Tutista vieroitus alkoi, vauva 8kk
Eilen illalla se sitten alkoi. Yöt olivat jo melkoista tutti rumbaa, joten ajattelin, että parempi nyt kuin vauva on suht pieni. Kamalaa itkuahan se oli pariin otteeseen, mutta luulen että hyvä tästä tulee. Päiväunille, ulos topattuna tyttö nukahtaa helposti ilman tuttia.
Kuinka olette hoitaneet tuttivieroituksen näin pienillä? Yritättekö silittelemällä vai sylittelyllä? Viimeyönä mun oli ainakin pakko vielä ottaa syliin ja hyssyttää. Katsotaan taas ensi yönä... Aika hurjaa tää on.
Kommentit (26)
kiitos sinullekin, on totta että perustelit mielipiteesi ja se on oikein hyvä. Itse vain hormoneissani (ja kuten taisin jo sanoakin että olen arka arvostelulle) pelkään turhan helposti että joku tuomitsee tms. Ihan asiallisia olet kirjoitellut, ja muistan kyllä että pyysinkin ihmisten mielipiteitä! :)
Minä en kovin herkästi lähde tuomitsemaan muita äitejä ja heidän tapaansa hoitaa lapsiaan, koska me kaikki olemme omien lastemme asiantuntijoita.
Yksi asia, jota haluan vielä jatkaa edelliseen kirjoitukseeni lapsentahtisuudesta on takapakin vastaan ottaminen (kun kirahviina epäili, että takapakkia voi vielä tulla). Vauvan elämässä takapakkia tulee väistämättä, välillä on esim. nukkumisen kanssa hyviä ja välillä huonoja jaksoja.
Itse pohdin tässä muutama viikko sitten mitä tehdä, kun poika sairaana ollessaan rupesi taas vaatimaan yöllä ruokaa. Kasvatusoppaat sanovat kovin herkästi, että takaisin ei pidä palata. Itse kuitenkin totesin, että minähän en lastani huudata nälässä vaan periaatteen vuoksi ja annoin yöllä vellipullon huudattamisen sijaan. Mietin, jääkö tapa päällle. Ei jäänyt, poika nukkuu taas kokonaisia unia, syö paremmin kun on terve ja ei enää siis yöllä tarvitse ruokaa. Pari yötä halusi pullon ja sitten luopui tavasta itse.
Samaten lapseni, joka on 5 kk ikäisestä nukkunut omassa huoneessani halusi reissussa nukkua kaksi viikkoa välissämme ja mietin silloinkin, että tuliko tehtyä karhunpalvelus eli miten käy sitten kun mennään kotiin. Ei tullut mitään ongelmia, lapsi nukkuu tyytyväisenä omassa sängyssään.
Kirjoitusteni pointti on siis se, että ei ole niin kamalaa joskus ottaa riskejä ja takapakkia. Kyllä tilanteen saa korjattua, jos korjaamista on. Toki sellaista " tänä iltana olen tätä mieltä ja huomenna taas eri mieltä" kannattaa välttää viimeiseen saakka. Lapsi kun pitää rutiineista ja selkeydestä.
Paljon puhutaan siitä, että Suomessa lasten pitää kasvaa äkkiä isoiksi ja reippautta arvostetaan ja muualla maailmassa lapset saavat olla pieniä pidempään. Oman lapsen myötä olen tajunnut kuinka pieni säälittävä otus tuollainen liki 2-vuotiaskin vielä on, ihan rääpäle vielä, vaikka välillä haluaakin olla niin iso poika.
en lukenut kaikkia kirjoituksia joten en tiedä mainitsiko joku jo tästä...kuitenkin,neuvolasta sanoivat että alle vuoden ikäisen imemisen tarvetta ei tule rajoittaa,eli tuttia ei suositella viertettavan ennen 1v ikää...
Hei!
Meillä kuopuksen tutti jätettiin pois n. 10kk ikäisenä ja täytyy sanoa että se oli kyllä yksi niistä viisaimmista teoista.
Meillä tilanne oli se että olin hyvin hyvin väsynyt yöllisiin rumpiin ja heräämisiin. Kun täytyi herätä laittamaan tutti takaisin pojan suuhun.
Vaikka tutteja oli sängyssä kuin paljon ei poika yhtään niistä löytänyt suuhunsa itse joten jomman kumman vanhemmista täytyi tutti käydä viemässä suuhun.
Poika kävi opettelemassa unikoulussa nukkumista (toinen viisaimpia päätöksiä) ja yöt rauhoittui. Heti perään päätimme jättää myös tutin pois. Parina iltana itkeskeli (ei suornaista huutoa siis) mutta tyyntyi helpostti nukkumaan ja nukkui koko yön.
Esikoinen oli n.1,10kk ennenkuin tutista päästiin eroon ja se oli hieman vaikeampaa. Koska hän sitä osasi vaatia itselleen takaisin.
Molemmilla vieroituksen lähdettyä käyntiin tutti oli ainoastaan unikäytössä.
Sen olen päättänyt, että jos/kun meille kolmas lapsi tulee emme hänelle tuttia anna mikäli vain pystyy olemaan ilman. Tai jos annetaan niin siitä luovutaan hyvissä ajoin ennen 1v syntymäpäivää, ehkäpä juuri siinä 8-10kk ikäisenä.
Meille ei muuten neuvolassa mitenkään sanottu että poika olisi ollut liian nuori tutista luopumiseen, päin vastoin kannustettiin asiaan. Tosin saattaa vaikuttaa asiaan tuo minun väsymykseni.
ja siinähän se tuli kuultua. :)
Hienoa, että teillä on mennyt noin hyvin. Olen toiveikas, että meilläkin tämä onni jatkuu, mutta koskaanhan ei voi tietää. Aina voi puhjeta allergioita jne tai hirveä härdelli nousta pystyyn vaikka seisomisesta, mutta se nähdään sitten!