Lue keskustelun säännöt.
Naisen aaltoileva mieliala, ahdistus ja kipuilu
10.01.2025 |
En voi sanoa olevani yhden pidemmän ja muutaman lyhyemmän parisuhteen perusteella mikään varsinainen kokemusasiantuntija. Mutta onko kyseessä minun huono tuurini, taipumukseni vetää puoleensa ja rakastua tietyntyyppisiin naisiin, vai kenties joku muu?
Mutta taas huomaan olevani parisuhteessa, jossa mennään pitkin siniaaltoa. Eli välillä kumppanilla kaikki on kunnossa, elämä hymyilee ja aurinko paistaa. Ja välilä ollaan hiilikaivoksesssa 600 metriä maan alla paikassa, jonne päivä ei paista ja kaikki on paskaa, etenkin parisuhde ja oma kumppani.
Miksi tunteiden pitää elää maanis-depressiivisesti? Miksi ei vaan voi elää sitä kultaista keskitietä? Jotenkin alkaa pelottaa, että voiko elämä koskaan olla täysin onnellista, rauhallista ja seesteistä, jos on naisen kanssa parisuhteessa?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Sellaisia ne naiset on; epävakaita
Ja miehetkö ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epävakaat vetää puoleensa epävakaita. Tai ainakin ristiriitaisesti kiintyviä.
Suurin ongelma mielestäni on näillä epävakailla, että koko ajan pitää kelata, vatvoa ja märehtiä jotain juttua. Vaikka se juttu olisi ihan mitätön tai sellainen, ettei sille.mitään voi eikä siitä märehtiminen auta mitään.
T. Viilipytty mies hyvälöä paineensietokyvyllä.
Tietyt tyypit saa epävakaita puolisokseen.
Jos kaipaat enemmän ongelmia saman katon alle niin ota sinne myös nainen asumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillakin rajut pms oireet. Seuraa kuukautiskiertoa.
Ahdistus on normaalia. Ellei ole joku joka auttaa naisen tilaa. Nuorena. Mutta myöhemmin osalla tasapainoa enemmän. Huolia ihmisillä on mm. taloudesta ja hormonit. Silti oikean kanssa voi olla hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TÄssä vaiheessa jokumaailmaa avoimin silmin katsova henkilö miettisi, mikä näiden kaikkien naisten yhdistävä tekijä on.
Ilmeisesti elämä sun kanssa ei ole täysin onnellista, rauhallista ja seesteistä.
Sun ei ole pakko olla negaavan kanssa. Mutta miesten ei kannata itsekään negailla. Joskus voi olla joku ristiriita, ellei ole yhteinen käsitys. Ahdistus johtuu jostain yleensä, luonnollinen syy ja reaktio. Hiilikaivokseen se ei silti johda. Alkoholi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on naisille aivan luontaista, että tunteet ja mieliala vaihtelee. Mutta se on sitten yksilökohtaista miten nainen nämä asiat käsittelee ja ilmaisee. Sen voi tehdä epäterveesti ja kumppania kuormittaen. Mutta nainen voi myös kohdata tunteensa hyväksyen ja asiallisesti.
Mieheltä olis hyvä löytyä sellaista tietynlaista sietoa erilaisia voimakkaita tunnetiloja kohtaan. Enkä nyt tarkoita, että tarvis sietää paskaa tai epätervettä tunneilmaisua. Sellaista erilaisten tunnetilojen hyväksyntää olis hyvä löytää jos meinaa naisen kans elää. Kun tunteiden antaa tulla, ne on nopeasti ohi. Mutta olipa kyse miehestä tai naisesta, niin se täytyy tosiaan hyväksyä, että nyt tuntuu tältä ja antaa sille tunteelle tila olla sellainen kuin se on. Mies ei voi oikein muuta, kuin olla läsnä ja näinollen edesauttaa sen tunnetilan ja tilanteen ohimenoa.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistus on normaalia. Ellei ole joku joka auttaa naisen tilaa. Nuorena. Mutta myöhemmin osalla tasapainoa enemmän. Huolia ihmisillä on mm. taloudesta ja hormonit. Silti oikean kanssa voi olla hyvä.
Nuorena joo, kun elämä on vielä edessä ja kaikki on uutta, outoa ja jännittävää. Nejä-viisikymppisenä pitäisi olla jo aika selvillä vesillä, useimmat ainakin. Eikä vielä tarvitse pelätä kuolemistakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
TÄssä vaiheessa jokumaailmaa avoimin silmin katsova henkilö miettisi, mikä näiden kaikkien naisten yhdistävä tekijä on.
Ilmeisesti elämä sun kanssa ei ole täysin onnellista, rauhallista ja seesteistä.
Mulle ex diagnosoi kaksisuuntaisen häiriön, kun välillä olin hyvällä tuulella ja välillä (hänen mielestään) aivan ilman syytä itkeskelin ja olin ahdistunut. Hän itse kohteli minua välillä kuin halpaa hyötyesinettä, petti arkisia lupauksia ja puhui loukkaavasti. Kun sitten reagoin tähän ahdistuen ja vetäytyen, olin miehen mielestä tuulellakäyvä ja mielenvikainen.
