¤¤¤ Ensikot TOUKOKUUSSA ¤¤¤

Pikainen omanapainen tuulahdus:



Rakenneultra takana ja kaikki näyttäis olevan hyvin vauvalla! :D Ihana tunne, niin mahtavaa! Vauva vastasi hyvin viikkoja, rakenteet näytti olevan kunnossa ja vilkas epeli se siellä huitoi jaloillaan ja käsillään! Kaksi kivaa kuvaakin saatiin kotiin, saa niitä ihastella! :)



Ja eilen illalla tunnettiin miehen kanssa ekaa kertaa liikkeet tuosta masun päältä, jeee! Mielettömän tuntuista!! Ja tänään olen sitten saanut oikein rutkasti potkuja kun niitä olen tässä viime päivinä vauvalta vinkunut! ;)



Supistelujen takia menen neuvolalääkärille tiistaina, katsotaan onko kohdunkaula kunnossa. Hissuksiin käskettiin olla, joten täytyy huilata viikonloppu.



Hyvää viikonloppua kaikille enskoille!



Naksu ja Pulla 20+2

Kiirettä pitää enkä edes konetta ehdi avata, saati sitten kirjoittaa.



ONNEA Afternoon, mcbaby ja isäkin tietysti! Toivottavasti kaikki on lähtenyt kotioloissa sujumaan mukavasti ja toivottavasti oma olosi on jo parempi.



Naksulle onnen huiskaukset mukavista rakenneultrakuulumisista. Rauhoittaa kummasti mieltä, kun saa hyviä uutisia. Ja ne potkut... ihaniahan ne olivat, niin kauan kun eivät sattuneet. Sekin aika todennäköisesti tulee vielä. Tuntui, että kylkiluut ryskyivät ja paukkuivat kun vauva polki jalkaansa. Nyt tuntuu hämmentävältä katsella sitä samanlaista jalkojen polkemista ihan livenä. =D



Käärön vauva sen kun kasvaa. Tai niinhän ne tekevät kaikki. Eipä omaakaan lasta enää samaksi rääpäleeksi tunnistaisi kuin mitä syntymähetkellä oli. Teillä taitaa yöt sujua ihan mukavasti, mikä on tietysti loistava asia. Tsemppiä syömisiin!



Margelle jaksamista viimeisiin hetkiin! Vai joko Aarre on käsivarsilla?



Vilkutuksia kaikille muillekin! Pidetään enskalippu korkealla.



ON: Kaipa tämä vauva-arki vähitellen asettuu uomiinsa. Paljon on tapahtunut ja päivät ovat kuluneet vauhdilla. Jonkinlainen päivä- ja yörytmi tuntuu välillä löytyneen, mutta useimmiten heti seuraavana päivänä koko rytmitys heittää häränpyllyä. Ja siinä on sitten taas ihmettelemistä. Alussa meillä syötiin tasaisesti kolmen tunnin välein, koska syöminen (ja sen myötä kakkaaminen) on hyvää lääkettä keltaisuuden hoitoon. Nyt olemme jättäneet kellontarkan syömisen vähemmälle, mutta kyllähän tuo Onni-herra siitä kolmen-neljän tunnin ruokailuvälistä pitää huolen itsekin. Päivät ovat siis syömistä, nukkumista ja vaipan vaihtoa. Harmittaa jo etukäteen, kun miehen pitää palata loppuviikosta töihin. Mitenkähän sitä yksin pärjää tuon pienokaisen kanssa? Nyt on ollut aivan ihanaa, kun on kahdet käsiparit ja ennen kaikkea kahdet aivot, joista toiset vielä toimivat normaalisti. Oma kapasiteetti kun tuntuu rajoittuneen entisestään tässä hormonihumalassa. ;D



Aurinkoa!

~dese ja Onni-herra 2+3

Dese ei ole Aarretta näkynyt vielä. Eli oikein hyvin kasassa ollaan. Siellä pienimies pitää äidin ja iskän kiireisenä. Välillä täälläkin jo ollut ajatukset siinä omassa pärjäämisessä, että miten sitten yksin vauvan kanssa, mutta olenpa yrittänyt työntää nuo ajatukset pois mielestä. Jos ensiksi saisimme tämän meidän ihanuuden maailmaan...;D Ihanaa vauvantuoksua sinne, nauti kovasti. Taitavat päivät hurahtaa vauhdilla ja Onni kasvaa silmissä!



