Yliopistoissa on ongelma: jännittäjille tarkoitetut suulliset kurssit ovat liian suosittuja

Itse, henkilökohtaisesti, en voi esiintyä, koska joka kerta estradille astuessa tulee jännäkakka :(

Merkonomi 21v, Joensuu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota, tällaisten jännittäjänuorten vanhemmat. Vilpitön kysymys: mikä meni pieleen kasvatuksessa? Ihan vaan kysyn, jotta voisin omien lasten kanssa välttää samat virheet.

Ehkä toi sun asenteesi, että jotain on mennyt pieleen jos jännittää. 

Jännittäminen on luonnollista. Sen kanssa oppii elämään. Se, että ei mitenkään selviä esiintymistilanteesta... silloin on mennyt jotain pieleen, ellei ole kyseessä joku isompi henkinen vika. Yliopistossa kuitenkin on kyse aikuisista ihmisistä. 

E-e-en voi astua l-l-luokan eteen ko-koska muuten tulee pi-pissa

Timo, "Timppa", 19 vuotta, Helsinki

En ole esiintynyt missään enää sen jälkeen, kun ala-asteella oksensin luokan edessä.

Maria15

Vierailija kirjoitti:

Itse, henkilökohtaisesti, en voi esiintyä, koska joka kerta estradille astuessa tulee jännäkakka :(

Merkonomi 21v, Joensuu

Ota tämä haltuusi. Hyvä, mieleen jäävä aloitus. Mittanauha mukaan, ensin arvailuja yleisön kanssa kakan pituudesta. Lähimmäksi arvanneelle Mars-patukka palkinnoksi. Sitten vasta asiaan.

Multa pääs kerran ihan HIRVEÄ PAUKKU esiintyessäni😳

Nyt joka kerta pitää supistella persposkia 🙈

Rebekka, Satakunta, Ikä: en kerro

Se suosittu tyttö luokassa hymähti ivallisesti, kun pidin kerran bilsan esitelmää. :( Sen jälkeen en ole enää kyennyt esittämään, tulee pahat muistot mieleen...

Toivo Lahdesta

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa on useita kommentteja, jotka kuvastavat sitä kovaa ja empatiakyvytöntä asennetta kanssaihmisiä kohtaan, joka on osasyy sille miksi jotkut ihmiset voivat tässä maailmassa huonosti.

Vai empatioidaanko jo liiaksi? Ai et halua esiintyä kun jännittää? Voi sua raukkaa, ei sun tarvi ettei tule paha mieli. Ei tarvitse edes yrittää, ei sun tarvitse oppia mitään uutta jos et halua.

siis kerran esitin jtn super lame aiheesta jotain, sanoin yhden sanan väärin, ja kaikki quotas sitä koko loppu koulu päivän sit some ryhmiin

joo, en tuu enää koskaa esittään

aino 17

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa on useita kommentteja, jotka kuvastavat sitä kovaa ja empatiakyvytöntä asennetta kanssaihmisiä kohtaan, joka on osasyy sille miksi jotkut ihmiset voivat tässä maailmassa huonosti.

Vai empatioidaanko jo liiaksi? Ai et halua esiintyä kun jännittää? Voi sua raukkaa, ei sun tarvi ettei tule paha mieli. Ei tarvitse edes yrittää, ei sun tarvitse oppia mitään uutta jos et halua.

Urpå!

Itse nyt nelikymppisenä toista maisterintutkintoa tekevänä arvioisin yhdeksi syyksi myös sen, että yliopistossa on hyvin salliva asenne mielen ongelmia kohtaan. Ihmiset vaikuttavat puhuvan niistä varsin avoimesti, enkä ole ikinä huomannut negatiivista suhtautumista niihin. Esimerkiksi luennoilla tai kurssin telegram-ryhmissä opiskelijat kysyvät ihan kaikkien kuullen tai omalla nimellään esimerkiksi tenttien lisäajoista tai muista erityisjärjestelyistä, kun on tällainen diagnoosi, eikä kukaan reagoi siihen mitenkään. Se varmaan madaltaa kynnystä hakea apua ja lisää erityisjärjestelyiden kysyntää.

Itse en tarvitse erityisjuttuja, mutta hyvä että ne jotka tarvitsevat niitä myös saavat. Siellä on fiksuja ja ahkeria ja motivoituneita nuoria ja aikuisia, olisi älytöntä jättää heidän potentiaali käyttämättä siksi, että jonkun periaatteen takia pitäisi ikuisesti pitää kiinni vanhoista käytännöistä.

Nuoret ovat aina kokeneet että vanhemmat eivät ymmärrä heitä. Näin oli silloin kun mummoni oli nuori, näin oli silloin kun itse nuori, näin on nyt ja näin tulee olemaan silloin kun nykynuoret ovat isovanhempia. Se on osa nuoruutta, aikuistumista ja sukupolvikokemusta.