Vierailija kirjoitti:
Se on naisille aivan luontaista, että tunteet ja mieliala vaihtelee. Mutta se on sitten yksilökohtaista miten nainen nämä asiat käsittelee ja ilmaisee. Sen voi tehdä epäterveesti ja kumppania kuormittaen. Mutta nainen voi myös kohdata tunteensa hyväksyen ja asiallisesti.
Mieheltä olis hyvä löytyä sellaista tietynlaista sietoa erilaisia voimakkaita tunnetiloja kohtaan. Enkä nyt tarkoita, että tarvis sietää paskaa tai epätervettä tunneilmaisua. Sellaista erilaisten tunnetilojen hyväksyntää olis hyvä löytää jos meinaa naisen kans elää. Kun tunteiden antaa tulla, ne on nopeasti ohi. Mutta olipa kyse miehestä tai naisesta, niin se täytyy tosiaan hyväksyä, että nyt tuntuu tältä ja antaa sille tunteelle tila olla sellainen kuin se on. Mies ei voi oikein muuta, kuin olla läsnä ja näinollen edesauttaa sen tunnetilan ja tilanteen ohimenoa.
Minä miehenä siedän ja kestän aika paljon. Mutta uudessa suhteessa voi alkuun olla hämmentävää, kun ei tiedä mistä naisen ahdistus johtuu eikä nainen kerro sitä. Ja varsinkin jos ei ole aiemmin ollut suhteessa tällaisen ahdistujan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä itse käytökselläni aiheutat näitä ahdistavia tunteita naiselle. Mutta anna kun arvaan, sussa ei oo koskaan mitään vikaa. Kaikki vika on aina kumppanissa
Oletko varma, ettet alitajuisesti valitse tuollaisia epätasapainoisia naisia suhteeseen? On niitä tasapainoisiakin naisia.
Ehkä yllättää monet miehet, mut naiset ei ole miehiä. Menkää miesten kanssa naimisiin, jos janoatte 110% rationalisuutta ja tasaisuutta.
Meillä naisella on ensinnäkin hormonit jotka ihan oikeasti vaikuttaa oloihin. Toisekseen meidät on luotu keskivertoa sensitiivisemmiksi, jotta vaistoamme potentiaalisen jälkeläisen tarpeet jotta lapsi selviävät hengissä.
Parisuhde on kivien hiomista toisiaan vasten, kompromissien tekoa ja halua ymmärtää erilaisuutta. Vaikeaa vaikka toista rakastaakin, kuten ylipäänsä luonteen kehittyminen on.
Kukaan ei kyllä ole luvannut jatkuvaa onnea kenellekään, eli se osa toiveestasi oli vähän naiivi.
Mutta vuosien saatossa toiseen tottuukin. Oma mies ahdistui suhteen alussa aina kun itkin. Johtui myös siitä, ettei ollut/oikein edelleenkään ole itse yhteydessä tunteisiinsa, koska on tunnevammainen. Mutta tottui ja minäkin itken nyt vähemmän, kun olen tottunut häneen :)
kohta 30v naimisissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaisia ne naiset on; epävakaita
Ja miehetkö ei?
Osa on, osa ei. Aivan kuten naisissakin.
Just mieheni kertoi kaveristaan, joka oli poistunut WA-ryhmästä kun ei ollut saanut sinänsä hyviin juttuihinsa/kuviinsa tykkäyksiä. Kuulemma tekee tuota välillä, parin viikon päästä liittyy takaisin jos vanhat merkit pitää paikkansa. Eikä ole teineistä kyse ;) Kiva tyyppi mut epästabiili. Ollut 3 kertaa naimisissakin, kertoo jo jotain.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä itse käytökselläni aiheutat näitä ahdistavia tunteita naiselle. Mutta anna kun arvaan, sussa ei oo koskaan mitään vikaa. Kaikki vika on aina kumppanissa
Voi olla. Ihan samalla tavoin kuin nainen aiheuttaa surua minulle käytöksellään. Mutta jos niistä.ei kerro, niin vaikeaa on silloin toisen toimintaansa muuttaakaan. Kukaan meistä ei ole täydellinen ja minussakin on paljon vikoja. Mutta en myöskään hukkaa elämääni yrittäen etsiä täydellistä kumppania. Good enough riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistus on normaalia. Ellei ole joku joka auttaa naisen tilaa. Nuorena. Mutta myöhemmin osalla tasapainoa enemmän. Huolia ihmisillä on mm. taloudesta ja hormonit. Silti oikean kanssa voi olla hyvä.
Nuorena joo, kun elämä on vielä edessä ja kaikki on uutta, outoa ja jännittävää. Nejä-viisikymppisenä pitäisi olla jo aika selvillä vesillä, useimmat ainakin. Eikä vielä tarvitse pelätä kuolemistakaan.
Kuolemaa ei tarvitse pelätä minkäänikäisenä, kun uskoo Jeesukseen <3
Miksi vainoat kumppaneitasi sieltä hiilikaivoksen pohjalta ?