Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Raivostun kaikesta kokoajan, mikä minulla on?
16.01.2025 |
Olen ollut vuosia tällainen ja miettinyt samaa asiaa. Välillä masentaa, välillä ahdistaa, välillä olen maailman onnellisin ja välillä innostun hirveän paljon ja oikein hypin ilosta. En avaa ihan kaikkea muuten tästä tulisi liian pitkä teksti. Mutta nyt on ollut jo kuukausia ongelmana että raivostun sekunnissa kaikesta. Saattaa olla hetken hyvä olla ja olen iloinen että olen iloinen. Sitten koira vinkuu tai lapset alkaa kinastelemaan ohjelmasta ja samantien pimenee mielessä ja alan huutaa. Raivostun jos menen jonnekkin sivulle ja mainos hyppää eteen. Raivostun kaikista pienistäkin äänistä. Raivostun jos joku soittaa minulle. Tarvitseeko enempää edes selittää. Kaikki ärsyttää niin paljon!! En ole kuitenkaan itsetuhoinen. Mutta monesti kun masentaa olen miettinyt että miksi synnyin ja miksi en pääse pois täältä.
Olen miettinyt ja lukenut montaa asiaa vuosien varrella ja olen aika varma että minulla on joko kaksisuuntainen, epävakaa tai adhd. Kaikki täsmää minuun. Pärjäisin kuitenkin mielestäni muuten mutta tätä raivoa sisälläni en vaan jaksa eikä kukaan muukaan vaikka yritän peittää sen muilta ja raivostua yksin mielessäni mutta välillä vaan huudan ja kiroilen kuin merimies.
Olen kolmen lapsen yh, minulla on kyllä puoliso joka ei ole lasten isä mutta emme asu yhdessä.
Jos menen tutkimuksiin ja kerron tästä raivoamisesta. Voiko vaikuttaa lapsiin?
Vaikka olen raivopää ja teen typeriä päätöksiä välillä, en koskaan tekisi mitään mikä olisi lapsille vaaraksi. Rakastan heitä enemmän kuin mitään voi rakastaa. Rakastan heitä niin paljon että itken aina kun ajattelen heitä esimerkiksi kun he ovat koulussa, tai nyt. En halua että minun diagnoosit voisi vaikuttaa heihin. Etenkin kun heidän isä ajoittain haluaa olla hankala ja on useasti uhkaillut vievänsä minulta lapset. Hän ei kykene hoitamaan lapsia. Minä teen aina terveelliset ateriat, huolehdin hyvästä hygieniasta, puhtaasta kodista ja vaatteista. Huolehdin että he saavat nähdä kavereitaan ja että he saavat harrastaa. Pelkään että isä voisi käyttää minun diagnooseja sitten jos sellaisen saisin, minua vastaan.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Jätä some ja kaikki muukin pikaviihde ap. Yllätyt jos sen teet
Suuri osa ketjusta on ihan shaibaa. Tee tämä ensin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
OLISI SE SAATANA PITÄNYT YMMÄRTÄÄ ETTÄ TÄMÄKIN MENEE TÄLLAISEKSI PELLEILYKSI!!!
Rauhottukaa nyt hemmetti soikoon. Kohta on kevät ja kaikkee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bipo?
Ihmisellä, joka hoitaa lapsensa säntillisesti hankalissa oloissa? Jotain rajaa nyt.
Meinaatko että bipot ei pystyis lapsiaan hoitaa hankalissa oloissa? Ei ne mitään vammaisia ole.
Puhut persoonallisuushäiriöstä. Totta hemmetissä sellainen näkyy arjessa. Ei se muuten olisi häiriö.
Suurimmalla osalla sairastuneista oireilu on masennusvoittoista, mutta välissä voi olla vähäoireisia tai jopa oireettomiakin jaksoja. Itse pärjäsin vuosia ilman lääkkeitä ennen kuin bipo paheni hiljalleen. Ite sain alkuvaiheessa raivokohtauksia.
Teen nyt näin, koska täällä tulee niin paljon eri arvauksia ja osa sanoo että ei voi olla tuo tai tuo niin soitan huomenna lääkäri ajan ja alan selvittämään onko minulla vaihdevuodet. Vai sitten joku muu.