Naksulle vilkutukset ja onnea ihanista ultrakuulumisista! On se vaan mieletön tunne nähdä pieni pallero vilkuttavan ja ne potkut! ;D



Käärön ja miehuuden pieni poitsu kasvaa ihan huimasti...ihan älyttömän nopeasti ne sitten ottaa pituutta ja painoa, ei sitä käsitä vielä. Nautinnollisia hetkiä myös sinne!



Täällä siis porskutetaan yhessä koossa...Joitain merkkejä on havaittavissa, mutta ei vielä niin, että olisin lähtöä tehnyt. Aarre jumppaa iltaisin, kun käyn nukkumaan, ihan mahottomasti. Eilenkin maha hytky, kun pylly sheikkas, jalat viuhto ja pää painoi alamahaan. Aika hyvin jo vihloo tuonne alas, mutta niitä supistuksia ei tunnu kuitenkaan tulevan. Eräpäivä siis perjantaina, katsotaan ja kuulostellaan ;D



-marge ja Aarre rv39+4-

Tulin ilmoittelemaan itsestäni, todella hiljaiseen pinoon, että täälläkin on aloitettu se kauan odotettu vauva-arki...

Meille syntyi 14.6 (rv40+1), klo 00.44 ihana pieni poika! Painoa 2895g ja pituutta 48,5cm. Synnytyksestä jäi todella hyvä mieli. Kaikki sujui hienosti, alun hitaudesta huolimatta. Sairaalassa oltiin yksi ylimääräinen päivä, kun seurailtiin painoa sekä keltasuutta. Nyt opetellaan kotona oloa, nautitaan ja ihmetellään...



Palailen taas, täytyy rientää syötölle ;D



-marge (väsynyt, onnellinen ja kiitollinen) ja Aarre-

Palkittiinhan se odotus sielläkin -onnea valtavasti ja hyvää jatkoa vauvan kanssa!



Aika on hujahtanut kiitäen; meidänkin pikkulikalla on mittarissa ikää jo muutama päivä yli neljä viikkoa. Ihanaa aikaahan tämä on ollut, hetkeäkään en vaihtaisi pois! Arki vauvan kanssa on sujunut hyvin; tyttö on varsin rauhallinen pakkaus, syö hyvin ja hemmottelee vanhempiaan kymmenen tunnin yöunilla :)



Kovasti onkin pinomme hiljentynyt, kun niin moni meistä sai uutta ajanvietettä tässä touko-kesäkuussa. Seuraavat enskavauvat taitavat olla luvassa vasta syksyllä -hyvää odotusta Naksulle ja kumppaneille. Buumista ei tosin kuukausiin ole kuulunut mitään; toivottavasti hänelläkin tuplien (?) odotus olisi sujunut hyvin.



Hyvää kesän jatkoa kaikille o/



helli & tyttö (1 kk)

Suuret onnentoivotukset Aarteen saapumisesta. On se vaan niin ihanaa lukea enskakavereiden vauvauutisia. Voikaa hyvin ja nauttikaa pienestä ihmeestänne. Aika menee niiiiiin kovin nopeasti. Ei kulu kauaakaan ja Aarre on muuttunut pienestä rääpälevauvasta jo isoksi pojaksi.



Sitten asiasta aidanseipääseen... Olisi kiva jatkaa jutskailua vanhalla tutulla kokoonpanolla. Pitäisikö meidän perustaa uusi, oma, pino tuonne vauva-puolelle vai tehdäänkö joukkkohyökkäys vauva-puolen enskapinoon?



Onni huutelee makuuhuoneesta, kipitän siis sinne...



Vilkutuksia!

~dese

Tulkaahan vaan meidän kans jutustelemaan vauvapuolen enskoihin!!

Tervetuloa!! =)



toivottaa hermione ja Eetu 9kk

...nyt jätän kyllä ihan kylmästi kommentoimatta edellisiä viestejä, kun en millään ehdi kaikkia lukea...



Huimat onnittelut kaikille vauvautuneille... ihanaa, eikö olekin! Perustetaan vaan oma foorumi tai hyökätään enskavauvoihin tai ihan miten vaan...



