Lue keskustelun säännöt.
Oletko pettynyt vai helpottunut kun suhteen alkuhuuma on ohi?
07.01.2025 |
Mulla on pitkän liiton jälkeen ollut 3 suhdetta, 1v, 3v ja nyt 6kk ja jatkuu. Alkuhuuman loppuminen tulee mulle aina puskista. Itse olen vielä täysin rakastumisen huumassa ja sitten toinen alkaa haluta omaa aikaa. Olen niin pettynyt joka kerta. Tuossa vuoden kestäneessä suhteessa alkuhuuma kesti vuoden ja kun toinen alkoi etääntyä, pidin tiukemmin kiinni. Ja erohan siinä tuli. Toisella kertaa koitin kestää ja sietää, mutta en sitten lopulta halunnut jatkaa laimeassa suhteessa. Nyt tässä nykyisessä suhteessa alkaa laimeneminen jo näkyä, en tiedä miten jaksan =(
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Onneksi on sallitumpaa nykyään esim avata suhde tai olla polyamorinen, eikä tarvitse tukahduttaa itseään tai kumppaniaan! <3
Miten suhteen avaaminen auttaa siihen, että itse on umpirakastunut kumppaniinsa??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuhuuma on ollut ihanaa joo, mutta odottelen kyllä jo sen loppua. Tällä hetkellä mies on täydessä hehkutusvaiheessa, mikä tarkoittaa sitä että puhelimeen tulvii ylitsevuotavan imeliä rakkausviestejä ja yhdessäolo on pelkkää halailua ja lääppimistä, huolimatta siitä missä ollaan. Sen sijaan tulevaisuudesta tai edes suhteen tilasta hän ei halua puhua, vaan pitää meitä itsestäänselvyytenä, mikä hieman nyppii. Itsellä elämäntilanne sellainen, että olisi oleellista tietää mihin olemme menossa, eikä vaan antaa ajan näyttää. Hyvin rakastunut olen vielä itsekin, mutta ei se estä järkevää ajattelua.
Meillä alkuhuumaa kesti 2-3 vuotta. Suoraan sanottuna en olisi jaksanut sitä myllerrystä pitempään. Ollaan oltu yhdessä yli 6 vuotta ja meillä on pieni lapsi. Välillä olisi kiva kun olisi sitä alun hempeilyä, mutta suurimmaksi osaksi tässä ollaan niin väsyneitä ettei jaksa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"On huomioitu, näytetty hellyyttä arjessa, kävelty käsikädessä, vietetty paljon aikaa yhdessä ja sitten tää jää pois."
Miksi nuo kuuluisivat vain alkuhuumaan? Minusta ne ovat osa rakkautta. Kaikkea tuota on edelleen vaikka ollaan oltu 25 vuotta yhdessä ja alkuhuuma on jäänyt jonnekin 24 vuoden päähän.
Meillä on vasta seitsemän yhteistä vuotta takana ja nuo mainitut asiat kuuluvat ihan normaaliin arkeen. En ole edes pitänyt noita minään alkuhuumajuttuina, vaan tavallisina asioina parisuhteessa.
Alkuhuumaksi lasken sen kun oikeasti se toinen ihminen täyttää kaikki ajatukset, tulee laiminlyötyä yhteisen ajan maksimoimiseksi kaiken minkä vaan voi ilman katastrofaalisia vaikutuksia laiminlyödä ja joka viestin kilahdus ja puhelimen hälytys saa innostumaan, että onko se nyt toinen joka sieltä ottaa yhteyttä.&
Tämä. Ja se kun ei voi täysillä vielä luotluottaa kestääkö toisen tunteet huuman laantumisen. Mieluummin hyppäisin suoraan alkuhuuman yli, itse osaan olla romanttinen ja intohimoinen pidemmässäkin suhteessa jos vain rakkautta riittää.
Minä en sellaista koskaan kokenutkaan. Yhdessä ollaan oltu yli 20 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö se nykyisin niin mene, että koko suhde on vain se alkuhuuma?
Sitten ero.
Ja taas alusta.
Taas ero.
Ja taas alusta.
Ero.
Alkuhuuma.
Erotaan.
Taas alusta.
Taas ero.
Lopulta jäädään itsemurhakopperoihin elämään kaikki yksin.
Ihmiset jotka hakevat pelkkää kuplivaa alkuhuuman tunnetta eroilevat heppoisin perustein.
Suhtaudun alkuhuumaan ristiriitaisesti. Oli se todella ihanaa ja s eksi oli tajunnanräjäyttävää ja kokemus oli todella intensiivinen ja ihana, mutta tuntui kuin olisin joku tyhmä eläin koko ajan. Helpotus kun se meni ohi ja nyt pystyy keskittymään vähän muuhunkin. Asumme erillään miehen kanssa joten kipinää kyllä riittää sitten kun tavataan. Yhdessä jos asuisimme olisimme varmaan kyllästyneet toisiimme ja eronneet. Ikävä sanoa näin mutta realisti kun olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla kohdalla alkuhuuman mielekkyys on riippunut siitä kuinka tasavahvat molempien tunteet ovat. Joskus toinen on ollut enemmän "sekaisin", joskus olen itse ollut selkeästi rakastuneempi. Molemmat vaihtoehdot ovat vähän ikäviä kun sen tajuaa, ensimmäinen on vaivaannuttava ja toinen kivulias. Silti harvinaisempaa on ollut yhtä vahva tunne samaan aikaan. Se puolestaan on aiheuttanut hämmennystä ja epävarmuutta siitä että voiko se olla totta. Toisin sanoen alkuhuuman loppuminen on helpottavaa.
Pettynyt!
suhteessa vuodesta 1999.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en sellaista koskaan kokenutkaan. Yhdessä ollaan oltu yli 20 vuotta.
Olen pahoillani puolestasi =(
En ole pettynyt, kun lietson ja ylläpidän sitä "alkuhuumaa" tai se eroottinen/emotionaalinen kipinähän se on, tärkein syy ylipäätään ryhtyä tai olla intiimissä suhteessa kenenkään kanssa. Jos olisin pettynyt jos sitä huumaa ei olisi, eroaisin kyllä: hienoa että nykyään uskalletaan erota eikä roikuta huonoissa suhteissa, ei ole sellaista stgimaa ja syyllistämistä.
Näitähän riittää soihdut ja talikot porukkaa, että "erotaan liian helposti" "ei kyetä sitoutumaan" "ei osata riidellä" no he itse ovat aina eronneet narsistista xD ja kaikki oli x:n syytä tai "puoliso ei kyennyt kasvamaan suhteen mukana" = eli eivät onnistuneet muuttamaan kumppania, kontrolloimaan. Ja _hyvässä_ suhteessa ei ole toista osapuolta riitelemässä ajankuluksi, kuten nämä itse aina ovat. <3
Eli paremmin muotoiltuna, oliko täyttymys vai pettymys?