Kun tarkemmin mietin, jokainen mies elämässäni
.. on vienyt minulta/minusta pois sen ilon, onnen, toiveikkuuden, leikkisyyden ja energian, mikä minulla on ollut ennen suhdetta tai sen alkuvuosina vielä. Pikkuhiljaa suhteen syventyessä muutun epävarmaksi, tulen miehen tekemistä asioista surulliseksi, alan pienentämään itseäni (halujani, tarpeitani, kykyjäni). Yritän aina ns. pelastaa suhdetta tosi pitkälle ja aina minulle jää käteen vaan se tunne, ettei tämäkään mies lopulta rakastanut minua, ei siten, että olisin ollut hänelle läheskään yhtä tärkeä kuin mitä hän on itse itselleen.
Olen nyt 37v ja suhteita on kuitenkin jo useampia takana. Ymmärrän hyvin, miksi tässä elämänvaiheessa moni nainen valitsee olla ei sinkku, vaan olla yksin ja onnellinen.
Tiedän ettei kaikki miehet ole tuollaisia on paljon onnea heille, jotka ovat löytäneet hyvän miehen itselleen. Omalle kohdalle se ei taida koskaan osua ja joskus on hyvä lakata yrittämästä, ettei enempää riko itseään.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Eli naisille on kauheaa jos nainen joutuisi muuttumaan mutta naiset ei näe mitään o gelmqq siinä että vaatii miehiä muuttumaan naisten haluamalla tavalla?
30-vuotta onnellisesti yksin. suosittelen.
Miehiltä ei saa takaisin sitä energiaa minkä antaa. Jos miehellä on vahva energia mies on helposti myös dominoiva ja painostava. Jos miehellä on heikko energia mies vaan imee energiaa naisesta.
Mun itsetunto romahtaa suhteissa hyvin pian. Kaikki se itsevarmuus ja tyytyväisyys, joka mulla ilman suhdetta yksin elellessäni on, menee viemäristä alas ja alan kokea itseni kaikilla tavoin huonoksi ja riittämättömäksi.
Vierailija kirjoitti:
Mun itsetunto romahtaa suhteissa hyvin pian. Kaikki se itsevarmuus ja tyytyväisyys, joka mulla ilman suhdetta yksin elellessäni on, menee viemäristä alas ja alan kokea itseni kaikilla tavoin huonoksi ja riittämättömäksi.
Ei taida olla itsetunto kovin vakavissa kantimissa jos se aina romahtaa, kun joku vähän puhaltaa. Mitäpä jos rakentaisit sen itsetuntosi jonkun muun kuin miehen hyväksynnän varaan? Itse en ole koskaan ollut naisten suosiossa ja olisin taatusti onneton jos rakentaisin itsetuntoni heidän hyväksynnän mukaan. Itsevarmuuteni ja -tuntoni kumpuaa siitä, että pidän itsestäni tällaisena kun olen ja jos joku ei ole samaa mieltä, niin hän ei vaan ymmärrä hyvän päälle.
Moni nainen perustaa itsetuntonsa sen varaan, kuinka komealta mieheltä he saavat (edes murusia) hyväksyntää. Ja kun he saavat komealta mieheltä murusia, he kokevat itsensä riittämättömäksi. Tällaiset naiset ovat tuomittuja epäonnistumaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi valitset huonoja miehiä? Ota oikeasti kiltti mies jos saat - enkä tarkoita näitä tämän palstan mukakilttejä ulisijoita.
Olen juuri sellainen "jännämies" ja jopa minä olen samaa mieltä.
Kiinnitä heti alussa huomio siihen miten mies huomio sinua, ystävällisyys, onko aktiivinen yhteydenpidossa, miten osallistuu yhteisiin kustannuksiin. Jos paljon aiempia kumppaneita, kannattaa harkita lähteekö syventämään suhdetta.
"Tiedän ettei kaikki miehet ole tuollaisia on paljon onnea heille, jotka ovat löytäneet hyvän miehen itselleen. Omalle kohdalle se ei taida koskaan osua ja joskus on hyvä lakata yrittämästä, ettei enempää riko itseään. "
Tuollaisia? Eli millaisia? Et kerro avauksessa mitään mitä miehet ovat tehneet, ainoastaan millainen olo sinulla on suhteessa. Minä olen suhteessa aina aivan samanlainen. Menetän itseni, alan vain miellyttää miestä. Mitä enemmän miellytän ja kerjään rakkautta, sitä vähemmän tunnen miehen rakastavan minua. Lopulta jätän. Tämä kuvio on perua huonosta isäsuhteesta ja huonosta ensimmäisestä suhteesta. Sen jälkeen miehet ovat olleet täysin tavallisia, kunnollisia ja hyviä mutta sama olo seuraa minua jokaiseen suhteeseen. Olisiko sinullakin kyse sinusta eikä välttämättä niinkään niistä miehistä? Ainakaan et anna mitään konkreettista siitä että juuri he saisivat sinulle tuon olon aikaan?