Ympäristö koirankasvattajalla

Tottakai jokainen kasvattaja on ihmispersoona sen kasvatustyönsä/-harrastuksensa lisäksi. Mutta rankkana yleistyksenä voisin vähän humoristisesti todeta, että monesti kasvattajien kodit ja elämä todellakin näyttää siltä, että kaikki pyörii koirien ympärillä :D. Itsekin tosin välillä heitän puolisolle, että meidän koti alkaa näyttää koiraharrastajan kodilta; itsestäni puhumattakaan :D.

Kasvattajat ovat yleensä jo kokeneita eivätkä turhia stressaa pennuista tai niiden joka inahduksesta. Se ei tarkoita etteikö huolta pidettäisi.

Omaan kotiin siirtymisen jälkeen moni kasvattaja varmasti ilahtuu kuulumisista, vaikka ei vastailisikaan. Niillä kun voi olla jo kymmenittäin kasvattajien omistajia, jotka viestittelevät. Itse kyllä olen kokenut ihan kivaksi, että kasvattajalla on pentueryhmä wa:ssa, siellä saa sisarusten omistajien kanssa viestitellä ja kasvattajakin kuulee kootusti kuulumisia.

Aloittaja jatkaa vielä tässä. 

Kasvattaja lupasi tehdä wa-ryhmän pentujen omistajille, mutta ei sitä sitten mitään kuulunut. 

Jos nyt vielä jatkan tuosta taaperosta kasvattajalla. Tällä forumilla on paljon keskusteluja, joissa kasvattaja ei halua myydä pentua lapsiperheeseen, mutta näkeekö muut tämän ongelmana toisinpäin? Minä en itse ymmärtänyt asiaa vasta kuin nyt, esimerkiksi pennun käsiteltävyyden kannalta. Olen käsittänyt, että emo katoaa paikalta, jos pennut alkavat imiessään käyttää hampaita, mutta jos taapero käsittelee pentuja, todennäköisesti pentu oppii, että sylistä tms pääsee pois kun käyttää hampaita. 

Vertailun vuoksi, edellinen koirani oli kennelistä, jolla oli erilliset kasvatustilat. Tässäkin on niitä huonoja puolia, esim pennut eivät opi arjen ääniin ja vuorokausirytmi voi olla mitä on, mutta pentuja olivat käsitelleet vain aikuiset. Tämän pennun käsittely oli alusta lähtien paljon helpompaa, ja se oli oppinut että kynnet leikataan, korvat puhdistetaan jne ilman että heti on hampaat kiinni. 

Eli mielellään nyt tähän ketjuun kokemuksia, miten kasvattajan ympäristö vaikuttaa pennun käytökseen. 

Lapset voivat toisinasn olla ihan hyväkin juttu, että pennut tottuvat lapsiin ja niiden ei niin ennakoitavaan käytökseen ja erilaiseen elekieleen ja ääniin. Toki lasta pitäisi koko ajan valvoa kun on koirien kanssa ja opettaa miten koiria käsitellään. Lapsi ei saa myöskään olla millään tavalla häiriöksi emälle jotta emä pystyy hoitamaan pennut ja opettamaan koirien tavoille ja juuri vaikka koirien elekielen.

No en minä nyt tuossa osaa mitään red flageja nähdä. Kivahan se on, että pentu on tottunut taaperoikäisiin. 

Kennelliiton "hyväksymä" kasvattaja voi olla aivan yhtä hämäräperäinen tekijä kuin salakuljetettuja pentuja takakontista myyvä trokari. ÄLKÄÄ ostako rotukoiraa vaan adoptoikaa vastuulliselta rescuejärjestöltä. 

Hohhoijaa. Koira on kasvanut normaalissa, perheellisenä ympäristössä eikä kasvattajalla mitään velvollisuutta ole ruveta kyselemään luovutuksen jälkeen että osaatko koirasta huolehtia. Että ei todellakaan mikään red flag

Tuohan on just hyvä, että pennut on kasvaneet osana perheen arkea, lasten kanssa.

Ja ihan unelma, jos ei tarviis pitää mitään erityistä yhteyttä kasvattajaan. Mulle sosiaalisesti ahdistuneena aspergerina koiran ottaminen tuntuu siksi vaikealta, ettei mulla ole energiaa yhteenkään ylimääräiseen ei-pakolliseen sosiaaliseen kontaktiin vieraiden ihmisten kanssa, ja suurin osa kasvattajista tuntuu edellyttävän jotain tiivistä yhteydenpitoa. 

On sulla ap murheet. Taitaa olla ensimmäinen koira? Kannattaa hakeutua johonkin peruskurssille pennun kanssa.

Mitä väliä. Onko koira kunnossa ja onko sillä hyvä elinympäristö? Jos on niin mikä tässä on ongelma paitsi se että et pääse kehumaan itseäsi kasvattajalle?

Vierailija kirjoitti:

Kennelliiton "hyväksymä" kasvattaja voi olla aivan yhtä hämäräperäinen tekijä kuin salakuljetettuja pentuja takakontista myyvä trokari. ÄLKÄÄ ostako rotukoiraa vaan adoptoikaa vastuulliselta rescuejärjestöltä. 

Ei lisää tauteja levittäviä, lahopäisiä resque-rakkeja, kiitos

Tuossa kuvauksessa en itsekin koirankasvattajana näe yhtään minkäänlaisia red flageja. Koirien on nimenomaan hyvä kasvaa osana normaalia ihmisperheen elämää, eikä jossain erillisissä kenneltiloissa. Useimmat kasvattajat tosiaan käy kodin ulkopuolella töissä, on lapsia, koiraharrastuksia, monenlaista elämää. Tämä on täysin normaalia eikä ongelma.

