Ihmettelen tapailumiehen rahankäyttöä
Olen pari kuukautta tapaillut nelikymppistä miestä. Hän työskentelee ammatissa, jossa tienaa bruttona joku 2500-2600€/kk. Hänellä ei ole lapsia, lemmikkieläimiä eikä autoa. Asuu ison kaupungin vanhassa vuokrayksiössä, kaupungin vuokrakämpässä,, jossa oletan vuokran olevan varsin matalahko. Työmatkat kulkee fillarilla, joten ei tarvitse edes bussikorttia ostaa. Muutenkin edulliset harrastukset, jotka saa edullisesti työsuhde-etuina.
Kun tuntuu, että hän on hirveän pihi. Se asuntokin on ihan sen näköinen, että kalusteet on vanhoja ja risaisia ja varmaan kirppikseltä 20 vuotta sitten hankittu. Minulle ei koskaan tarjoa mitään kun käydään ulkona syömässä, vaikka itse olen joskus tarjonnut lounaan. Ei voi olla kyse siitä, että fyrkkaa ei olisi. Tai sitten hän on vaan erittäin pihi ja säästäväinen...? Monillahan on tuon ikäisenä jo omistusasunto, varsinkin kun on tuollaiset varsin hyvät tulot. Tai sitten hän makselee jotain vanhoja ulosottovelkoja ...
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap voisi itse miettiä miksi tarjoaa lounaita puolitutuille. Miksi tarjoat, jos odotat vastavuoroisuutta.
No yleensä kun on tutustumassa uuteen tyyppiin, niin jos sä olet tosi kiinnostunut siitä, niin kyllä sä haluat tehdä siihen vaikutuksen ja osoittaa olevasi sopiva seurustelukumppani.
Ai tarjoamalla lounaan? Sitten ollaan naama mutrussa, kun toinen ei tarjoa vastavuoroisesti?
Vierailija kirjoitti:
Mun kumppani on vähän tuollainen. Ei tienaa paljon mutta on luonteeltaan jotenkin hyvin pihi. Tosin jos tarvitsee ostaa itselleen jotain niin ostaa, mutta muuten ei osallistu esim. huonekalujen ostoon kuin patistamalla. Ei ole velkaa mutta ei tavallaan omistakaan juuri yhtään mitään, eikä tule tällä menolla omistamaankaan. Tavallaan se on järkevyyttä mutta toisaalta hyvin rasittavaa kun kaikki yhteiset asiat pitää jotenkin "kerjätä" häntä osallistumaan hankintoihin tms.
Onko ne huonekalujen ostot olleet ihan välttämättömiä juuri silloin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kumppani on vähän tuollainen. Ei tienaa paljon mutta on luonteeltaan jotenkin hyvin pihi. Tosin jos tarvitsee ostaa itselleen jotain niin ostaa, mutta muuten ei osallistu esim. huonekalujen ostoon kuin patistamalla. Ei ole velkaa mutta ei tavallaan omistakaan juuri yhtään mitään, eikä tule tällä menolla omistamaankaan. Tavallaan se on järkevyyttä mutta toisaalta hyvin rasittavaa kun kaikki yhteiset asiat pitää jotenkin "kerjätä" häntä osallistumaan hankintoihin tms.
Onko ne huonekalujen ostot olleet ihan välttämättömiä juuri silloin?
Kyllä on. Tarkoitan että hän on kuin "perässä vedettävä lehmä" eli ei itse aktiivisesti osallistu tai ymmärrä että pitäisi ostaa jotakin esim. rikkinäisen tilalle. Sitä on vaikea selittää, mutta ideat eivät lähde häneltä itseltään. Tosin sillä korjauksella että kun tarvitsi ITSELLEEN esim. cd-telineen niin hankki sen kyllä, mutta se tarve lähti hänestä itsestään ja hänelle itselleen. Ja jos se asia tulisi yhteiseen käyttöön niin kyllä tulee vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meniköhän sulta brutto ja netto sekaisin? Nuo on aika matalat tulot.
Niinkö? Itsekin tienaan 2500€/kk bruttona ja asun omistusasunnossa isossa kaupungissa ja pärjään ihan hyvin.
Suomessa palkat eivät vaan suoraan sanottuna olekovin isoja
Itse tienaan nettona noin 2700€/kk ja asutaan suht edullisessa vuokra asunnossa. Eipä tässä jää juurikaan rahaa muuhun käyttöön kun nykyinen uusi naisystävä on työttömänä ja hänellä on nettotulot enää vain noin 550€/kk ja minä maksan käytännössä aivan kaiken. Minun avioeron yhteydessä meni kaikki minun säästöt ja asuntojen hinnan romahduksen myötä myynnillä sai just edes velat maksettua. Se on tämän päivän todellisuutta.
Eli ongelma on vaan se, ettei hän tarjoa sulle vastavuoroisesti? Eikö ole tärkeintä, että vietätte aikaa yhdessä, miksi pitää alkaa tarjoilla puolin ja toisin? Et olisi tarjonnut mitään lounasta, niin ei olisi tätäkään ongelmaa. Hänellä voi olla rahaa sijoituksissa.
