Lue keskustelun säännöt.
Teini kieltäytyy koiralenkkivuorosta, miten toimin?
Perheen 15v kieltäytyy hoitamasta omaa koiran lenkkivuoroaan ja sanoo, ettei kiinnosta koko koira ja puolestaan myykää pois. Koira 7v ja alkuvuodet siis oli innoissaan koirasta ja sovittu vuorot jolloin jokainen käy lenkillä sen kanssa kerran päivässä.
Sanon, että se on elävä olento ja kotityö, vastuu on kannettava vaikkei huvittaisi. Kotitöitä ei hänelle ole liiaksi. Sanoo että ei kiinnosta koira, hoitakaa ketä kiinnostaa. Kun sanon että siinä tapauksessa en maksa muuta harrastusta karjuu etten voi uhkailla häntä: johon vastaan ettei ole uhkailua vaan rajat että jokainen tekee osansa ja mikäli laiskottaa sekin vähä ei liene energiaa muualle.
Mitä teen? Minulla (yh) eikä toisella nuoremmalla lapsella ole rahkeita hoitaa vielä hänenkin puolesta että hän voi senkin ajan maata puhelimella somessa. Argggh. Neuvoja?
Kommentit (579)
Olisihan se pitänyt arvata koppavasta asenteesta että siellä itse KTM huutelee! No, sulle tiedoksi että kyllä suurimpia häviäjiä niistä tulee, joilla ei ole mitään sääntöjä lapsena ja jotka saavat haistatella vanhemmilleen ilman seuraamuksia, kuten ilmeisesti sinä. Mitä muuten teet av-palstalla kun olet niin etevä ja fiksu ktm, eikö sinulla ole ajatusta vaativaa työtä tehtävänä?
Säännöt on eri asia kun järjetön kaikesta rankaiseminen ja kyseenalaistamisen kieltäminen. Oon harvinaisen tylsällä lounastauolla ja bännit jodeliin ollut jo opiskeluista asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös ne auktoriteettien kyseenalaistajat ole juuri niitä pahimpia "mua ei määräillä"-työnvieroksujia? Niin.
Auktoriteettin kyseenalaistaminen on hyvä piirre, jos kyseessä on mikään vaativampi ammatti, sillä se kääntyy työelämässä suoraan oma-aloitteisuuteen. Ne vanhempien traumatisoimat vässykät on niitä, jotka istuu nurkassa eikä uskalla pyytää edes palkan korotusta. Toki varmasti jossain yksinkertaisissa ammateissa, kuten siivooja ja kaupan kassa, missä pitää sokeasti totella mitä pomo sanoo pärjäävän :) Ite oon KMT ja meidän aloilta ainakin putoaa samantien, jos ei kykene omaan ajatteluun.
Ite oon KMT ja meidän aloilta ainakin putoaa samantien, jos ei kykene omaan ajatteluun.
Mikä on KMT? Jos tarkoitat kauppatieteiden maisteria niin etpä ainakaan edes itse näytä tietävän mikä olet.
Entäpä jos sanot, että koira myydään parempaan kotiin, kun lenkittäjä ei enää koirasta välitä. Jos ei ala mitään tapahtua, niin voit salaa etsiä hyvän kodin koiralle ja yhtenä päivänä koira onkin kadonnut pois (hyvään kotiin). Voi olla, että teini on asiasta ihan mielissään. Koira ansaitsee parempaa kohtelua ja toivottavasti teini aikuistuttuaan ei enää hanki koiraa itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Viekää koira piikille ja sitten teinin huoneeseen ja viereen lappu jossa sanotaan: mksi et välittänyt minusta.
Nykynuoret seuraa niitä internettejä ja sen sellaisia. Nuorelle voisi lähettää videon jossa on kuvaa lopetuspiikillä olemisesta ja ääniraidalla ikään kuin koiran puhumana itkuista anelua ja pyyntöjä tyyliin miksi et antanut minun elää, miksi hylkäsit minut jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuta puhelinsopimusta niin, että sillä voi soittaa mutta ei pääse nettiin.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on ollut sen ikäinen, kun koira on hankittu, että kyllä koira on täysin hänen koiransa, ei yhteinen.
