Kuinka kaukaa hakisit lapsesi (nuoren iltameno)?
Teini-ikäinen lapseni on menossa nuorten tapahtumaan, jonne on bussikuljetus. Lapseni ei ole ihan varma, viihtyykö tuolla ja jaksaako olla koko tapahtuman ajan, eli aamuyölle. Kyseessä kotona yksin nyhjäävä lapsi, joten olen iloinen, kun uskaltautuu tuonne.
Aluksi sanoin, että voin kyllä hakea kesken kaikenkin, mutta osoitteen kuultuani mietin, että kannattaisiko sittenkin odottaa sitä bussikuljetusta. Ja keskellä yötä olisi siis tämä haku.
Kuinka kaukaa hakisit lapsen autolla, jos toinen vaihtoehto olisi odotella ja tulla tilausbussilla parin tunnin päästä? Jos siis kyse ei ole mistään hätätilanteesta, vaan lapsella vaan tylsää tms.
Kommentit (64)
Ilman muuta hakisin, jos kyseessä on lapsi, joka muuten eristyisi ja nyhjäisi aina yksin kotona. Seuraavalla kerralla se ei varmasti haluaisi edes yrittää olla sosiaalinen ja lähteä, jos pakotettaisi olemaan aamuyöhön asti vaikka haluaisi lähteä aiemmin. Ei aikuisenkaan tarvitse väkisin roikkua missään aamuyölle asti, miksi teinin pitäisi?
Me asutaan maalla, ja kiitos Anne Bernerin taksit eivät täällä enää kulje. Joten kyydit järjestetään ihan itse, niin nuorille kuin aikuisillekin.
Aiemmin opetin lapsille, että taksiraha pitää aina olla eri taskussa kuin muut tavarat, siltä varalta, että kaverit jättävät. Nykyään opetan lapsille, että vanhemmille soitetaan aina, jos tarvitsee kyytiä, ja jos puhelin on hukassa, niin tietävät myös mistä löytävät netistä meidän puhelinnumerot.
Niin ne ajat muuttuvat. Ja ap:n kysymykseen: Kyllä olen hakenut lapsia ja miestä ties mistä ja kaikkiin vuorokauden aikoihin. Samaa on tehnyt mieheni myös. Ja kavereiden vanhemmat.
Mistä tahansa tai sitten maksaisin taksin.
Ja paljon olen hakenutkin.
Nuoruudessa tuli liftattua aika paljon ja muutaman kerran pelättyä tosissaan. Onneksi ei mitään käynyt. Mutta omat lapset olen todella hakenut milloin mistäkin. Ja yleensä samalla muutaman niiden kaverin. Usein oli auto täys väsyneitä nuoria.
Jos kyse on lapsesta, joka muutenkin ahdistuu ihmisjoukkojen keskellä, niin hakisin kyllä. Lisätraumatisoituminen siinä vaiheessa, kun teini uskaltaa yrittää ja kaikki aiheuttaakin vain lisäahdistusta, on varma keino saada teini sulkeutumaan loppuiäkseen neljän seinän sisään.
Lapset ja nuoret tarvitsevat positiivisia sosiaalisia kokemuksia. Ilman niitä tulevaisuus on karu. Ja epämiellyttävään tilanteeseen tunneiksi jääminen voi olla isokin triggeri vastaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
En lähtisi teiniä hakemaan yhtään mistään, pelkästään sen perusteella, että sillä on pari tuntia tylsää. Se voi olla kokonaan menemättä, jos epäilee reissua jo etukäteen. Hätätilanteessa, jos kyse olisi jostain tosi vakavasta asiasta, sanoisin, että soittaa taksin ja tulee sillä kotiin.
Kuulostat kyllä oikein lämminhenkiseltä vanhemmalta, kun lapsellesi, joka pyytää sulta apua, sun neuvo on soittaa jollekin muulle..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lähtisi teiniä hakemaan yhtään mistään, pelkästään sen perusteella, että sillä on pari tuntia tylsää. Se voi olla kokonaan menemättä, jos epäilee reissua jo etukäteen. Hätätilanteessa, jos kyse olisi jostain tosi vakavasta asiasta, sanoisin, että soittaa taksin ja tulee sillä kotiin.
Kuulostat kyllä oikein lämminhenkiseltä vanhemmalta, kun lapsellesi, joka pyytää sulta apua, sun neuvo on soittaa jollekin muulle..
No voi,voi ja kyynel. Olen kolmen aikuisen lapsen äiti ja olen kasvattanut lapseni rohkeiksi ja omatoimisiksi aikuisiksi, enkä väniseviksi vässyköiksi, jotka roikkuvat äidin helmoissa kiinni.
