Hautajaiset, turhat vai ei?

Haluaisin iloiset hautajaiset. Mutta se ei varmaankaan ole Suomessa mahdollista. Siis ei mitään itkuvirsiä, pliis. 

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin iloiset hautajaiset. Mutta se ei varmaankaan ole Suomessa mahdollista. Siis ei mitään itkuvirsiä, pliis. 

 

Suomessa on ollut erittäin tiukka hautajaisperinne. Vaikea nähdä että se olisi iloinen tapahtuma tässä synkistelyn kulttuurissa.

Toivoa toki voi ja kirjoittaa toiveensa ylös ohjeeksi niille ketkä hautauksen järjestää.

Itse haluaisin uurnaan ja kirjahyllyn reunalle  🤗

Aika jännä, vähän enemmän ihmisiä jotka ei hautajaisia halua. Ennen ei olisi tullut kuuloonkaan moinen toive.

Hautajaiset ovat lähiomaisille tärkeä osa surusta toipumista.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin iloiset hautajaiset. Mutta se ei varmaankaan ole Suomessa mahdollista. Siis ei mitään itkuvirsiä, pliis. 

 

Miksei olisi mahdollista, varaat vähän nuoremman papin ja sovit sen kanssa, voit soittaa vaikka hevimusiikkia kuten erään nuoren miehen hautajaisissa soitettiin.

Sellaista yhteisöllisyyttä, mitä en ole koskaan kaivannut.

Hautajaisiin liittyy paljon teennäisyyttä eli tehdään tiettyjä asioita vain koska se on ollut yleinen tapa ja jotkut järjestävät hautajaiset ja tietyllä tavalla vain siksi, että pelkäävät muiden ihmisten reaktiota jos tehdään toisin kuin muut tai on ollut tapana tehdä. Kun järjestelin aikanaan äitini hautajaisia ja kävin kirkkoherran virastossa hoitamassa hautajaisiin liittyviä asioita ja papin juttusilla, niin mietin, että nämä hautajaiset ovat kyllä melkoista teatteria palkkaansa vastaan puhuva pappi mukaan lukien ja minulle ei kyllä tulla kirkollisia hautausseremonioita järjestämään vaikka kirkkoon vielä kuulunkin. Hautauksesta veloitetaan myös ihan liian paljon ja myös meiltä kirkkoon kuuluvilta, jotka olemme koko työikämne kirkollisveroa maksaneet. Sekin on ihan typerä tapa ja rahan haaskausta, kun haudalle saatetaan laskea satojen eurojen edestä kukkalaitteita joita hautausseremonian jälkeen ei kukaan muu kuin joku hautausmaalla kulkeva utelias ihminen käy haudalla katsomassa. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nyt pakko hautaaminen järjestää. Ei mitään bakkanaaleja tarvitse, mutta ei vainajaa voi jättää hautaamattakaan.

Kyllä voi, tuhkaus ja tuhkan sirottelu esim. mereen.

Nykyihminen pelkää hautajaisia, koska silloin konkretitoituu elämän loppuminen. Aika moni, joka ei hautajaisia halua, pelkää kuolemaa ja kieltäytymällä hautajaisista jotenkin kokee, että silloin kuolema ei koske minua. Jos en halua hautajaisia, en kuole!

Hautajaiset ja muistotilaisuus ovat tärkeä siirtymäriitti, jossa monelle läheisen kuoleman lopullisuus viimeistään ilmenee. Monissa tutkimuksissa hautajaisia pidetään tietynlaisena käännekohtana, on aika ennen ja jälkeen, vähän kuin suru lopullisesti saavuttaisi juuri silloin.

Ei hautajaisia tarvitse haluta tai olla haluamatta. Sinne arkkuun me joka tapauksessa päädymme ja jos elimme hyvän elämän, jää joku suremaan ja muistelemaan. Aika moni kertoo käyvänsä hautausmailla rauhoittumassa tai vain katsomassa kiviä, joihin on kaiverrettu annettujen päivien määrä. Ei sellaista kiveä ole pakko haluta, hautapaikkaa ei ole pakko haluta, rakastavia ihmisiä ympärillä jo eläissään ei ole pakko haluta. Kuolema tulee silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin iloiset hautajaiset. Mutta se ei varmaankaan ole Suomessa mahdollista. Siis ei mitään itkuvirsiä, pliis. 

 

Suomessa on ollut erittäin tiukka hautajaisperinne. Vaikea nähdä että se olisi iloinen tapahtuma tässä synkistelyn kulttuurissa.

Toivoa toki voi ja kirjoittaa toiveensa ylös ohjeeksi niille ketkä hautauksen järjestää.

Itse haluaisin uurnaan ja kirjahyllyn reunalle  🤗

Olen ollut lukuisissa iloisissa hautajaisissa viimeisen 20 vuoden aikana. Toki niissä on ollut mukana suurta suruakin, mutta muistotilaisuudessa on muisteltu hauskoja sattumuksia, sanomisia ja tekemisiä. Enemmän silloin on naurettu kuin itketty.

Joululuussa olin naapurin 87v ikäneidon hautajaisissa, jossa etenkin nuorempien sukulaisten muistelmat isotädistään olivat todella mainioita. Muistotilaisuudessa soitettiin sota-ajan musiikkia eli lauluja Maijan lapsuudesta. Niin hän oli toivonut.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin iloiset hautajaiset. Mutta se ei varmaankaan ole Suomessa mahdollista. Siis ei mitään itkuvirsiä, pliis. 

 

Tietenkin voi järjestää vaikka millaiset riemujuhlat, eri asia sitten miltä niistä surevista vieraista tuntuu. 

Vierailija kirjoitti:

Hautajaiset ovat lähiomaisille tärkeä osa surusta toipumista.

 

Ei kaikille, kuten on jo todettu. Monille hautajaiset on aivan hirveä päivä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nyt pakko hautaaminen järjestää. Ei mitään bakkanaaleja tarvitse, mutta ei vainajaa voi jättää hautaamattakaan.

 

Kyllä voi, tuhkaus ja tuhkan sirottelu esim. mereen.

 

Tai maastoon. Tai järveen. Ei se meri ole ainoa mahdollisuus eikä kaikki asu lähelläkään merta. 

Jännää on se että jopa haudattaessa olemme eriarvoisia. Kertoo ihmisen itsekkyydestä loppuun asti.

Se kellä eläessä on paljon haluaa isot hautajaiset, se kellä ei ole mitään, hyvä kun jotenkin ja johonkin.

Taivas on kuitenkin kaikille heille sama jotka Jeesukseen uskovat!  Siellä ei hautakiven suuruus ole ratkaiseva.

Olen itse toivonut että minut tuhkataan, ja tuhkat ripotellaan tai kaivetaan mummolan pihaan. Joku tunturi tai merikin käy. Siinä se.

Mutta jos omaiset haluavat kuitenkin vaikka arkkuhautauksen ja kiven niin sitten se on niin. En minä sitä sitten enää estele 😄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautajaiset ovat lähiomaisille tärkeä osa surusta toipumista.

 

Ei kaikille, kuten on jo todettu. Monille hautajaiset on aivan hirveä päivä. 

Minun tapani surra on olla ja käsitellä menetystä omissa oloissa ja ajatuksissa. Joten ei hautajaiset oikein toimi.

Jos joku haluaa järjestää ns muistotilaisuuden jossakin baarissa niin by all means. Kirkossa ei mitään järjestetä ja tuhkat menee mereen tai metsään (metsä ehkä luonnon kannalta järkevämpi)

Toisille turhat, toisille ei. Se on vainajan ja perikunnan päätettävissä oleva asia.