Viimepäivät on täällä kärvistelty hurjassa helteessä +35-39C ja eilen illalla se sitten päättyi hurjiin ukkosiin. Ukkosmyrskyt jatkuivat läpi yön ja edelleen tänään koko päivän. Vaikka meillä on ilmastointi Mian ja meidän makuuhuoneissa on aikaa kulutettu mm. Ikeassa (ilmastointi), kauppakeskuksissa (ilmastointi) ja eilen sitten vuoristossa - tavoitteena hakea vähän viilempää ilmaa.



En muista kerroinko jo, mutta meillä taisteltiin monta viikkoa hurjien tissiraivareiden kanssa. Onneksi ne ovat ainakin toistaiseksi taaksejäänyttä elämää (koputtaa puuta). Huvittavaa kyllä ratkaisu löytyi luovuttamisesta ja sen myötä ilmeisesti stressin vähenemisestä... eli juhannuksena lopulta päätin, että nyt saa riittää ja kävin ostamassa uuden rintapumpun ajatuksena siirtyä pumppaamaan ja syöttämään pullosta. Oltiin kuitenkin juhannusta viettämässä kavereilla ja ajattelin nyt noin kuriositeetin vuoksi tarjota ensin rintaa, kun se kuitenkin käy nopeammin kuin pumppaaminen niin kas kummaa yllättäin maito taas maistui tissistä ja sen jälkeen ei ongelmia ole ollut...



2kk tarkastuskin oli ja meni ja neidillä siellä painoa 5420g ja pituutta huikeat 63cm (tästä siis jo reilut 2vkoa). Ensi viikolla saadaan tuoreempia lukemia kun mennään ensimmäistä erää rotarokotetta hakemaan.



Saa nähdä miten me Mian kanssa pärjäillään, kun mies palaa liki viiden viikon isyysloman jälkeen maanantaina töihin. Tilanne on nyt kuitenkin ihan toinen, Mian ollessa siinä vaiheessä liki 12 viikkoinen, kun miehen kotiin jäädessä Mia oli vajaat 7 viikkoa. Silloin ennen oli niin helppoa vaan lykätä tyttö autoistuimeen ja lähteä liikkeelle... nyt pitää jo tehdä kaiken maailman taikoja eli on rintareppua ja systeemiä ja jos Miaa ei autossa nukuta alkaa pian melko konsertti, kun siellä takapenkillä on yksin niiiiiiiiiiiin tylsää.



Tässäpä näitä kuulumisia tällä kertaa, meillä on nyt muutamana päivänä nukuttu ihania 3-4 tunnin päikkäreitä ja mammakin pääsee taas vähän koneelle :)



Yksis ja Mia 11 vkoa tasan.

Pino on todella hiljainen, kaikilla taitaa olla kesän nautiskelut ja touhut meneillään ja ehkä nuo ihanat kullanuput vievät myös aikaa ;D



Kiitoksia vaan onnitteluista, Helli, Dese, Hermione ja Yksis!



Kirjoittelin synnytyskertomusta elikkäs se olisi tässä...

Torstaina 12.6 kävin päivällä äippäpolilla uudessa arviossa, jossa mittailtiin siis Aarteen kokoa. Lääkäri oli sitä mieltä, että 3kg vauva olisi tulossa ja kaikki kunnossa. Oli siis Aarre ottanut painoa viikon aikana. Muutenkin paikat näytti "niin hyvältä kun ensisynnyttäjällä voi näyttää" eli oli auki sormelle. Lääkäri vielä edesauttoi hiukan rankemmalla sisätutkimuksella. Halusi omien sanojen mukaan saada, mut viikonlopuksi takaisin.

Noh, ei tarvinut odottaa niin kauan, kun torstai-iltana kello 23.00 tuli kipeä supistus ja samalla meni hiukan vesiä. Kävin suihkussa ja sen jälkeen irtosi myös limatulppa. Soitin äpolille ja sanoivat, että rauhassa voi alkaa tulemaan.

Puolen yön maissa oltiin sitten sairaalalla ja kätilö laittoi käyrille ja katottiin tilanne. Ei ollut päivän/illan aikana tapahtunut muutosta. Lisää vesiä kuitenkin meni. Päästiin saliin vaatteiden vaihdon jälkeen ja kätilö toi kaurapussin supistuksiin, joita tuli noin 20min. välein. Sain nukuttua hyvin kahdesta puoli viiteen, sen jälkeen nukkuminen oli torkahtelua. Kaurapussilla pärjäsin koko yön hyvin.