Niin kuinka pitkästä matkasta tässä nyt on kyse? Muistelen lämmöllä nuoruutta, kun aina pystyi luottaa siihen, että vanhemmat kyllä hakevat tarpeen tullen vaikka mistä kotiin. Isä sanoo edelleenkin, että voi hakea kotiin yöllä, jos olen jossain lapsuuden maisemissa riennoilla ja kotikotiin menossa yöksi. Tietenkin otan taksin, mutta isä kyllä hakisi edelleen vaikka mistä, vaikka soittaisin mihin kellon aikaan tahansa. 😅 Ja minä olen 30v ja isä 65v.
Vierailija kirjoitti:
Niin kuinka pitkästä matkasta tässä nyt on kyse? Muistelen lämmöllä nuoruutta, kun aina pystyi luottaa siihen, että vanhemmat kyllä hakevat tarpeen tullen vaikka mistä kotiin. Isä sanoo edelleenkin, että voi hakea kotiin yöllä, jos olen jossain lapsuuden maisemissa riennoilla ja kotikotiin menossa yöksi. Tietenkin otan taksin, mutta isä kyllä hakisi edelleen vaikka mistä, vaikka soittaisin mihin kellon aikaan tahansa. 😅 Ja minä olen 30v ja isä 65v.
Reilu tunti menisi matkaan autolla suuntaansa. Naapurikaupungissa, mutta ihan siellä toisella laidalla. Ja 4 t tapahtumasta kyse.
Ap
No ensisijaisesti tsemppaisin nuorta, että jaksaisi odottaa bussikyyditykseen asti, kuten muutkin nuoret. Että juttelee ja hengaa muiden kanssa, niin kyllä aika kuluu. Olettaen siis, että siellä on kavereita tai ainakin mukavia tuttuja.
Mutta jos tilanne on se, että lapsesi on vetäytyvä persoona, eikä ole moisiin tapahtumiin tottunut, eikä siellä tapahtumassa ole ketään kenen kanssa viettää aikaa, niin hakisin pois. Ahdistuisin itsekin ihan näin aikuisena todella pahoin, jos joutuisin vaikka tunninkin odottaa epämieluisassa seurassa. Silloin se tunti tuntuu ikuisuudelta ja jatkossa nuoren kotiin linnoittautuminen voi vain pahentua.
Se riippuu tapahtumasta. Jos kyseessä on seurakunnan järjestämä nuorten gospel-konsertti, kehoittaisin miettimään omaa suorituskykyään että jaksaako valvoa aamuyöhön.
Jos välimatkaa on 300km hakemisesta ei ole enää hyötyä jos tyttö on popkonsertin jälkeen jatkoilla mukavien tummien poikien kämpässä ja soittaa sieltä.
Se on heitteillejättö jos et hae!
Vaikka maapallon toiselta puolelta.
Juuri viime viikonloppuna mieheni haki teinin n. 200km päästä kotiin. Oli mennyt kaverinsa kanssa (ihan luvalla) erääseen tapahtumaan, eikä viihtynytkään. Kuljetus olisi lähtenyt takaisin vasta tuntien päästä. Olemmekin sanoneet, ettei ole niin pitkää matkaa, etteikö häntä haeta, jos haluaa. Pääasia ettei lähde minkään känni/huumehörhön kyytiin.
Just vietiin opiskelijalla tarviketta, jonka se oli unohtanut kotiin, ja jota tarvittiin viikolla. Hän tuli kyllä vastaavasti vastaan, tavattiin puolivälissä.
Mutta onhan noita viety unohtuneita liikuntavarusteita kouluun. Lukiolainenkin on unohtanut kengistä lähtien tavaraa kotiin, ja aina on viety mitä on pyydetty. Ja haettu, kun bussikortti on jäänyt kotiin.
Sellaista elämä on, kun on lapsia. Totta kai lapset pelastetaan pulasta. Ja kun lapset kasvavat nuoriksi, niin välimatkat vain pitenevät.
Joku väittää, että eivät opi tuollaisella kantamaan vastuuta itsestään. Mutta se menee juuri päinvastoin. Tuosta saavat mallin siitä, miten aikuinen kantaa vastuunsa. Ainakin nuo omat ovat erittäin vastuullisia yksilöitä. Ei noita kommelluksia päivittäin tai vuosittainkaan ole. Tässä parinkymmenen vuoden aikana on vain jo ehtinyt kertyä monen monta esimerkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka maapallon toiselta puolelta.
Mitä järkeä, jos lapsella olisi valmiiksi ostettu lippu 2 t myöhemmin saapuvaan koneeseen?
Siis neljän tunnin juttu ja ei jaksa odottaa bussia kun haluaa heti lähteä kotiin?
Nyt opeta sitä kärsivällisyyttä, jotta jaksaa kulkea julkisilla tulevaisuudessa
Mikäli julkiset kulkee, niin osaa kyllä tullakin, jos osaa mennäkin. Tai sitten ei mene.
Hakisin. Kiva olisi hakea. Kotimatkalla juteltaisiin.