miksi yksinäisen ihmisen ei voi edes antaa syrjäytyä rauhassa?

Mikä yksinäinen se sellainen on jolle kaverit soittelee jatkuvasti ja ehdottaa näkemistä & tekemistä?

Mä en oo yksinäinen, mutta/tai siksi varsinkin samaistun vahvasti.

Kaipaan paljon omaa aikaa ja viihdyn itsekseni todella hyvin, tykkään tehdä asioita itsekseni. Lähden mielummin matkalle, ostoksille, lenkille, uimaan jne yksin, kuin jonkun toisen kanssa. 

Viime kuukausina menoa ja ihmisiä oli ihan liikaa, joulu vielä kruunasi kaiken sukuloimisineen jne. Tein ns uudenvuodenlupauksen, että tänä vuonna pidän kiinni siitä etten ole niin paljoa ihmisten kanssa.

Ja hitto, vaikeaa on!!

Heti ekana päivänä yks tuttu kysyi mua loppukuussa seurakseen erääseen tapahtumaan. 

Eilen kävin eräällä kaverilla kylässä, soitti ja olis halunnut tulla meille enkä kehdannut kieltää, mutta sain sentäs sen muutettua että menin itse hänen luokseen. Näin tiesin että pääsen lähtemään takaiain kotiin jo hyvissä ajoin kun itse haluan, eikä tapaaminen venähdä useiden tuntien pituiseksi.

No sitten eräs toinen kaveri laittoi viestiä että ehtisinkö tavata tänään tai tulevalla viikolla. Ja sitten kolmannelta tuli tänä aamuna viestiä, että voiko tulla kylään parin viikon päästä, kun on täällä meillä päin. 

Ja yksi vanha työkaveri kutsui kylään loppukuusta. 

Ja äitikin kaipailee seuraa. 

Argh. 

2 jatkaa;

kävin viemässä roskat, niin naapuri pyysi kahville tässä joku päivä, että vaihdettais kuulumisia, ja äsken tuli viesti yheltä tutulta, pyysi käymäämään.

Kuulostaa ehkä kiittämättömältä, mutta universumi, miksi kiusaat minua näin?!??? Haluan olla rauhassa!!