No ei kyllä ole, kun lapsi on ollut kahdeksan vuotias silloin, jos koira on nyt seitsemän vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastuu koirasta on sinun, teini oli koiran teille tullessa 8v. lapsi, eikä todellakaan siinä vaiheessa ollut sen ikäinen että olisi kykenevä ottamaan koirasta ja sen hoidosta vastuun. Vastuu on siis aikuisilla, sillä joka päätti koiran ottaa. Itselläni on pari kissaa ja koen kyllä vahvasti, että minä olen pääasiallisesti niistä vastuussa, eivät teinit. Teinit tekee kissojen hoitohommia niin sovittaessa, mutta jos eivät tee nii sitten minä hoidan kissani. En minä niitä voi muille sälyttää. Minähän sen kissan aikanaan päätin ottaa.
Ja nyt joku tulee sanomaan, että eikö teinien tarvi mitään tehdä. Todellakin tarvitsee. He siivoavat, tiskaavat, pyykkäävät, laittavat ruokaa jne. Tekevät siis kotitöitä, niistä joita itsekin toiminnallaan tuottavat. Tiskaavat tiskejään, siivoavat sotkujaan. Mutta lemmikki oli minun valintani, joten sen sotkut on minun vastuullani.
Lapsi on ollut 8-vuotias, kun koira on teille otettu. Tämä tarkoittaa sitä, että kuseta itse rakkisi. Teini ei tykkää koirasta, joten älä pakota häntä huolehtimaan siitä. Itse olet 100 % koirasta vastuussa, joten lasten ei tarvitse sitä hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viekää koira piikille ja sitten teinin huoneeseen ja viereen lappu jossa sanotaan: mksi et välittänyt minusta.
Nykynuoret seuraa niitä internettejä ja sen sellaisia. Nuorelle voisi lähettää videon jossa on kuvaa lopetuspiikillä olemisesta ja ääniraidalla ikään kuin koiran puhumana itkuista anelua ja pyyntöjä tyyliin miksi et antanut minun elää, miksi hylkäsit minut jne.
Juurikin näin! Koira ei ole mikään leikkikalu vaan elävä olento. Ehkä teini ymmärtäisi tämän videon jälkeen kun näkisi mitä on tehnyt olemalla kuriton ja olemalla kunnioittamista vanhempaansa!
Vierailija kirjoitti:
Entäpä jos sanot, että koira myydään parempaan kotiin, kun lenkittäjä ei enää koirasta välitä. Jos ei ala mitään tapahtua, niin voit salaa etsiä hyvän kodin koiralle ja yhtenä päivänä koira onkin kadonnut pois (hyvään kotiin). Voi olla, että teini on asiasta ihan mielissään. Koira ansaitsee parempaa kohtelua ja toivottavasti teini aikuistuttuaan ei enää hanki koiraa itselleen.
Eikä uutta koiraa ap:lle myöskään, kun selkeästi ei kykene edes nykyisestä piskistä huolehtimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muuta puhelinsopimusta niin, että sillä voi soittaa mutta ei pääse nettiin.
Ja sano syyksi, että rahat eivät riitä.
Vierailija kirjoitti:
Joo, hyvä näyttää lapselle jo ennen täysi-ikäsyyttä, että elävän olennon voi hylätä ja vaikka vaihtaa toiseen kun ei hetkeen huvita siitä huolehtia.
Ironisesti äitihän tässä ne hylkää ulkoistamalla vastuun muille. Talouden aikuisilla on aina ensisijainen vastuu eläimistä. Ainoo oppi mikä tässä on on että, jos ei jaksa huolehtia lemmikistä, niin joku muu kyllä jaksaa
Häh? Ajattelepa asia näin päin äiti laittamassa keittiössä ruokaa ja teini makaa sohvalla somettaen. Koira ilmoittaa, että ulos olis mentävä, niin kenen tässä åitäisi lähteä koiran kanssa ulos? Jätetäänkö ruoanlaitto kesken vai teini lähtee ulos?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, hyvä näyttää lapselle jo ennen täysi-ikäsyyttä, että elävän olennon voi hylätä ja vaikka vaihtaa toiseen kun ei hetkeen huvita siitä huolehtia.