Aamulla vuoroon tuli uusi, ihana kätilö, jonka kanssa kävimme toiveita ja ajatuksia läpi. Lääkärikin teki kierron heti aamusta, tilanne ei ollut muuttunut. Supistuksia tuli noin 15-20min välein, mutta ne ei edes piirtynyt paperille, vaikkakin jo tuntuivat. Puolen päivän maissa laitettiin synnytystä käynnistävä tabletti. Supistukset voimistuivat ja piirtyivätkin jo paperille asti. Kätilö vaihtui taas ja se ei ollutkaan niin miellyttävä tuttavuus! Valitettavasti...Töksäytteli asioita ja sisätutkimuksen aikana sai mut itkemään, kun runnoi niin...

Päivän aikana ei ihmettä tapahtunut. Vesiä meni edelleen, supistukset oli ihan napakoita, mutta pystyin liikkumaan ja käytiinkin kävelyllä. Antibiootit laitettiin menemään viiden aikoihin, kun vesien menosta oli jo niin kauan ja kipupiikinkin sain samaan aikaan.

Sitten alkoi tapahtua. Puoli kahdeksan maissa supistukset alkoi tulla 5minuutin välein ja tekivätkin jo kipeää. Sain ilokaasua ja osaan kivusta se auttoikin. Osa supistuksista tuli niin nopeasti ja kipu yltyi yhtäkkiä, että niihin en kerinnyt sitä hengitellä. Jossain vaiheessa sovittiin kätilön kanssa, että valmistellaan epiduraalia.

Noin kello 22 tuli uusi (se sama, joka otti vastaan to-iltana) kätilö ja samalla nukutuslääkäri. Epiduraalin pistäminen pelotti valtavasti ja olin aika paniikissa, onneksi ilokaasuhöyryt pehmittivät aivoja ;D. Puudute tehosi hyvin ja rentouduin täysin. Olo oli hyvä! Jonkin ajan päästä kätilö teki tutkimuksen ja laittoi vielä puudutteen ponnistusta varten. Seuraavaksi tulikin jo paineentunne ja kätilö sanoi, että voin alkaa "harjoittelemaan" ponnistuksia, paikat oli siis kokonaan auki. Kello oli puoli yksi ja 00.44 syntyi meidän ihana pieni Aarre! Synnytyksen kestoksi kirjattiin 5 tuntia ja 20min, joten ihan nopeasti alun kankeudesta huolimatta kaikki sujui. Hyvä mieli jäi ja olokin oli hyvä. Käsittämättömältä tuntui vihdoin nähdä se meidän oma pieni nyytti, joka oli vasta äsken potkinut massussa. Ja nyt tuo nyytti tuhisee tuolla omassa sängyssään. Tiedätte varmasti sen tunteen, onnen ja kiitollisuuden!



-marge ja Aarre, 3 viikkoa-

Heippa pitkästä aikaa! Aika on tosiaan mennyt niin hurjan nopeasti netti ja palsta ongelmien lisäksi tuo pikku mies on työllistänyt kyllä ihan kiitettävästi =). Kiitoksia kaikille onnitteluista, ihanaa on ollut niin kun varmasti meillä kaikilla.



Margelle ja miekkoselle onnittelut pojasta =) Kiitoksia synnytyskertomuksesta ja kiva kuulla että hyvät fiilikset jäivät.

Aftikselle ja miekkoselle onnittelut tytöstä =)

ja Deselle ja miekkoselle onnittelut Onni-herrasta =). Onko Onnin keltaisuus mennyt hyvin ohi? Täällä hitaasti mutta varmasti edelleen ihosta vielä huomaa mutta arvot ovat ok.



Naksulle onnittelut ultra kuulumisesta, siellä on menty jo yli puolen välin =D. Nauti vauva masusta oikein kunnolla sillä ainakin minulla on sitä kovasti ikävä!!



Yksis, siellä on ollut kunnon helteitä, niistä voisi lähettää muutaman asteen tänne rapakon tälle puolelle. Mia on kasvanut jo huimasti ja hienoa että rinta taas maistuu.



Hermionelle vilkutusta, kiva kun olet piipahtanut ja kiitos onnitteluista, muista myös sinut tuolta kuumeilu puolelta.



Helli; voi ihanaa millaisia yö unia siellä nukutaan toivottavasti ovat jatkuneet!



Muillekin vielä kovasti vilkutusta ja tulkaahan kertomaan kuulumisia kunhan ehditte. Kovin on pienet nyytit ja kesä hiljentäneet palstaa =).



