii valokuvamuistin tasoisesti niin lopputulos on sen mukainen.
Tuollaisia ihmisiä on todennäköisesti kasvatettu syyllistäen ja kuulustellen, vaadittu lapsen muistilta enemmän kuin mihin lapsi pystyy ja vahingossa opetettu lapsi tarinoimaan. "
Tämä on mielenkiintoinen ajatus. Mun vanhemmat tosiaan oli siinä mielessä vaativia, että minun odotettiin olevan jonkinlainen ihmelapsi ja kaikessa superkyvykäs. Tajusin jo jossain neljän vanhana, että en ole, mutta koska se tuntui olevan vanhemmilleni hyvin tärkeää, yritin peitellä sitä. En esim. koskaan suostunut pelaamaan muistipelejä tai mitään missä voisi paljastua se, että olenkin ihan tavallinen tyhmä lapsi, enkä ihmelapsi. Vanhemmat ei käytökseltään olleet vaativia tai ankaria, oikeastaan päinvastoin, mutta selvästi oli se vahva odotus, että heidän tytär on todella lahjakas ja ihmeellinen, ja tajusin että he olisivat pettyneet pahasti, jos olisivat tajunneet että en ole. Jatkoin asian peittelyä koulussa lyömällä koulun lekkeriksi, niin että he voisivat ajatella, että se nyt vaan kapinoi eikä sopeudu kouluun, eikä joutuisi toteamaan että se nyt vaan ei ole kovin älykäs.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua syytetään usein valehtelusta vaikken valehtele! Olen oikeastaan umpirehellinen niistä asioista mistä pitää olla. Se on aika kauheaa. En tiedä mitä teen väärin?
Kukapa itse myöntäisi valehtelevansa!
Niin tämä on jännä että täällä aina syytellään kaikesta! Jos sanon että olen rehellinen niin olen. Sanon jollen ole. Kysyin vaan että miksi ihmistä joka on lähes liian rehellinen syytetään valehtelijaksi että olisiko ongelma enemmän siellä vastapuolen päässä?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua syytetään usein valehtelusta vaikken valehtele! Olen oikeastaan umpirehellinen niistä asioista mistä pitää olla. Se on aika kauheaa. En tiedä mitä teen väärin?
Kukapa itse myöntäisi valehtelevansa!
Niin tämä on jännä että täällä aina syytellään kaikesta! Jos sanon että olen rehellinen niin olen. Sanon jollen ole. Kysyin vaan että miksi ihmistä joka on lähes liian rehellinen syytetään valehtelijaksi että olisiko ongelma enemmän siellä vastapuolen päässä?!
No ei ole ongelma siellä toisessa päässä. Ei kukaan tosielämässä syytä toista valehtelijaksi ilman perusteita. Mutta sen sijaan ihmiset kyllä itseään suojellakseen väittävät olevansa rehellisiä, vaikka eivät olisi.
Jos taas puhut tästä palstasta, ja että sinua syytetään täällä valehtelusta, niin sinun ei ehkä kannattaisi ottaa tätä palstaa ihan niin tosissaan.
Vierailija kirjoitti:
Ja ihan pokkana silti selität asioita, joiden oikeaa laitaa et muista?? Entä jos sovit treffit paikkaan x päivänä z kellonaikaan y. Muistako sen? Tai lupaat hoitaa jonkun jutun? Voiko sinuun luottaa ollenkaan???
Niin, ihan pokkana selitän. Eihän sitä niin voi ihmisten kanssa jutella, että olisi vaan hiljaa pitkiäkin aikoja odottelemassa, milloin ehkä muistaa miten se asia tarkasti meni. Joten helpompi pitää normaalia juttelua yllä täyttämällä tarinan aukot jollain mieleen juolahtavalla, jos asia lisäksi on aika merkityksetön juurikin tyyliin kävikö nyt ostoksilla prismassa vai cittarissa tai syömässä mäkkärissä vai hesessä.
No tuo nyt ei kyllä ole mitenkään normaalia. Tunnut kuvittelevan, että kaikkihan noin tekevät. Mutta ei me muut tehdä noin, että pokkana selitetään hölynpölyä. Jos me muut emme muista, oliko se hese vai mäkkäri, niin me juttelemme, että "käytiin hesestä hakemassa... vai oliko se mäkkäri... no en nyt muista, mutta jompi kumpi. Niin käytiin sieltä hakemassa hamppariateriat, ja sitten mentiin..... jne".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen joskus ihmetellyt tuota samaa.
Hyviä vastauksia täällä. Olen itsekin huomannut samoja, että noilla valehtelun harrastajilla on olematon itsetunto, ja monenlaista häpeän peittelyä, ja hyvin voimakasta puolustusmekanismien käyttöä.
Se nautintokin riittää mitä siitä valehtelusta saa.
Samalla voi katsoa miten ihmiset reagoivat ja käyttäytyvät.
Kukapa itse myöntäisi valehtelevansa!