Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pikkulapsi huutaa itkupotkuraivareita rappukäytävässä, mutta kyllähän tässä jo huolestuu
16.01.2025 |
Huutaa ja itkee äitiä, mutta raivoisan kuuloisesti enemmän kuin onnettoman, on jatkunut jo useamman minuutin. Pitäisikö tässä mennä tarkastamaan että kaikki on kunnossa? Mutta toisaalta ei halua loukata naapuria jos kyseessä on se, että äiti ei halua antaa raivoavalle taaperolle periksi. Mutta onhan tuota huutoa huolestuttavaa kuunnella.
Mutta naapurit tässä rapussa todella asiallisia, tunnen heitä melko hyvin joten siksi kynnys mennä puuttumaan on vähän korkea.
Kommentit (27)
Huolehdi omista asioistasi, pikkulapset nyt raivoo milloin mistäkin. Jos huuto jatkuu tuntikaupalla niin sitten voit huolestua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen voi antaa huutaa itsekseen raivoaan (tai mitä nyt milloinkin huutaa), mutta lasta ei voi jättää yksin rappukäytävään huutamaan. Tässä ei nyt ihan selviä, minkälainen tilanne on kyseessä. Mahdollisesti kannattaa olla yhteydessä lastensuojeluun, mutta ainakin kannattaa käydä siellä rapussa katsomassa, mikä tilanne. Jos äiti suuttuu "puuttumisesta", niin kyse on enemmän siitä, että tietää tekevänsä väärin ja ärsyttää, kun joku siinä on todistajana. Sinä et ole vastuussa hänen loukkaantumisestaan, kun olet oikealla asialla.
Vierailija kirjoitti:
Huolehdi omista asioistasi, pikkulapset nyt raivoo milloin mistäkin. Jos huuto jatkuu tuntikaupalla niin sitten voit huolestua.
Kyllä minä ainakin huolestuisin jos lapsi yli vuoden huutaa siellä käytävässä, silloin taitaisi olla kysymys oman mielenterveyden kunnosta.
Joskus ylämalmilla kun tuli asuttua exän kanssa niin joku teini-ikäis sydänkirurgiperheen lapset rääkyi samaan malliin joka viikko, välillä rappukäytävässä ja joskus kiertelivät kerrostaloa ympäri. Pari viikkoa sai aina kuunnella putkeen tuota rääkymistä kunnes lähtivät karkuun sossutanttaa ja sama jatkui taas parin viikon päästä uudelleen.
Ei ollut mitään tehtävissä, kaunista suomen kulttuurin rikastamista vain.
Vierailija kirjoitti:
Niin, onkos se kersa yksin siinä rapussa? Vai äiti vieressä odottamassa että raivari taittuu?
Minun tytär oli tuollainen itsensä tajuttomaksihuutaja uhmaiässä. Ei siinä voinut muuta kuin antaa huutaa tai sitten kantaa vaakatasossa raivoavan kersan sisälle ovesta, autoon, pois kaupasta jne. Siinä mitkään kullittelut auttaneet: "äitin kulta, jos nyt et...". Huutaja vain kainaloon ja menoksi. Menestynyt ja hauska ihminen siitä tuli.
Annat huutaa rappukäytävässä? Pelle :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus ylämalmilla kun tuli asuttua exän kanssa niin joku teini-ikäis sydänkirurgiperheen lapset rääkyi samaan malliin joka viikko, välillä rappukäytävässä ja joskus kiertelivät kerrostaloa ympäri. Pari viikkoa sai aina kuunnella putkeen tuota rääkymistä kunnes lähtivät karkuun sossutanttaa ja sama jatkui taas parin viikon päästä uudelleen.
Ei ollut mitään tehtävissä, kaunista suomen kulttuurin rikastamista vain.
Meillä oli intialaisia lapsiperheitä joku 6 kpl entisessä taloyhtiössä. EI JUMALAUTA mitä RÄÄKYMISTÄ, KIRKUNAA, HUUTAMISTA, aivan sairasta. Kesällä ei voinut pitää ikkunoita auki kun 12 kakaraa huutaa täyttä kurkkua sisäpihalla. Aamusta iltakymmeneen. Joskus puoleenyöhön. Välillä toivoin että jotain sattuisi oikeasti, kauankohan kestäisi että vanhemmat huomaavat että on käsi katki tai silmä irti? :D
Alue: Aihe vapaa
Kerran säikähdin ikkunasta kuuluvaa kovaa huutoa. Se oli paljon kovempaa, mitä meidän lapsista on ikinä lähtenyt. Ikkunasta näin naapurin lapsen makaavan selällään nurmikolla ja kirkuvan täyttä kurkkua. Vieressä istui isä, työpaikkani ylilääkäri lukien kehteä. Rauhallisesti hän vain tuumasi lapselle: Menettele, kuten haluat. Ajattelin, että parempi olla puuttumatta.