Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka asutte kaukana vanhempienne haudasta, niin käytetkö kerran vuodessa haudalla vai useammin?
Kommentit (34)
En käy juuri koskaan. Eivät vanhempani ole siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun vanhempani kuoli yli viisi vuotta sitten. Olen käynyt hänen haudallaan muistaakseni kerran. Meiltä on hautausmaalle matkaa viitisen kilometria. Mitä siellä ramppaamaan.
En ole käynyt kuin kerran, uuranlehdossa ovat.
En ole siellä käyvää tyyppiä. Eli en kestä hautausmaita. Saisin outoja tunneryöppyjä ruumispaikoista siellä, tuhkat ahdistavat ja muutenkin ankeaa talvella jne. Sukulainen käy siellä. Tulevaisuudessa se ehkä jää. Silti joku muu sukulainen voisi käydä jossain, en tiedä miten se sovitaan, tuntuu ikävältä jos kukaan ei kävisi. Ehkä pitää ottaa sukua asumaan lähemmäs tai infota asiat.
Vanhemmat on tuhkattu, heillä ei ole varsinaisia hautoja. Isän tuhkauspaikalla olen käynyt joskus aikoinaan isovanhempien kanssa, mutta siitä on muutaman vuosikymmen. Äiti kuoli pari vuotta sitten ja hänen viimeinen sijoituspaikka on ihan lähellä, mutta en ole sielläkään käynyt. Vanhempia voi muistella muuallakin kuin siellä missä heidän jäännökset ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole käynyt kertaakaan. Miksi kävisin paikassa mihin ruumis on haudattu?
Hautajaisten jälkeen en ole käynyt, minä en palvo ruumiita. Sisaruksista jotkut ilmeisesti ramppaavat jatkuvasti koristelemassa. Sallin sen heille, mutta minua ei kiinnosta. Kun haluan muistella, voin sytyttää kynttilän kotona.
Isoäitini kanssa kävin usein hautuumaalla, hän kertoi ihmisistä, mutta silloin ei vielä ollut sellaista tapaa, että olisi viety kukkia tai kynttilöitä, tapa alkoi yleistyä vasta 70-luvulla. Ennen sitä olisi ollut mahdotonta mennä haudoille, kun ei ollut juuri kellään autoja ja matkaa kymmeniä kilometrejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole käynyt kertaakaan hautajaisten jälkeen, enkä aio käydäkään. En ole koskaan ymmärtänyt haudoilla käymistä. Miksi kuolleita läheisiä pitäisi muistella käymällä paikassa jonne ruumis on haudattu? Mielestäni on paljon parempiakin tapoja muistella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole käynyt kertaakaan hautajaisten jälkeen, enkä aio käydäkään. En ole koskaan ymmärtänyt haudoilla käymistä. Miksi kuolleita läheisiä pitäisi muistella käymällä paikassa jonne ruumis on haudattu? Mielestäni on paljon parempiakin tapoja muistella.
Tämä, ajattelen aivan samalla tavalla. Kaipaamamme henkilö on läsnä ajatuksissamme, ei hänen muistamiseensa vaadita sitä, että matkataan fyysisen kalmon viimeiselle lepopaikalle.
Isä elää vielä, mutta äiti on haudattu noin 300 km päähän pienelle paikkakunnalle, jonne ei pääse julkisilla mitenkään järkevällä tavalla eikä mulla ole autoa eikä edes ajokorttia. Joten olin äidin hautajaisissa, seuraavan kerran menen äidin haudalle, kun on isän hautajaiset ja sen jälkeen en mene enää koskaan. Tai no jos siskoni kuolee ennen mua, niin siskoni hautajaisiin, mutta en enää sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olkaa osana läheistenne elämää, kun he elävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyn harvemmin kuin kerran vuodessa. Vaikka käyn tyhjillään olevassa lapsuudenkodissani muutaman kerran vuodessa ja haudalle on matkaa noin kilometri, en tunne tarvetta käydä haudalla. Muistelen vanhempiani mieluummin esimerkiksi katselemalla valokuvia.
Isäni elää vielä, mutta äitini kuoli jokunen vuosi sitten. Käyn haudalla joskus jos huvittaa, mutta tärkeintä on, että muistan äitiä (ja muitakin läheisiä) "sydämessäni". Joskus joku tuoksu, sanonta, paikka, valokuva tuo hänet mieleeni.
Veikko Laviko lauleli, että "...myöhäistä on polttaa kynttilää, kun hauta umpeen luotu on.."
Mieluummin muistan äitiä vaikkapa lattialla olevan maton tai yhteisten matkamuistojen kautta kuin "palvon" viemällä kynttilöitä tai kukkia.
Olen käynyt aina joskus, aina ollut useampi vuosi välissä. Olen kokenut liian rankaksi ja vaikeaksi liian nuorena kuolleen äidin haudalla käymisen. Nyt kun olen itsekin jo keski-ikäinen, niin on ruvennut tuntumaan, että haluan ruveta käymään säännöllisesti joka vuosi ja viedä kukan. Varmaan joku lapsi lähtee aina mukaan.
Mietin tätä asiaa juuri joulun aikaan.
Minulle hauta ei ole merkityksellinen paikka, enkä koe mitään tarvetta käydä siellä muistelemassa. Isä elää muistoissani ja mielessäni, ja saatan vaikka kotona pihalyhtyyn kynttilän sytyttäessä lähettää hänelle lämpimän ajatuksen. Mutta se hautapaikka - Minun puolestani isän tuhkat olisi voitu sirotella vaikka tuttuun kotimetsään.
Tapoja surra on niin monenlaisia. Äidilleni haudalla käyminen on todella tärkeää ja hän haluaisi käydä siellä vaikka päivittäin, jos se vain olisi mahdollista.
Kukin muistelee vainajia, miten haluaa. Haudalla käynti on yksi keino. Päteminen ei ole kaunista.
750 km on matkaa vanhempien haudalle. Kerran vuoteen käyn.
Sunnuntaisin ajetaan koko perheen kanssa 150 km suuntaansa ja viedään kukkia / kynttilä