Lue keskustelun säännöt.
Miksi en ole pidetty työkaveri?
15.01.2025 |
Olen miettinyt tätä jonkin aikaa. Olen ihan tavallinen, työnsä hoitava ihminen. En juoruile selän takana, en ole ilkeä, en kampita, joustan jne. Työkavereissa on ollut kaiken ikäisiä, miehiä ja naisia. Silti en yhdessäkään työpaikassa ole saanut kavereita, vaikka monet kaveeraavat vapaa-ajalla keskenään ja pitävät yhteyttä työsuhteen päätyttyä. Jopa työnsä muilla teettävät ja keljuilijat ovat haluttua seuraa.
En kärsi tilanteesta erityisemmin, mutta muutama päivä sitten heräsin tähän ajatukseen, että jonkin täytyy olla vialla! Osaako kukaan sanoa, mistä kiikastaa tai samaistuuko joku?
Kommentit (31)
Olet vaan jotenkin tylsä eikä sinun seura kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään ole kaverustunut työkavereiden kanssa niin, että viettäisin vapaa-aikaa heidän kanssaan. Mutta en minä silti tee siitä johtopäätöstä, että en olisi pidetty työkaveri. Hoidan työni tunnollisesti ja vastuullisesti, ja saan siitä tietenkin positiivista palautetta.
Mutta juuri siihen porukkaan ei ole osunut sellaista ihmistä, jonka kanssa synkkaisi erityisen hyvin, vaikka hyvä työporukka onkin ja sovin hyvin joukkoon. Yhden kanssa juttu luisti vähän paremmin, mutta hän viipyi meillä vain vuoden, joten ei siitä ehtinyt ystävyyttä muodostua.
Oletko sosiaalinen? Keskivertoihmisillä on tapana tykätä sosiaalisista ja puheliaista ihmisistä. Introverttinä ja hiljaisena, mutta kaikin puolin kunnollisena työntekijänä olen kärsinyt tästä koko työurani. No, onneksi joka työpaikalla on aina muutama muukin, jonka kanssa löytyy jonkinlainen yhteisymmärrys, ettei tarvitse tuntea itseään täysin yksinäiseksi.
Mutta eihän töihin toki kavereita löytämään mennä, ainakaan suurin osa meistä.
Veikkaan että henkilö on kaunis. Jos sellainen tulee työpaikkaan, muut naiset syrjivät?
Mä en ihan omasta tahdostani kaveeraa työkavereiden kanssa vapaalla. Ihan ok tyyppejä, mutta mulla on ihan eri elämä työn ulkopuolella. Riittää kun näen työkavereita töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset usein ystävystyy niiden kanssa, joilla on jokseenkin samanlainen elämäntilanne tai joku muu yhteinen juttu (harrastus). Mitä enemmän ikää tulee, sitä vaikeampaa on ystävystyä, mutta kyllä perustyöporukkaan pitää ottaa mukaan.
Pitkään samassa paikassa olleilla on myös ns. omat jutut, joku legendaarisen kamala pomo, pikkujoulureissu jne. joihin ei vaan voi päästä mukaan.
Itsellä on jäänyt eri työpaikoilta muutamia tosiystäviä mutta ei yhtään pomoksi etenemisen jälkeen. Ei toki alaisten pidä kaveerata ja inhoan kielikelloja ja lipsuttelijoita mutta toisaalta tuntuu yksinäiseltä välillä.
Osaatko sinä keskustella? Kyseletkö ihmisten kuulumisia ja osoitatko kiinnostusta heidän kertomaansa, etkä jaarittele vain omia kuulumisia? Osaatko keskustella nykyaikaisista ilmiöistä, sarjoista, musiikista, matkustelusta, tietyin reunaehdoin politiikasta jne.? Onko sinulla huumoria ja pilkettä silmäkulmassa, mutta siten, ettet loukkaa muita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että henkilö on kaunis. Jos sellainen tulee työpaikkaan, muut naiset syrjivät?
Olen palkannut todella kauniin naisen ja itse olen keski-ikää lähestyvä täti. Muita naisia ei sitten osastolla ollutkaan. Miehet syrjivät.
Kaikki riippuu mistä roikkuu, joistain työpaikoista on jäänyt kavereita ja joistain ei edes tuttuja. Havaintoni on, että helpointa tutustuminen on jos aloittaa samaan aikaan jonkun työkaverin kanssa. Tai jos palkataan ihan uusi tiimi ja ollaan samalla työporukalla useita vuosia alusta lähtien ilman että mitään aiempaa klikkiytymistä on ehtinyt tapahtua. Ollaan niin sanotusti samassa veneessä alusta asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän on just päin vastoin. Perseennuolijoista tykätään