Sitten näitä omia kuulumisia. Viime viikolla oli neuvola lääkärin tarkastus ja poitsulle on kerääntynyt mittaa 56cm ja painoa 4575g. Kaikki oli muutenkin mallillaan lääkärin mukaan jäntevä ärhäkkä pikkumies, vaati nimittäin hyvin määrätietoisesti ruokaa kesken tutkimuksen =). Kaikin puolin on muutenkin mennyt ihan hyvin vaikka täällä on kärsitty mm. vatsavaivoista, jotka onneksi näyttävät menevän ohi. Lisäksi poitsu on kovasti syli vauva ja välillä on ollut päiviä ettei muualla nukkuisi kuin sylissä. Rintareppu ei ainakaan toistaiseksi ole kelvannut. Yöt ovat onneksi olleet koko ajan rauhallisia ja muutamina öinä on nukuttu kuusikin tuntia putkeen alun noin 3-4 tunnin unien sijasta. Keltaisuus on oikeastaan ainut mikä on lisä työllistänyt. Kotiin pääsyn jälkeen käytiin muutamissa kontrolleissa ja lisäksi poitsua piti herätellä 2-3 tunnin välein syömään. Rinnan lisäksi piti pumpata ja syöttää vielä pullosta lisää. Välillä olivat silmät kyllä niin ristissä että nukahtelin varsinkin yöllä kesken imetyksen. Aluksi tuo imetyskin vähän takkusi kun poitsu meinasi hermostua heti kun ensi imaisulla ei maitoa tullutkaan. Nyt imetyskin sujuu hyvin ja maitoa riittää, päivällä tankkaillaan useammin ja yöt menevät 1-2 ruokailulla.

Miten teillä muilla imetys lähti sujumaan? Täällä meinasi kyllä varsinkin alussa epätoivo iskeä kun toinen piti vielä herättää syömään eikä oikein meistä kumpikaan hallinnut hommaa ja uni painoi molempia.



Niin ja jatketaan toki jutustelua tuolla vauva puolelle. Minulle käyvät oma tai vanha enskapino ihan kuinka vaan. Yritän myös synnytyskertomuksen saada aikaiseksi rustattua mutta nyt poitsun kanssa vielä hetkeksi nukkumaan

-hapö & poitsu 6 vko-

Hengissä ollaan edelleen, vaikkei mitään ole hetkeen meistä kuulunutkaan. Päivät menevät sellaisella vauhdilla, ettei mitään "entisen elämän" puuhailuja ehdi tekemään, kuten siis nettisurffailemaan. Nyt poika nukkuu päikkäreitä vaunuissa ja ajattelin kerrankin pyhittää lepohetken vain ja ainoastaan itselleni. Jääköön pyykit pesemättä ja tiskit tiskaamatta... ehtiihän ne sitten huomennakin.



Huiskutuksia ja vilkutuksia kaikille tasapuolisesti!



Marge: Oli kiva lukea synnytyskertomustasi. Ja kirjoituksestasi päätellen kaikki meni ihan ok. Ainakin lopputulos on erittäin rakas, vai mitä?



Hapö: Omiin silmiin pojan keltaisuus ei enää iske, mutta terkkari oli sitä mieltä vajaat kaksi viikkoa sitten, että pientä väritystä on vielä havaittavissa. Viikon päästä meillä on lääkärintarkastus, joten siellä tilannetta arvioidaan uudelleen. Terkkari kyllä varoitteli jo etukäteen, että maksakokeet saatetaan pojalta ottaa -ihan vaan varmuuden vuoksi. Toivottavasti lääkäri olisi toista mieltä. Tekee äidin sydämelle pahaa, kun pieneltä otetaan verikokeita... Tuntuu niin tutulta tuo kirjoittamasi imetysrumba. Itsekin olisi kaivannut hieman pidempiä yöunia, mutta pakko oli herätä syöttämään kolmen tunnin välein. Ei siis ihme, että krooninen väsymys on muuttanut meidän osoitteeseen.



