Lue keskustelun säännöt.
Oletko koskaan katunut työpaikan vaihtoa?
Kommentit (34)
Perhe-elämän salliminen on kaiken a ja o. Se on monilla yrityksillä hukassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi pitänyt lähteä aikaisemmin. Sain yt-neuvotteluissa kenkää. En saanut uutta työtä, joten menin jatkamaan opintoja. Sen jälkeen työllistyin parempiin töihin kuin ensimmäisessä työpaikassa.
Oli tilaisuus vaihtaa työpaikkaa, mutta onneksi en vaihtanut.
Olen, katkerasti.
Paras kaverini houkutteli minut määräaikaisesta virastani työkaverikseen erään ulkomaalaisen konsernin Suomen-toimistolle. Pieni työyhteisö oli mätä, työ valtava määrä silppua, vaatimukset moninkertaisesti ylimitoitetut ja esimiehet kuin hitaalla käyviä mutta öykkäröiviä pikkupoikia. Kaverini lähti alle vuodessa muualle, mutta minulta kesti pitempään. Palasin uuteen määräaikaiseen virkaan, josta ura urkenikin. Mutta vielä näin kolmenkymmenen vuodenkin jälkeen muista puistattaa.
En. Vaihdoin työpaikasta toiseen ja hetken päästä takaisin. Koska otettiin ilomielin takaisin niin tiedänpähän nyt arvoni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyistä edeltävässä työpaikassa pomo mikromanageroi kaikki hulluiksi ja itsekin erosin samasta syystä. Tein hetken määräaikaisella ihan muita töitä ja toivuin samalla. Sitten sain uuden, kivalta vaikuttavan unelmien vakkariduunin syksyllä 22. 6kk aloittamisen jälkeen alkoi muutosneuvotteluiden kierre ja nyt kahteen vuoteen ollut jo neljät. Lisäksi sain uuden esihenkilön, jolla ei ollut mitään aiempaa kokemusta esihenkilönä työskentelystä ja hänen käsitys hommasta oli mikromanageraus. Hän onneksi häipyi kidutettuaan mua vuoden. Nyt musta on nypitty irti KAIKKI työn ilo, tai edes halu tehdä mitään töitä. Sain lomautuksen viimeisissä yt-neuvotteluissa ja mietin tässä pystynkö enää palaamaan mihinkään töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttava kertoi että 70-luvulla vaihtaessaan vaihtoi aina huonompaan. Sama taitaa päteä nykyäänkin. Tosin käymässähän täällä ollaan, eikä jäädä olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, muutin takaisin suomeen ja se oli iso virhe.
Aika helppoa on vaihtaa takaisin sen toisen kielen puhumiseen. Vai onko se jotenkin liian erikoinen ymmärrettäväksi? Mikäli se on englanti tai ruotsi, niin niitä kyllä ymmärretään täälläkin. Toki suomi on vaivattomin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan olen.
Olin pitkään, 15 vuotta, töissä eräässä firmassa. Palkka ja edut oli hyviä, titteli komea. Lopulta tuli kuitenkin tunne, että haluan jotakin muuta - työ ei tarjonnut enää mitään uutta tai haastetta. Hain ja pääsin kilpailijalle ns. astetta ylemmäs urallani. Tajusin ensimmäisen vuoden aikana, että olin tehnyt virheen. Johtaminen on aivan kammottavaa sähläämistä ja ihmisten itkettämistä, vanha pääjohtaja oli impulsiivinen kaikkeen puuttuja, joka säntäili sinne tänne ja oli yhtenä päivänä toista mieltä ja seuraavana päivänä ei enää edes muistanut koko asiaa. Hyvin iäkkään johdon takia toimintatavat, palvelut ja prosessit olivat jumittuneet jonnekin 20-30 vuoden taakse. Meiltä esihenkilöiltä odotettiin tavoitettavissa olemista 24/7, toimari saattoi lähetellä sekavia tekstiviestejä illalla kymmeneltä ja niihin täytyi aina reagoida. Aivan hullua hommaa.
Tuo hirveä kokemus, jota pari vuotta kestin ennen kuin jäin sairauslomalle, sysäsi kuitenkin muutoksen. Lähdin opiskelemaan ja sitä myöten ihan uudelle uralle.
Kerran jouduin ojasta allikkoon, mutta vaihdoin sieltä allikosta paikkaa ja nyt olen ollut muutaman vuoden mukavassa työpaikassa. En kadu, koska tarkoituksena oli päästä huonosta työpaikasta pois, enkä voinut tietää että seuraavassakin oli niin huono meininki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En , ekaan työpaikkaan olin tosi kyllästynyt ja oli hyvä kun tuli johdossa muutoksia ja pääsin pois sieltä. Seuraava oli saman alan ja pienempi liike, työskentelin yksin pomon lomien ja vapaa päivien aikana. Myöhemmin tein eri alan määräaikaisia sopimuksia, oli mukava välillä olla liiton rahalla, nyt aloitin eläkepäivät. Eläkekin ihan sopiva. Kannatti töitä tehdä aikoinaan.
En varsinaisesti katunut, mutta joskus on tullut mieleen että paremminkin olisi voinut valita.
Vaihdoin kerran työpaikkaa, mutta oli omassa elämässä raskasta ja uusi työyhteisö suhtautui ikävästi. Irtisanouduin. Pääsin pian uuteen työpaikkaan ja kaikki parani. Olen erittäin kiitollinen nykyisestä työpaikastani.