Ironisesti äitihän tässä ne hylkää ulkoistamalla vastuun muille. Talouden aikuisilla on aina ensisijainen vastuu eläimistä. Ainoo oppi mikä tässä on on että, jos ei jaksa huolehtia lemmikistä, niin joku muu kyllä jaksaa
Lastenhankinnassa tämä jo näkyykin. Tehdään lapsia sillä ajatuksella, että kyllä joku muu hoitaa, kun mua ei enää huvita.
3kk iässä hoitoon, tarha, koulu ja iltapäiväkerho, iltapäiväkerhon hoitaa 100 harrastusta ja muun ajan kun sattuu olemaan kotona, isketään tabletti käteen
Jos koira on hyväluonteinen ja terve, niin sen voisi tosiaankin myydä uuteen kotiin. Moni ottaisi mielellään jo varttuneen koiran lenkkiseuraksi, jos on vaikkapa jäänyt eläkkeelle ja olisi nyt aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Entäpä jos sanot, että koira myydään parempaan kotiin, kun lenkittäjä ei enää koirasta välitä. Jos ei ala mitään tapahtua, niin voit salaa etsiä hyvän kodin koiralle ja yhtenä päivänä koira onkin kadonnut pois (hyvään kotiin). Voi olla, että teini on asiasta ihan mielissään. Koira ansaitsee parempaa kohtelua ja toivottavasti teini aikuistuttuaan ei enää hanki koiraa itselleen.
Miksi ap:n vastuu koirasta siirretään alaikäiselle lapselle? Ja vielä syyllistetään lasta? Ap on koiran omistaja ja vastuussa siitä, ei teini. Ehkä sille koiralle tosiaan olis parempi etsiä uusi koti, jos aikuinen ihminen ei pysty sitä hoitamaan vaan on sysäämässä vastuuta lapselle. Ja toivottavasti ap seuraavan kerran miettii koiran hankkimista vähän tarkemmin.
Vierailija kirjoitti:
Koiran elämä kuulostaa kurjalta. Miksi edes olette ottaneet sen?
Ihan hyvältä tuo kuulostaa, että kaikki ovat vuorollaan sitä ulkoiluttaneet päivän aikana. Mulla on tuossa naapurissa samanlainen perhe, jossa äiti, isä ja lapsi ulkoiluttaa, mutta olen nyt huomannut, että se teinipoika ulkoiluttaa paljon vähemmän kuin ennen. Mulla on itsellä koira ja tulen heitä vastaan päivittäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös ne auktoriteettien kyseenalaistajat ole juuri niitä pahimpia "mua ei määräillä"-työnvieroksujia? Niin.
Auktoriteettin kyseenalaistaminen on hyvä piirre, jos kyseessä on mikään vaativampi ammatti, sillä se kääntyy työelämässä suoraan oma-aloitteisuuteen. Ne vanhempien traumatisoimat vässykät on niitä, jotka istuu nurkassa eikä uskalla pyytää edes palkan korotusta. Toki varmasti jossain yksinkertaisissa ammateissa, kuten siivooja ja kaupan kassa, missä pitää sokeasti totella mitä pomo sanoo pärjäävän :) Ite oon KMT ja meidän aloilta ainakin putoaa samantien, jos ei kykene omaan ajatteluun.
Ite oon KMT ja meidän aloilta ainakin putoaa samantien, jos ei kykene omaan ajatteluun.
Mikä on KMT? Jos tarkoitat kauppatieteiden maisteria niin etpä ainakaan edes itse näytä tietävän mikä olet.
Tää oli hyvä :D Itsekin jäin pohtimaan mikä kumma on KMT? Keskustelupalstojen Megalomaanisin Tampio?
Miten vetelä on ap, kun kykenee vaan kerran päivässä ulkoiluttamaan koiraa. Miksi tämä yh on hankkinut mitään eläviä olentoja?
Viestissä voisi lukea myös: Oletko nyt onnellinen ja sllekirjoituksena koiran nimi ja tassunjälki