Argh! Olen ollut ihastunut jo kohta 3v vanhaan, ylipainoiseen mieheen :/
Oikeesti, aloin miettimään tätä " ihastumistani" . Hän oli 3v sitten työnantajani, 55-v ylipainoinen, huonotapainen mies, jolla oli tosi hyvä huumorintaju. Kaljuuntuva eikä edes komea. Huoh. Jotenkin onnistuin ihastumaan häneen ja vielä nyt 3v jälkeenkin haaveilen välillä hänestä. Yöks, en ymmärrä itseäni! Olen sähköpostilla ja puhelimitse ollut tähän mieheen töiden merkeissä ollut n kerran kuukaudessa yhteydessä, ja aina hän saa sydämeni väpättämään. Sairasta, sanon minä! Itse siis olen 27-v ja naimisissa omanikäisen, hyväkroppaisen ja ihanan miehen kanssa.
Kommentit (7)
joka saa " ihastumaan" johonkin täysin sopimattomaan jopa vastenmieliseen mieleen. Mulle kävi noin ja aloitin suhteen. Oli elämäni suurin virhe mutta opinpa jotain...
En suosittele saman virheen tekemistä. Käykää mieluummin läpi että mikä on se mikä elämästänne puuttuu että järki menee jonkun surkean ukon takia.
Ikivanha kaljamahainen ja tekohampainen kammotus, mutta ah, jotenkin niin puoleensavetävä. Hän oli työpaikan selkeä alfauros....
oli jo ihan sellainen valkohapsinen mutta ah mikä karisma!
Sitten löysin mieheksi nuoremman version hänestä ja nyt vaan odotellaan yhdessä vanhenemista:)
Olen 32-v äiti & vaimo ja ihastunut 24-v työkaveriin. Hän on mukava, huumorintajuinen ja seksikäs mutta myös kiroileva, viinaan menevä ja tykkää punk-musiikista. :DDD
50 v miehissä on monesti tosi nuorekkaita, siististi pukeutuvia, koulutettuja herrasmiehiä.
Se luottamus, vakaus ja varmuus mikä heissä monesti piilee on todella kiehtovaa.
Nautin itse ainakin niiden suunnattomasta ihailusta.
Olen itse hyväkroppainen ja hyvännäköiseksikin sanottu 25 nainen ja ihastun just tollasiin 50v miehiin.
En tiedä mitä miehessä nään, mutta hän on saanut pääni aivan sekaisin.
Ajatteleminenkin saa mut pyörälle päästä.
Nyt olen masentunut, kun tajusin tänään, etten näe miestä pitkään aikaan työn merkeissä.
Olen menettänyt toivoni.