Lue keskustelun säännöt.
Kuinka suurella todennäköisyydellä n.50 vuotias pari eroaa, kun lapset ovat lentäneet pesästä?
09.01.2025 |
Itselle tuli syksyllä ero, vaikka kuvittelin, että elämä helpottuisi, kun lapset lähtee maailmalle. Yhteisiä lapsia ei ollut, mutta luulisi, että ne juurikin kuormittavat parisuhdetta enemmän. Kieltämättä hiukan huijattu olo.
N.52
Kommentit (70)
Erot tapahtuu oman kokemuksen mukaan 40-50v välissä, jos parilla on lapsia. Ei haluta rikkoa perhettä, kun lapset ovat pieniä, Mutta tuossa ikähaitarissa lapset alkaa olla jo koululaisia tai jopa opiskelijoita, niin sitten parit eroavat. Ja on varmasti totta, että ei tuossa iässä olla enää samoja persoonia kuin nuorena. Tulee se kuuluisa ikäkriisi päälle, että vieläkö tässä ehtisi elämässä tehdä jotain ihan muuta. En osaa sanoa onko fiksua erota vai ei. Monesti se seuraava ja sitä seuraavakaan ei ole mitään elämänkumppaneita. Kai se joillekin tuo sitä säpinää sitten elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ukko kelpaa jollekin toiselle naiselle. Ellei kelpaa niin suhde jatkuu ja molemmat tekee omia itseään kiinnostavia asioita.
Kaikissa tietämissäni tapauksissa nainen on lähtenyt. Ihan sama kelpaako se mies kenellekkään.
Minun lähipiirissäni taas neljälle kaverilleni on käynyt niin, että mies on tehnyt niin sanotun yllärieron pitkän liiton päätteeksi 40-50 ikävuoden välillä, hommannut toisen naisen salaa ja jättäminen on tapahtunut puskista. Kyllä miehetkin osaavat lähteä ja jättää.
Saahan sitä erota ja tuossa kohtaa se on hyvä tehdäkin kun on vielä hyviä vuosia jäljellä mutta ei ns. aikaa hukattavaksi.
Hirvittää vaan se, miten jotkut tuon eron vaikuttaa hoitavan. Täältä saa useista ketjuista lukea, miten joku on päättänyt että lähtee samalla ovenavauksella kuin viimeinen lapsi. On siis suunnitellut eroa jo vuosia eikä puoliso tiedä mitään vaan ehkä jopa suunnittelee ihanaa yhteistä elämää kahden.
Tämä on mielestäni sen sortin kusipäisyyttä että ei paremmasta väliä. Eikö sillä toisella olisi oikeus tietää puolison suunnitelmista ja suunnitella itsekin omaa elämäänsä toisin? Miksi sen eron pitää tulla puun takaa? Onko se puhdasta ilkeyttä vai mukavuudenhalua, riidan välttämistä? Vai mitä se on?
Itselläni ei edes ole suhdetta eikä lapsia ja olen myös nuori, mutta näitä kun lukee niin miettii miten uskaltaa edes perhettä perustaa kun niin monet ihmiset ovat noin kaksinaamaisia?
Meillä tulee varmasti. Suhde on huono ja huononi välittömästi lisää, kun lapsi muutti pois kotoa. Lisäksi samaan aikaan minulla paljastui vakava sairaus, joka johtaa kuolemaan, aikajänne on vielä auki. En saa mieheltä tukea tässä kriisissä yhtään. Laittaa muutenkin miettimään, miten haluaa vikat vuodet elää ja mieskin vaikuttaa tyytymättömältä. Kyse on ehkä viikoista, milloin se ero tulee.
Olet itsekäs sontaläjä. Toinen ihminen ei merkinnyt sinulle mitään. Sanoitko monta kertaa ex-puolisollesi rakastavasi tätä? Rakkaus ei nimittäin ole kuvailemasi kaltaista, olisit pysynyt poikamiehenä äläkä olisi tuhonnut toisen ihmisen elämää käyttämällä tätä omiin tarkoituksiisi, kun tarpeesi täyttyivät nakkasit "rakastamasi" ihmisen menemään, koska itsekkyys!
