Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka asutte kaukana vanhempienne haudasta, niin käytetkö kerran vuodessa haudalla vai useammin?
Kommentit (34)
Käyn kerran tai pari vuodessa, samalla kun niillä seuduilla vierailen. Jouluna viedään omaan perheen kanssa kynttilä muualle haudattujen haudalle.
Mun mielestä hautausmaat on etenkin pimeällä kauniita ja rauhoittavia paikkoja. Kiva myös kesällä käydä kukka viemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole käynyt kertaakaan hautajaisten jälkeen, enkä aio käydäkään. En ole koskaan ymmärtänyt haudoilla käymistä. Miksi kuolleita läheisiä pitäisi muistella käymällä paikassa jonne ruumis on haudattu? Mielestäni on paljon parempiakin tapoja muistella.
Ei sureminen ole muistelemista.
Minä käyn kuolleen lapseni haudalla joka päivä.
Hautausmaatrolli :D
En käy koskaan. MIksi pitäisi, yritäpä kerrankin selittää se!
Mä muistelen läheisiäni joka päivä siellä missä satun olemaan.
Ootko taas päässyt hoidosta viikonloppuvapaalle? Ja heti pakkomiellettä spämmimään, kuinkas muutenkaan.
Isäni ja äitini ovat haudatut lähelle kymmenen kilometrin päähän. Ymmärrän äidin toivoneen haudallaan olevan kynttilän silloin tällöin ja kesällä kukkia. Kesällä saatan käydä haudalla pari kertaa viikossa, mutta talvella harvemmin. Haluan kunnioittaa äidin muistoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isäni ja äitini ovat haudatut lähelle kymmenen kilometrin päähän. Ymmärrän äidin toivoneen haudallaan olevan kynttilän silloin tällöin ja kesällä kukkia. Kesällä saatan käydä haudalla pari kertaa viikossa, mutta talvella harvemmin. Haluan kunnioittaa äidin muistoa.
Haudalla käynti on käypä keino muistella vainajia, jos se lähtee sisäisestä tarpeesta, eikä liity siihen, että halutaan hyvesignaloida 'parempana' ihmisenä.
Jos tässä lähtisi haudoilla käymään, niin pitäisi ajaa yli 300 km suuntaansa. Hiukan raskasta minusta, vaikka sen matkan ajaisi kyllä päiväreissuna. Sytytän kynttilöitä kotipihalla lyhtyihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paikkakunnalla jossa hauta on, asuu sisaruksiani. Mutta hekin alkavat olla iäkkäitä.
Olen pyrkinyt käymään pari kertaa vuodessa. Julkisilla joudun kulkemaan, mikä on kökköä, mutta minkäs teen kun ei ole ajokorttia saati autoa. Julkisilla kökköä, kun se pikkupaikkakunta pistää kaiken merkille. Jos olis oma auto, kukaan ei tietäisi näistä hautausmaakäynneistäkään yhtään mitään.
Mitä se muille kuuluu, jos sitä käy vanhempiensa haudalla! Pitääkö pyytää lupa sivullisilta? Tietävätkö he kuinka paljon sellaiset ex-paikkakuntalaiset, jotka kulkevat omilla kulkupeleillä, käyvät kulmilla syyllä tai toisella? Mut mut tietävät, kun kuljen paikallisbussilla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olkaa osana läheistenne elämää, kun he elävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole käynyt isäni haudalla moneen vuoteen, vaikka sinne ei olisi kuin reilu tunnin ajomatka. Mutta minulta on kuollut lapsi, ja hänen haudallaan käyn päivittäin. Se on tärkeämpää. Viihdyn hautausmaalla.
Ihan sydäntalvella en käy juuri ollenkaan, vaikka matka ei pitkä olekaan. Siellä on vain aina paljon lunta ja joutuu rämpimään ja etsimään missä se kivi on. Seurakunta kyllä ajaa lumet pois pääkäytäviltä, mutta ei kaikki haudat ihan siinä käytävän vieressä ole.
Keväällä kun lumet sulaa, käyn putsaamassa haudat ja vien ensin orvokkiastian ja myöhemmin istutan kesäkukat. Kesällä käyn useinkin, hautausmaa on kaunis ja siellä on niin levollista. Ja siellä on jo paljon rakkaita vainajia. Paras ystävänikin kuoli jo nuorena.
Itsenäisyyspäivänä käyn kyllä, oli keli mikä tahansa. Molemmat vanhempani on sotaveteraaneja ja vien kummallekin kynttilän. Jouluna en vie, joku muu sukulainen kumminkin käy sinne kynttilän viemässä.
Isän leposija on 200km päässä ja koska äiti ei enää asu paikkakunnalla niin ei tuu käytyä.