Viestittelin ystäväni kanssa (joka on työnsä puolesta vähän enemmän perillä asioista) ja hän sanoi että ei usko lapsille olevan haittaa jos diagnoosi tulee koska olen aina huolehtinut lapsista hyvin. Korkeintaan sossu tarkastaa tilanteen. Ja jos hakee itse apua se tarkoittaa että huolehdin itseni lisäksi myös läheisistäni. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla auttoi psykoterapia. Aluksi tehtiin harjoitteita jossa olen läsnä. Oli huomattu että menen ns. automaatiolle ja teen asioita ilman omaa mieltä ajattelematta mitään. Kuulemma yleistä ihmisillä elää elämä automaatti päällä.
Harjoittelimme aluksi maistamaan asioita rauhassa ja kuuntelemaan asioita siten, että olen kokoajan läsnä siinä mitä tapahtuu ympärilläni. Aluksi se vei voimia ja väsyin pelkän hevikappaleen kuuntelusta. Normaalisti musiikki on soinut ympärilläni kuin lintujen laulut. En ollut keskittynyt meteliin erityisesti.
Pienin askelin aloin havainnoida tätä maailmaa aistein ja mielenkiintoni ympäristöä kohtaan heräsi. Huomasin että voin lukea kirjoja ja oppia asioita. Opin uuden kielen 6kk aikana ja sain siitä sertifikaatit. Lopetin työni hoitajana, koska olin hoitaja äitini takia. Hänkin oli hoitaja. Olin elänyt elämääni automaatiolla ja tehnyt asioita vain koska niitä pitää tehdä.
Tärkein oli se miten huomasin raivostuvani ja sitten mietin järjellä ettei se kannata ja mitä oikein olen raivoamassa. Aloin kiinnittää huomita siihen mitä teen ja miksi teen niin. Pian huomasin äänestäväni vihreitä kokoomuksen sijaan. Olin aina äänestänyt oikeistoa, koska vanhempanikin tekivät niin. Elämäni muuttui täysin kun heräsin keskittymään siihen.
Nyt minulla on uusi työ josta aidosti pidän ja miehenkin pistin vaihtoon. Olin ottanut mieheni vanhempieni kriteereiden perusteella. Kiitos psykipatrialle psykoterapiasta.
Eipä mitään, minulla sama ongelma ja se on OIKEA ONGELMA. Saan skarpata todella lujaa, etten ala räyhäämään joka paikassa missä joku ihminen, joku asia, joku tilanne ottaa päähän ja mitä huonommin asia hoituu, en useinkaan kykene hillitsemään itseäni sillä tuntuu, että jos vain koko ajan peruutan ja hillitsen itseäni EI ASIA EDISTY TAI MENE ETEENPÄIN. Ikävä ongelmahan se on, mutta kun sen tiedostaa, voi sille ehkä jotain tehdä. Hankalaa se on jossain jonossa, odotus-saleissa, odotusvuoroa odotellessa tai jossain ihmismassassa. Tsemppiä meille hellankoukuille !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet vaan läski raivoaja
Läskiraivoaja on yhdyssana, tomppeli.
Vierailija kirjoitti:
Eipä mitään, minulla sama ongelma ja se on OIKEA ONGELMA. Saan skarpata todella lujaa, etten ala räyhäämään joka paikassa missä joku ihminen, joku asia, joku tilanne ottaa päähän ja mitä huonommin asia hoituu, en useinkaan kykene hillitsemään itseäni sillä tuntuu, että jos vain koko ajan peruutan ja hillitsen itseäni EI ASIA EDISTY TAI MENE ETEENPÄIN. Ikävä ongelmahan se on, mutta kun sen tiedostaa, voi sille ehkä jotain tehdä. Hankalaa se on jossain jonossa, odotus-saleissa, odotusvuoroa odotellessa tai jossain ihmismassassa. Tsemppiä meille hellankoukuille !
Huudat vaan, että "ON SE NY SAATANA!" ja sitten rauhoitut ja katsot kun homma alkaa toimimaan. Näin, ei kannata dramatisoida asiaa sen enempää kuin on tarpeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi olla vaihdevuodet tai liika kuormitus tai joku psykiatrinen juttu. Mielestäni ei kuitenkaan ihan normaalilta kuulosta. Lääkäriin meno on hyvä idea. Ei sitä lasua kannata pelätä. Mun miehellä on ongelmia mielenterveydessä ja vaan kerran on lääkäri tehnyt lasun. Mitään ongelmia ei siitä meille seurannut.
Alue: Aihe vapaa
Pitäiskö ap lapsista tehdä lasu, epävakaa äiti, raivon määrää ei tiedä itsekkään, vaarallista lapsille.