Vierailija kirjoitti:
Pikavippi- tms velkoja, ruokkoja...? Peliriippuvainen?
Kuulostaa täysin päinvastaiselta taloudenpidolta. Sairaalloisen pihejä on maailma väärällään, ja ne ei ole mitään uhkapelureita vaan äärivarovaisia.
Itara tyyppi. Voit varmaan tavata jonkun normaalimman miehen kunhan jätät tuon laskeskelemaan pennejään.
Bruttona 2600 euroa ei ole varsin hyvät tulot, joilla noin vaan ostetaan omistusasunto.
Vierailija kirjoitti:
Itara tyyppi. Voit varmaan tavata jonkun normaalimman miehen kunhan jätät tuon laskeskelemaan pennejään.
No ei hän nyt niin saita ole, kun käy kuitenkin ravintolassa syömässä. Minua ei kiinnosta laisinkaan käydä ravintoloissa vaan mieluummin kokkaan kotona ja kutsun ystäviä syömään.
Ei kyllä yhtään haittaisi tuo vaan sopii ihan hyvin, että kumpikin maksaa oman osuutensa.
Ei kannata jatkaa tapailua, jos tuo asia noin häiritsee. Ei siitä mitään tule, että myöhemmin alat nalkuttaa, kun toinen ei tarjoia sinulle mitään.
Aika surkea tuo palkka on (keskiarvopalkka Suomessa vuonna 2024 oli 3815 euroa kuussa), joten eipä sillä paljon hihhuloida, mutta hyvä kun osaa elää säästäväisesti niin pärjäilee tuollakin.
Olen asunut samassa vuokra yksiössä 18 vuotta. Palkkani on 2200 euroa. Vuokra alle 400 euroa. En omista autoa vaan kuljen fillarilla, enkä käytä busseja. Tykkään että tilillä on rahaa joten en ole ostanut asuntoa. Minun huonekaluni on aika vanhoja ja telkkarikin 8 vuotta vanha 49 tuumainen tv. En käy baareissa ja ravintolassa olen käynyt kerran vuodessa pizzalla. Olen aika säästäväinen. En ole käynyt edes ulkomailla paitsi ruotsin laivalla 8 vuotta sitten. Harvoin naiset edes lähtee treffeille, voisin maksaa illallisen mutta kun ei kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata jatkaa tapailua, jos tuo asia noin häiritsee. Ei siitä mitään tule, että myöhemmin alat nalkuttaa, kun toinen ei tarjoia sinulle mitään.
Se mies ei tarjonnut AP:lle vastavuoroisesti siksi, koska ei ole kiinnostunut AP:sta ainakaan romanttisessa mielessä.
Hänellä voi hyvinkin olla säästöjä tai sijoituksia, joista et ole tietoinen. Pihi elämäntapa voi tarkoittaa, että kaikki ylimääräinen laitetaan sijoituksiin.
Se on vaikea tietää vieraan ihmisen rahatilannetta, minulla on muutama tuttu (mies) kenellä on molemmilla rahaa vaikka kuinka siis ovat todellla varakkaita ja toinen myös perinyt valtavan omaisuuden silti heistä sitä ei päällepäin tiedä että ovat mitenkään varakkaita, siis ovat todella nuukia ja elävät todella kitsaasti, toinen pitää jääkaapin lähes aina tyhjänä ja pakastimeen ostaa alennus jauhelihaa tai kanasuikaleita ja vaatteet on 90-luvulta samat mitä käytti nuorena, hänellä on lapsia mitkä ovat hänellä joka toinen viikko. Joskus kun hän on välillä ollut jaksoja työttömänä niin sanonut että ei haittaa kun hänellä on niin paljon säästöjä ja rahaa tilillä että voisi olla pari vuotta vaikka vaan kotona tai jäädä kokonaan kotiin, nyt on taas hyväpalkkaisessa hommassa.
Itse taas keskituloisena ja keski-ikäisenä en ole saanut mitään säästöön, monet varmaan luulee että kun olen vuosia ollut töissä että säästöjä olisi, tällä hetkellä palkasta menee suurin osa asunto ja autolainaan ja itse tykkään pitää jääkaapin täynnä joten perhelliisenä ruokakustannukset on aika korkeat sekä sitten tulee tietysti muita kustannuksia vakuutusmaksut, lasten vaatteet ym. Itsellä siis palkkatulot menee aina vaikka ei mitään ulosottovelkoja ole. Nytkin tilillä on 60euroa ja 1,5 viikkoa on vielä palkkapäivään.
Mun kumppani on vähän tuollainen. Ei tienaa paljon mutta on luonteeltaan jotenkin hyvin pihi. Tosin jos tarvitsee ostaa itselleen jotain niin ostaa, mutta muuten ei osallistu esim. huonekalujen ostoon kuin patistamalla. Ei ole velkaa mutta ei tavallaan omistakaan juuri yhtään mitään, eikä tule tällä menolla omistamaankaan. Tavallaan se on järkevyyttä mutta toisaalta hyvin rasittavaa kun kaikki yhteiset asiat pitää jotenkin "kerjätä" häntä osallistumaan hankintoihin tms.