Oli nuorena kirous olla nätti ja hiljainen yhdistelmä

Olitko vielä vähäpäästöinen ja tehokas? Miltä muuten tuntui olla rekka?

Naama tyynyyn ja pylly ylös. Selkä kaarelle. Saa tulla ääntäkin.

Mä olin vielä pahempi: sosiaalisten tilanteiden pelkoinen ja nätti. Minua siis suorastaan ahdisti voimakkaasti huomio ja lähestymiset. Ja niitähän valitettavasti usein tapahtui niitä tilanteita teini-iästä jonnekin 25 vuoden ikään asti.

Samastun. Pahinta oli kun ei tiennyt miten torjua miehiä. Mitä sanon, kun en halua loukata, mutta samalla miehen kiinnostus saa tuskanhien pintaan. 

Muistan piileskeleeni vessan nurkassa hiljaa hengittämättä kun miesehdokas koputteli ovella. Pelkäsin, että viereisessä asunnossa asuva vuokranantaja päästää tyypin sisään, joten kehittelin päässäni skenaarion, että en muka päässyt avaamaan, koska olin vessassa oksentamassa, koska minulla oli norovirus tai ruokamyrkytys. Nyt jälkikäteen tuntuu koomiselta, mutta silloin ei paljon naurattanut.

Vierailija kirjoitti:

Mä olin vielä pahempi: sosiaalisten tilanteiden pelkoinen ja nätti. Minua siis suorastaan ahdisti voimakkaasti huomio ja lähestymiset. Ja niitähän valitettavasti usein tapahtui niitä tilanteita teini-iästä jonnekin 25 vuoden ikään asti.

Unohdin tuon aloituksesta. Olin äärimmäisen ujo ja pelkoinen. Pelkäsin poikia 

Ap

paikalliset pojat eivät tietenkään kelvanneet etsit vanhemman miehen elättäjäksi sitten kun hän heivasi sinut pihalle lähdit satamiin ja kentille kulta mekko päällä pyydystämään formula kuskeja ja muita ns "urheilijoita" nyt ihmettelet väljäksi pantua alapäätäsi joka ei ketään kiinnosta olet kuin 50-90 luvun  nais näyttelijät hekin kuvittelivat että jalkojen levitys takaa auvoisen loppu elämän.

Samoin. Vasta vanhempana kehitin itsetunnon.

Vierailija kirjoitti:

paikalliset pojat eivät tietenkään kelvanneet etsit vanhemman miehen elättäjäksi sitten kun hän heivasi sinut pihalle lähdit satamiin ja kentille kulta mekko päällä pyydystämään formula kuskeja ja muita ns "urheilijoita" nyt ihmettelet väljäksi pantua alapäätäsi joka ei ketään kiinnosta olet kuin 50-90 luvun  nais näyttelijät hekin kuvittelivat että jalkojen levitys takaa auvoisen loppu elämän.

Suomessa on kyllä tapana että naisetkin elättää itse itsensä. Minä ainakin DI:nä olen niin aina tehnyt, enkä ole mitään elättäjiä etsinyt. Sinkkuna olen koko elämäni elänytkin, kun sen sosiaalisen fobian takia erakoiduin jo hyvin nuorena.

- 3

Seurusteluun tarvittiin luonnetta jo nuorena. Ulkonäkö ei ollut kaikki kaikessa. Etenkin yläasteella meitä seurustelevia kiusattiin runsaasti. Meitä oli tosi vähän ja piti olla monella tavalla rohkea, että sitä jaksoi. Suurin osa nuorista oli hyvin lapsellisia. Ja myös nättejä, kun katsoo tänä päivänä sen ikäisiä. Ei sitä silloin ajateltu sillä tavalla. 

Olin ujo ja hyvännäköinen, kai unelmavartaloinen hoikka pitkä nuori nainen. En käynyt baareissa yms. En ajatellut, että voisin löytää miesystävän. Olin nuorena aikuisena yksinäinen. Ahdistaa ajatellakin sitä aikaa. 

No jaa. Jos on nuori ja puhelias, saa kaikenmaailman hyypiöiden huomion

Vierailija kirjoitti:

No jaa. Jos on nuori ja puhelias, saa kaikenmaailman hyypiöiden huomion

Ehkä puhelias osaa myös sanoa että mene hyypiö helevettiin. Arka ja hiljainen ei siihen pysty.

Mä uskoin nuorena olevani suorastaan epämuodostuneen ruma. Mua kiusattiin koulussa, ja sen myötä opin kammoamaan kontaktia ihmisiin. Vaistomaisesti sitä aina pelkäsi, että kontakti tarkoittaa uutta loukkausta, kiusaamista tai väkivaltaa. Jos pojat tai miehet lähestyivät minua, ajatttelin että sekin on osa kiusaamista: tahtoisivat että ottaisin tosissaan, että sitten saisi nauraa kun se vammasen ruma tyttö uskoi että muka siitä voisi joku oikeasti kiinnostua. Jotenkin kärsin flirttilähestymiset samalla stoalaisella hiljaisuudella ja sulkeutuneisuudella kuin pilkan, hiuksista repimiset ja muun kiusaamisetkin. 

Nyt jälkeenpäin joskus katsellut kuvia siltä ajalta, ja hämmästynyt sitä miten nätti olin. Joku sukulainenkin viime kesänä häissä kommentoi sitä, että olin nuorena kuulemma klassinen kaunotar, paljon nuoren Monica Belluccin näköinen. Kommentti sinänsä ei ollut niin kiva, sen antanut rouva oli humalassa, ja jatkoi, että enpä olisi tuntenut, sen verran olet lihonut ja rupsahtanut niistä ajoista :D Mutta joo, olin nätti nuorena, mutta uskoin silloin olevani iljettävän ruma, joten en mitenkään "hyödyntänyt" sitä. Jäin myös vasten tahtoani miehettömäksi ja lapsettomaksi, koska eristin itseni muista, etten joutuisi taas kiusatuksi. Jossain 30 paikkailla sitten aloinkin lääkitä yksinäisyyttäni siiderillä ja karkilla, mistä sairaalloinen lihavuus.

Mä menin ihan kipsiin, kun poika johon olin ihastunut oli samassa tilassa. En pystynyt puhumaan niille mitään. 

Vierailija kirjoitti:

No jaa. Jos on nuori ja puhelias, saa kaikenmaailman hyypiöiden huomion

Ei sun tartte olla puhelias saadaksesi hyypiöiden huomion. 

On lottovoitto syntyä taviksen tai ruman näköisenä. 70% miehistä jännittää kauniin lähellä ja munii itsensä mahtailevalla tai älyttömyyksillään. Taviksia ja rumia otetaan puolisoiksi.

Sama juttu mutta pojat ei kiusannu. Kukaan ei ole koskaan kiusannut.

Kyllä niitä todella kauniita ainakin lähestytään, vaikka olisi kuinka hiljainen. Perusnätti saa ehkä olla kohtalaisen rauhassa.

Pojat kiinnostuivat minusta kun muutuin kauniiksi. Sitä ennen he olivat suhtautuneet minuun tosi pilkallisesti. Olin hiljainen, ujo ja vetäytyvä, kiusaamisen takia tosi varovainen. En osannut suhtautua yhtäkkiseen positiiviseen huomioon ja koin sen ehdolliseksi. Ihan kuin arvoni olisi riippunut täysin ja suoraan verrannollisesti pelkästään ulkonäöstäni. En päästänyt ketään lähelleni, vaan etsin kunnes löysin oikean rakkauden.

Nämä: pojat pilkkasivat, naiset kääntävät selkänsä ja miehet hakeutuvat iholle.