Vahingossa änkytin esitelmää pitäessäni, ja sen jälkeen kynnys esiintyä on ollut kova.

Nelli

Voisiko liittyä siihen, että nykyään on paljon ryhmätöitä?

Suoritin itse pakollisen puheilmaisun kurssin jo 1990-luvulla juuri jännittäjien kurssilla. Kaverit suosittelivat sitä ja oli kyllä yliopiston paras ja tärkein kurssi minulle, hyödynnän oppeja päivittäin.

Kyllä tuolle kurssille sai mennä kuka tahansa, joka ehti ilmoittautua. Ihan saman kokoinen ryhmä oli siinä, kuin "normaalilla" kurssilla, ehkä 25 ihmistä. Eihän tuollaisilla kursseilla, joissa pidetään esitelmiä, osallistujamäärä voi olla kovin iso.

Muutama henkilö jännitti esiintymistä selvästi aivan kamalasti, muut ihan tavallisen määrän. Kurssilla todella opetettiin esiintymistä, ei vaan käsketty esiintymään.

mua on nolottanut esiintyä siitä lähtien, kun kaikki luokasta käänty kollaamaan ulkona lentämää lintua, kun explained

riku stadista

Siis esitelmät on IHAN PERSEESTÄ! Kaikki vaan tuijottaa ja tuomitsee... ahdistaa...

Eveliina Niemi, jostain ihmeen kuusesta

Vierailija kirjoitti:

Itse nyt nelikymppisenä toista maisterintutkintoa tekevänä arvioisin yhdeksi syyksi myös sen, että yliopistossa on hyvin salliva asenne mielen ongelmia kohtaan. Ihmiset vaikuttavat puhuvan niistä varsin avoimesti, enkä ole ikinä huomannut negatiivista suhtautumista niihin. Esimerkiksi luennoilla tai kurssin telegram-ryhmissä opiskelijat kysyvät ihan kaikkien kuullen tai omalla nimellään esimerkiksi tenttien lisäajoista tai muista erityisjärjestelyistä, kun on tällainen diagnoosi, eikä kukaan reagoi siihen mitenkään. Se varmaan madaltaa kynnystä hakea apua ja lisää erityisjärjestelyiden kysyntää.

Itse en tarvitse erityisjuttuja, mutta hyvä että ne jotka tarvitsevat niitä myös saavat. Siellä on fiksuja ja ahkeria ja motivoituneita nuoria ja aikuisia, olisi älytöntä jättää heidän potentiaali käyttämättä siksi, että jonkun periaatteen takia pitäisi ikuisesti pitää kiinni vanhoista käytännöistä.

Mä muistelen erästä yliopiston peofessoria lämmöllä. Hän kertoi kurssin alussa, että luennot on näin, tentti päivänä x, harkat näin ha harkkatyön dl päivänä y. Seuraavassa lauseessa sanoi, että harkkatyön palautus on 10 viikon päästä. Jos tarvitsee lisäaikaa, tulee sitä pyytää heti, ei päivää tai kahta ennen dl. Aloittaa kannattaa heti. Täytyy kyllä olla yhtä hiton rumbaa opettajillekin, kun joka toiselle pitää olla joku erikoisjärjestely.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä juttu. Muistan että yliopistossa oli aina vaikeaa saada ryhmätöissä mukaan ketään esittelemään, koska jännitti. Tai sitten kun sai, sillä toisella meni usein jännityksen vuoksi vihkoon. Ja kyseessä kuitenkin ala jolla pitäisi vähän osata esiintyä

Suuri osa suomalaisista on jännittäjiä ja se periytyy. Näin on ollut jo minunkin lapsuudessa ja nuoruudessa. Kumma että tätä ei ymmärretä. Ehkä se johtuu, siitä, että extrovertit ovat usein näitä päättäjiä, eivätkä ymmärrä ujoja/ jännittäjiä / arkoja ihmisiä.

Ennen vain kärvisteltiin, ei ollut terapioita, eikä lääkityksiä. Osa haki alkoholista apua ja jäi sille tielle. Mikäli näin yksinkertainen asia osattaisi käsitellä oikein, meillä olisi paljon vähemmän päihteiden ja lääkkeiden käyttäjiä.

Emmekä me jännittäjät ole yhtään sen huonompia ihmisiä, tämän tajuaa vasta aikuisena, kun asian kanssa on sinut.

Mua joskus nuorena jännitti esiintyä. Sitten menin mm. töihin puhelinmyyntiin, hain ehdolle politiikkaan ja menin vaaliradioon (200 000 kuuntelijaa), vaalistudioon ja -paneeleihin. Poliitikkoa musta ei tullut, mutta ei jännitä enää monikaan tilanne.