Se viestijuttu on sellainen, että varaa mahdollisuuden ottaa yhteyttä, pääosinhan se menee niin päin, että kasvattaja on aina valmis vastaamaan ja saatavilla, jos pennunostajalla on kysyttävää. Jos ei ole, ja kasvattajalla on ostajasta kuva, ettei ole syytä epäillä mitään, ei sitä välttämättä niin kasvattajan puolelta pidetä yhteyttä. Useimmat ihmiset ei sellaisesta tykkäisikään, jos kasvattaja "kyylää". Ei koiranpennun mukana tule pakkokaupantekijäisinä ihmissuhdetta kasvattajaankin. Ihan rauhassa saa olla olematta yhteydessä jos haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja jatkaa vielä tässä. 

Kasvattaja lupasi tehdä wa-ryhmän pentujen omistajille, mutta ei sitä sitten mitään kuulunut. 

Jos nyt vielä jatkan tuosta taaperosta kasvattajalla. Tällä forumilla on paljon keskusteluja, joissa kasvattaja ei halua myydä pentua lapsiperheeseen, mutta näkeekö muut tämän ongelmana toisinpäin? Minä en itse ymmärtänyt asiaa vasta kuin nyt, esimerkiksi pennun käsiteltävyyden kannalta. Olen käsittänyt, että emo katoaa paikalta, jos pennut alkavat imiessään käyttää hampaita, mutta jos taapero käsittelee pentuja, todennäköisesti pentu oppii, että sylistä tms pääsee pois kun käyttää hampaita. 

Vertailun vuoksi, edel

linen koirani oli kennelistä, jolla oli erilliset kasvatustilat. Tässäkin on niitä huonoja puolia, esim pennut eivät opi arjen ääniin ja vuorokausirytmi voi olla mitä on, mutta pentuja olivat käsitelleet vain aikuiset. Tämän pennun käsittely oli alusta l

Sama koirankasvattaja kun edellä jatkaa... Ei, taapero koirankasvattajan perheessä ei ole mikään ongelma todellakaan. Se syy, miksi arastellaan myydä ainakaan kokemattomien koiranomistajien lapsiperheeseen on se, että kokemus sanoo, että on erittäin suuri riski, että pentu palautetaan jonkin ajan kuluttua, koska ei jaksa, tai koska se näykkii (luonnollista käytöstä koiranpennulle, ne leikkii keskenäänkin näykkimällä toisiaan), jahtaa lapsia tms. Ja kukaan ei halua sitä, että pentu joutuu taas vaihtamaan pian kotia juuri totuttuaan uuteen kotiin. 

Ei se aina mene edes noin että emo katoaisi paikalta jos pennut alkaa imiessään käyttää hampaita. Riippuu ihan emosta. Jotkut on pitkämielisiä ja antaa käyttää, katsovat vaan rakastuneen näköisesti kun pennut ärisee ja murisee ja roikkuu sen kaulanahassa (rajua leikkiä). Toiset taas murahtaa ja jos ei usko, "antaa turpaan" eli puree takaisin. Ja kaikkea siltä väliltä. Rodusta riippuen pennut nyt vaan on suu auki näykkimässä vähän väliä, eikä se haittaa mitään jos ne taaperonkin kanssa sitä harrastaa. Koiraperheen taaperot on aika tottuneita ja tietää että se on leikkiä vaan. Taipumus menee ohi viimeistään siinä vaiheessa kun hampaat vaihtuu. Mitään dominanssiahan luovutusikäisen pennun käytös ei ole, eikä ole niinkään että jos se kerran 6 viikon iässä oppii yhden jutun niin ei sitä saa ikinä opetettua muuten. Käytökset muokkautuu ihan jatkuvasti sen mukaan mistä saa palkkioita ja mistä ei. Ei ole mitään haittaa siitä, mitä ovat kasvattajaperheen lasten kanssa tehneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kennelliiton "hyväksymä" kasvattaja voi olla aivan yhtä hämäräperäinen tekijä kuin salakuljetettuja pentuja takakontista myyvä trokari. ÄLKÄÄ ostako rotukoiraa vaan adoptoikaa vastuulliselta rescuejärjestöltä. 

Ei lisää tauteja levittäviä, lahopäisiä resque-rakkeja, kiitos

Moni rescue on paljon paremmin ja kattavammin rokotettu kuin sinun muotovaliopuudelisi.

Itse vihaan noita pentueen ryhmiä, ei niitä jaksa😅 ja meidän viimeisin koira kasvoi lapsiperheessä, mikä oli tosi hyvä juttu, näkyy luonteessa. Toisen kasvattaja oli joo ihan virallinen kasvattaja, mutta näki että pentuja tehtiin vain rahasta, ei rakkaudesta rotuun. Yhden koiran kasvattaja taas piti koiria koirien omissa tiloissa,  näky myös luonteessa. Eli ei, en näe mitään vikaa ap:n koiran kasvattajassa.

Vierailija kirjoitti:

Kennelliiton "hyväksymä" kasvattaja voi olla aivan yhtä hämäräperäinen tekijä kuin salakuljetettuja pentuja takakontista myyvä trokari. ÄLKÄÄ ostako rotukoiraa vaan adoptoikaa vastuulliselta rescuejärjestöltä. 

Vielä parempi olisi, jos koiraa ei ota ollenkaan.

Jos nimenomaan koiraa myydessään antaa ymmärtää, että haluaa olla osa arkea, ja jopa etäisyys oli kynnyskysymys myydä koiraa minulle.