Yksis: Joo, niitä helteitä voisi tosiaan lähettää jo tännekin päin. Tänään paistaa aurinko, mutta lämpö ei ihan riitä nautiskelemiseen. Tsemppiä uuteen tilanteeseen, kun jäät prinsessan kanssa kahdestaan. Itseäni ainakin jännitti ihan hirveästi miehen palatessa töihin. Ja täytyy myöntää, että edelleenkin jokainen sunnuntai-ilta on hieman surullinen, kun tiedän edessä olevan viisi arkipäivää yksin pojan kanssa. Vaikka kaikki sujuukin ihan hyvin, olisi huomattavasti mukavampaa jos mies olisi kotosalla.



Omaa ja Onnin napaa lyhyesti: Kaikki on siis ihan ok -ainakin tänään. Ikinä ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan. Muutamana iltana pojalla on ollut vatsavaivoja ja itku on ollut sen mukaista. Ääntä on riittänyt ihan kiitettävästi. Onneksi itkut ovat jo hieman laantuneet ja ilmeisesti mahaongelmatkin... Vähitellen poika on alkanut viihtyä hieman itsekseenkin, tarkoittaa siis pientä hetkeä viltin päällä olohuoneen lattialla äidin istuessa sohvalla. Vielä pari viikkoa sitten häntä piti kantaa käyntännössä koko ajan, en tiedä keneltä on sellaiset sylivauvageenit perinyt. Ja uusin juttu on tietysti se kauan odotettu hymy. Pojan virnistys saa huononkin hetken muuttumaan aurinkoiseksi. Hymyilyn lisäksi Onni on alkanut "juttelemaan". Hyvänä hetkenä saattaa jutskailla pitkät pätkät iskän tai äidin kanssa. On se vaan niin ihanaa. Onni kasvaa kovaa vauhtia rintamaidolla. Viime käynnillä neuvolassa (olisikohan pojalla ollut silloin ikää 5 vkoa) pituutta oli jo 57 cm ja painoa 4570g. Saas nähdä, millainen pikkujätti Onnista vielä kasvaa. Lisämaitoa ei ole toistaiseksi tarvittu ja toki toivon, ettei tarvittaisi jatkossakaan. Vaikka imetyskään ei aina ole helppoa, on pulloruokinta varmasti työläämpää. Hattua nostan siis kaikille pulloilijoille! Oma olo on fyysisesti oikein hyvä (jos väsymystä ei lasketa) ja henkisestikin olen kaiketi ihan normaali. Alun baby blues alkaa olla takana päin eikä jokainen maailman asia enää itketä -ei ainakaan taukoamatta.



No, siirrytäisiinkö me sitten vauva-puolen enskoihin juttelemaan. Siellä ilmeisesti on aikas vilkasta keskustelua päivittäin ja mukaan kaiketi mahtuu muutama pidemmän tien kulkenut enska ihan hyvin. Tai näin ainakin Hermionen kommentista päättelin.



Aurinkoa kaikille!

-dese ja Onni-herra 6 vkoa ja risat

Poitsu vetelee sikeitä parvekkeella niin ajattelin pikaisesti synnytyskertomuksen väsätä.



Eli tasan viikko ennen laskettu-aikaa rv:lla 39 aamulla noin kello viisi heräsin lapsivesien menoon. Vettä tuli tasaisesti lorahdellen eikä muuta tuntemuksia ollut, joten soitin synnärille noin klo05.45 kuinka toimia. Sain ohjeeksi odotella supistuksia rauhassa ja tulla myöhemmin näytille jos mitään ei ala tapahtua. Mutta suunnilleen saman tien kun suljin puhelimen alkoivat supistukset, jotka tulivat heti tasaisesti 5-10 minuutin välein. Supistukset muuttuivat nopeasti kivuliaiksi. Uusi soitto synnärille noin klo seitsemän ja sain ohjeeksi pikkuhiljaa lähteä tulemaan. Naistenklinikalle lähdettiin varttia vaille kahdeksan ja voin sanoa että kahdeksan aamuruuhkassa autossa istuminen oli yhtä h.......ä sillä supistusten kipu alkoi levitä polttavana lonkkiin ja alaselkään. Sairaalaan siis päästiin ja aulassa vahtimestari totesi minut nähdessään että ilmeisesti synnyttämään tulossa, että tuosta ovesta! Kävelin nimittäin edestakaisin ja ympyrää sillä liikkeellä olo helpotti kipua =D.