Me oltiin kuitenkin 20 vuotta naimisissa, ja kasvatettiin 2 lasta yhdessä. Kyllä sanoin rakastavani useinkin, silloin aikanaan kun siltä tuntui. Mutta minkä sille oikeastaan voi, jos tunteet kuolee, ja tulee olo, että minun on pakko saada elää oman näköistäni elämää, olla vapaa? Kyllä mä mietin tuota itsekkyyttä paljonkin ennen eroa, enkä väitä ettei se ollut itsekästä. Päädyin kuitenkin siihen, että koska on vain yksi elämä, enkä haluaisi vielä supistaa elämääni sellaiseksi kuin eksäni olisi halunnut, pelkäksi eläkettä kohti himmailuksi kotona, niin minun on lähdettävä. En tiedä onko exä nykyään onnellinen. Tiedän, että elää sitä hiljaista kotielämäänsä, ja auttelee vanhaa muistisairasta isäänsä, ja on sinkku. Toivottavasti on edes tyytyväinen elämäänsä. Mutta jos ei olekaan, niin en koe olevani siitä vastuussa, koska mitä minä olisin voinut tehdä - uhrata itseni ja oman onnellisuuteni, elämällä loppuelämäni elämää jossa tukahdun ja näännyn henkisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu siitä kuinka hyvin libidojen tasot kohtaavat. Oma exä oli kauhean ihmeissään kun halusin eron. Itse sain tarpeekseni 15 vuoden puutteessa elämisestä.
Ainakin sorsalinnut on uskollisia koko loppu elämän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saahan sitä erota ja tuossa kohtaa se on hyvä tehdäkin kun on vielä hyviä vuosia jäljellä mutta ei ns. aikaa hukattavaksi.
Hirvittää vaan se, miten jotkut tuon eron vaikuttaa hoitavan. Täältä saa useista ketjuista lukea, miten joku on päättänyt että lähtee samalla ovenavauksella kuin viimeinen lapsi. On siis suunnitellut eroa jo vuosia eikä puoliso tiedä mitään vaan ehkä jopa suunnittelee ihanaa yhteistä elämää kahden.
Tämä on mielestäni sen sortin kusipäisyyttä että ei paremmasta väliä. Eikö sillä toisella olisi oikeus tietää puolison suunnitelmista ja suunnitella itsekin omaa elämäänsä toisin? Miksi sen eron pitää tulla puun takaa? Onko se puhdasta ilkeyttä vai mukavuudenhalua, riidan välttämistä? Vai mitä se on?
Itselläni ei edes ole suhdetta eikä lapsia ja olen myös nuori, mutta näitä kun lukee niin miettii miten uskaltaa edes perhettä perustaa kun niin monet ihmiset ovat noin kaksinaamais
Meillä on puoliso ainakin mölynnyt jo vuosia kuinka hän muuttaa maalle kun lapset ovat omillaan. Siis täysin keskustelematta puolison kanssa yhteisistä haaveista tai mistään muustakaan. Eli koska en itse ole minnekään maalle lähdössä niin erohan se sitten on tuossa kohtaa.
On kaksi eri asiaa sanoa: "oispa ihanaa sitten vanhempana ehkä asua maalla" ja "minä muutan maalle". Toinen on haaveen sanomista äänee, toinen on varman toimintasuunnitelman ilmoittamista.
Meillä tilanne, että lapset muuttaneet kotoa. Parisuhdetta ei ole, olemme lähinnä kämppikset. Eroa olen pohtinut mutta nyt painaakin kupissa lapsenlapset 3 kpl. Miten vaikuttaisi heihin isovanhempien ero ja muutto ehkä kauemmaksi. Onko vain helpompi jatkaa elämää avioliitossa mutta tehden siitä elämästä oman näköistä. Miehen mielipiteistä en one välittänyt enää vuosiin, teen, syön mitä haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin sorsalinnut on uskollisia koko loppu elämän
Niillä on niin lyhyt elämä ettei tarvitse kärsiä pitkään.
Vai ehdotitko ratkaisuksi ketjuan asiaan sitä että aletaan pariutua sorsien kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saahan sitä erota ja tuossa kohtaa se on hyvä tehdäkin kun on vielä hyviä vuosia jäljellä mutta ei ns. aikaa hukattavaksi.
Hirvittää vaan se, miten jotkut tuon eron vaikuttaa hoitavan. Täältä saa useista ketjuista lukea, miten joku on päättänyt että lähtee samalla ovenavauksella kuin viimeinen lapsi. On siis suunnitellut eroa jo vuosia eikä puoliso tiedä mitään vaan ehkä jopa suunnittelee ihanaa yhteistä elämää kahden.