Kätilö tuli heti tutkimaan ja totesi että saman tien synnytyssaliin, sillä olin seitsemän senttiä auki. Kivunlievitykseksi ei tarjottu tässä vaiheessa enää muuta kuin epiduraalia. Kätilö totesi että tulimme juuri oikeaan aikaan. Epiduraali pistettiin ja vaikka inhottavaa oli, auttoi se ihanasti vieden kaikki kivut pois. Sitten olikin muutaman tunnin seesteinen jakso, jonka aikana ehdimme jutella kätilön kanssa kaikenlaista. Aamu ei ollut synnytyksistä kiireinen joten kätilö ehti olla luonamme tosi paljon. Se oli tosi mukavaa sillä kätilö oli todella aivan ihana. Ponnistusvaihe alkoi n. klo 12.55 ja poika syntyi 13.34 ja jälkeiset 13.39. Eli kaikkiaan melko nopea toimitus. Ponnistus vaiheessa vain alkoi puudutteen teho loppua ja polttava kipu alkoi taas levitä vasempaan lonkkaan.

Palautuminen synnytyksestä tapahtui mielestäni nopeasti ja hyvin, istumaankin pystyin melkein heti vaikka välilihaa hieman leikatti. Aika on tietysti kullannut nyt jo muistot mutta ihan hyvä fiilis kaiken kaikkiaan kokemuksesta jäi. Tällaiselle sairaala/piikki "kammoiselle" tuo loistavan kätilön osuminen kohdalle auttoi tietysti paljon asiaan.



Toivottavasti saatte jotain tolkkua sekavasta sepustuksesta mutta nyt täytyy rientää sillä poika alkaa heräillä.



-hapö & poika (huomenna tasan seitsemän viikkoa)

Heippa kaikki ihqut enskat!



Buumi täällä pikkuhiljaa palailee palstalle taas pitkän tauon jälkeen *vilkuttaa kaikille*. Huh, sivuthan ovat ihan eri näköisetkin sitten viime visiitin, saas nähdä tuleeko rustaukseni mihin kohtaa viestiketjua...Onko tän boksin mihin viesti kirjoitetaan todellakin tarkoitus olla näin tajuttoman kapea..?



Ehdin vain pikaisesti vilkaista viestejä, mutta täytyy paremmalla ajalla oikein kunnolla perehtyä kuulumisiinne! Onnea kuitenkin kaikille jo perheenlisäyksen saaneille :-) Itsekin olen jo jakautunut kolmeen osaan, eli tuloksena oli toukokuussa syntyneet tyttö ja poika!



Kirjoittelu tosiaankin jäi kun jouduin ensin pidemmälle sairaslomalle ja loppupeleissä vielä sairaalaankin, ajatukset risteilivät niin tiiviisti omassa ja masuasukeiden voinnissa. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin ja lopputulokset siis pötköttelevät nyt kotona :)



Tämä ensimmäinen aika kotona on ollut tosi hektistä, tuntuu etten muuta tee kuin syötän ja vaihdan vaippoja...onneksi miehen loma alkoi nyt, joten saan kaivatut lisäkädet myös päivisin käyttöön. Oon sen verran itsepäinen etten hevillä muiden apua ole suostunut ottamaan vastaan vaikka tiedän että kyllä pitäisi...



Jaahas, nyt kuuluu taas hirveä metakka viereisestä huoneesta eli tästä tulikin pikaisempi visiitti kun olin ajatellut - pitää mennä syöttöpuuhiin. Halaukset kaikille, palaan kirjoittelemaan rauhallisemmalla hetkellä ;-)



-Buumi

Ihana kuulla, että ilmeisen hankalan odotuksen lopputuloksena sielläkin on jakauduttu ja kaikki on nyt hyvin. Vilkutuksia kovasti niin sulle kuin muillekin enskoille!



En _taaskaan_ ehdi (tai tähän aikaan enää jaksakaan...) kirjoitella tämän enempää, mutta tärkeimmät kuulumiset lienevät ne, että meillä kaikki on edelleen vallan mainiosti, mitään isompia murheita ei ole ilmaantunut. Yritän aktivoitua vielä kesän aikana, lupaan sen.



t. helli & pikkulikka 2 kk



p.s. Tai ei enää edes niin pikkuinen, sillä neuvolassa juuri vaaka näytti jo 5,5 kiloa ja pituutta huimat 60 cm!

Ihanaa kuulla, että kaikki on hyvin! Onnittelut sinnekin pienistä :)



Tulkaahan nyt muutkin kuin Dese tuonne Vauvapuolen Enskoihin, siellä on kivaa :)



T. Yksis ja Mia 3kk