Tämä on mielestäni sen sortin kusipäisyyttä että ei paremmasta väliä. Eikö sillä toisella olisi oikeus tietää puolison suunnitelmista ja suunnitella itsekin omaa elämäänsä toisin? Miksi sen eron pitää tulla puun takaa? Onko se puhdasta ilkeyttä vai mukavuudenhalua, riidan välttämistä? Vai mitä se on?
Itselläni ei edes ole suhdetta eikä lapsia ja olen myös nuori, mutta näitä kun lukee niin miettii miten uskaltaa edes perhettä pe
Meillä on puoliso ainakin mölynnyt jo vuosia kuinka hän muuttaa maalle kun lapset ovat omillaan. Siis täysin keskustelematta puolison kanssa yhteisistä haaveista tai mistään muustakaan. Eli koska en itse ole minnekään maalle lähdössä niin erohan se sitten on tuossa kohtaa.
On kaksi eri asiaa sanoa: "oispa ihanaa sitten vanhempana ehkä asua maalla" ja "minä muutan maalle". Toinen on haaveen sanomista äänee, toinen on varman toimintasuunnitelman ilmoittamista.
No tuossahan puoliso on toiminut ihan ok, kun on kertonut omista suunnitelmistaan. Sinulle ero ei tule puun takaa vaan tiedät ettei häntä kiinnosta yhteiset haaveet vaan pelkästään omat, sinä et niihin liity. Vaikka se tuntuu ikävältä varmasti, niin se on ihan reilua että toinen kuitenkin tietää mitä tuleman pitää ja voi siihen varautua, suunnitella itselleen sitten jotain muuta. Se mitä kritisoin, on nämä ihmiset jotka ilmeisesti vuosia voivat näytellä olevansa henkisesti mukana liitossa ja suunnitella kuitenkin julmaa yllätystä ihmiselle jota on joskus jopa rakastanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ota virallisesti eroa, niin toisen kuollessa voi saada lesken eläkettä. Molemmat voittavat. Jos eivät kuole, niin sekin on heille voitto.
Menin toisen kerran naimisiin nelikymppisenä ja olen onnellinen nyt päälle viisikymppisenä, että olen saanut elää rakastavassa ja roihuavassa suhteessa parhaat aikuisvuoteni. Valitsin kumppanin, joka sytytti ja sytyttää edelleen - arjessa ja juhlassa.
Näyttää vahvasti siltä, että jatkamme yhdessä ja nautimme toisistamme jatkossakin. Kun tuttaviimme vertaan, niin aika monen 30 vuotta jatkunut suhde on melkoisen nuupahtanut. Ja ymmärrän sen, koska harvalla on parikymppisenä ymmärrystä siitä, mitä elämältään haluaa ja ihmiset muuttuvat! Joten sattumankauppaa on tämä ihmissuhderuletti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilastojen mukaan suomalaiset menevät naimisiin hieman yli kolmekymppisinä ja jos ero on tullakseen, se tulee 5-7 aviovuoden kohdalla.
Jokainen on tietysti yksilö, mutta tilastojen mukaan näin. Pikkulapsiaika aiheuttaa enemmän eroja kuin lasten aikuistuminen.
Ei me olla erottu. Yhdessä 30 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä tilanne, että lapset muuttaneet kotoa. Parisuhdetta ei ole, olemme lähinnä kämppikset. Eroa olen pohtinut mutta nyt painaakin kupissa lapsenlapset 3 kpl. Miten vaikuttaisi heihin isovanhempien ero ja muutto ehkä kauemmaksi. Onko vain helpompi jatkaa elämää avioliitossa mutta tehden siitä elämästä oman näköistä. Miehen mielipiteistä en one välittänyt enää vuosiin, teen, syön mitä haluan.
Ei vaikuttaisi lapsenlapsiin mitenkään. Alas nyt vaan elää sitä omaa elämääsi, ihan itsellesi.
No ei erota. Kuolema erottaa vasta. Rakas ukko, niin hyvässä kuin pahassa. Teinistä asti rakastanut ja jo vajaa 20 v naimisissa, monta lasta. Jos joku nyt huutelee, että mies lähtee muiden mukaan, niin tuntien hänet se on erittäin,erittäin epätodennäköistä. Mut jos näin kävis niin minkäs teet.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ota virallisesti eroa, niin toisen kuollessa voi saada lesken eläkettä. Molemmat voittavat. Jos eivät kuole, niin sekin on heille voitto.
Onko kauheampaa tunnetta kuin tietää, että puoliso kärkkyy kuolemaasi, koska nettoaa siitä rahaa?
Prob(50 v pari eroaa kun lapset ovat lentäneet pesästä) = 0,4