Minkkiturkin käyttö, arveluttaa?

"Turkistarhan kaikki ketut kuolivat tuskallisesti nälkään ja janoon poliisin toimet käsittelyssä valtakunnansyyttäjänvirastossa



Evijärveläisen turkistarhan kaikki ketut kuolivat nälkään ja janoon. Tapauksesta kertoi Suomen eläinsuojelu (SEY) tiedotteessaan tiistaina.



Läänineläinlääkäri oli järjestön mukaan tietoinen tarhan ongelmista ja antanut määräyksiä, mutta jätti suorittamatta uusintatarkastuksen kohtuullisessa ajassa.



Kun tilalla käytiin uudestaan 21 kuukautta myöhemmin, olivat kaikki ketut kuolleet."



https://www.kymensanomat.fi/uutissuomalainen/5677647

Turkiksien käsittelyssä vaatetuskäyttöä varten tarvitaan usein sellaisia ympäristömyrkkyjä, että Suomessa on kielletty turkisten markkinoiminen sanoilla luomu, ekologinen, luonnontuote, jne. Jo turkistarhat saastuttavat ympäristöään, saati sitten materiaalin prosessointi sellaiseksi, että siitä voi valmistaa vaatteita.

Turkisten käyttö ei lopu niitä markkinoimalla ja käyttämällä. Muutenkin käyttäjästään näkee päältäpäin lähinnä sen, että tämä suosii niitä edelleen. Aitoa turkista jäljittelevä tekoturkissomiste hupussa toimii ihan samalla tavalla turkisten mainoksena kuin aitokin. Harva tietää, onko kyseessä aito vai feikki turkisreunus. Sen julkinen käyttäminen tekee somisteesta haluttavan ja lisää sekä turkisten että tekoturkisten kysyntää mikä on irvokasta.



Itse olen siis irrottanut talvitakeistani ne tekokarvareunukset ja käyttänyt takkeja ilman somistetta. Takki voi näyttää jonkun mielestä aneemisemmalta, mutta mielummin näin kuin toimiminen turkisten ja tekoturkisten mainostajana ja hyväksyjänä.

Jos jokin on tullissakin contraband ja ei toivottu tavara jo aina itsessään, se on sitä ja poimitaan pois, ei silloin ole väliä kuka omistaa tai kuka omistanut sen missäkin välissä ja sitten laittanut tavaran eteenpäin. Ei suorana yhtäläisyytenä, vaan esimerkkinä kun katsotaan vaihtelevan omistajuuden roolia. Se, että omistajuus voi vaihdella, ei pyyhi pois tuotantotapaa ja mistä tavara on peräisin. Useinhan tuota toki yritetään. Näkyvyyden, mainostamisen ja kysynnän kasvu kuitenkin yleensä johtaa osaltaan siihen, että tavaraa alkaa ilmestymään myös sieltä etupäästä enemmän markkinoille jossain kohtaa taas lisää.

Kyllä olen turkistarhan naapurissa kasvaneena nähnyt, kuinka niitä tuotetaan. Ongelma on nimenomaan siinä, että koirallekin määritellään laissa tarhan vähimmäiskoko tai juoksulangan vähimmäispituus. Tilavaatimuksiltaan samanlaiset turkiseläimet saa lain mukaan kuitenkin tunkea ainakin kahdeksan kertaa pienempiin tiloihin. Niiden liikunnantarpeesta ja aktivoinnista ei huolehdi kukaan sillä välin, kun turkistarhaajan sesse viedään metsälenkille.

Ihmisillä on tapana lajitella eläimiä tärkeysjärjestykseen sillä perusteella, miten niitä hyödynnämme. Lemmikkieläimiä kohdellaan kuin perheenjäseniä, mutta samaan aikaan suljetaan silmät muiden eläinten kärsimykseltä. Alinta pohjasakkaa ovat tuotantoeläimet. Ei ole oikeastaan olemassa "turkiseläimiä". Ne ovat villieläimiä, joita ihminen on alkanut jalostaa käyttöönsä. Ne eivät ole esineitä tai robotteja. Nekin kaipaavat liikuntaa, pariutumista ynnä muuta lajilleen ominaisten käyttäytymistarpeiden toteuttamista.

Väitteissä on usein käytössä dikotomiaharhautus, missä asiat esitetään kahtena huonona vaihtoehtona. Vaihtoehtoja on huomattavan paljon enemmän. Ja turkisten osuus tässä vaatemaailmassa on aivan mikroskooppinen. Esim. Statistan maailmanlaajuisissa vaatevertailuissa kaikkien eläinperäisten osuus vaatteissa on parin prosentin luokkaa ja turkisten reiluisti alle prosentin. Eivät ratkaise vaateteollisuuden isompia tarjontapaineita mitenkään.

"There are many alternatives to fur, including cotton, linen, rubber, ramie, canvas..."

Vaihtoehtoja on ainakin parisenkymmentä, mitä vaatemateriaaleja oppaissa tarjotaan.

Lisäksi metsäkuitujen hyödyntämistä on kehitetty jo pitkälle. Eli ei tämä ole mikään joko tai.

Eri materiaalit yhdistävissä kokonaisvaikutusten vertailuissa kuten Higgs Materials Sustainability Index, joka on ehkä se käytetyin, turkistarhauksella tuotetut turkikset sijoittuvat pohjalle kuten yleensä muissakin vastaavissa.

Turkistarhaus on asetuksella sallittua eläinrääkkäystä. Eläintarhassa ketuilla esimerkiksi pitää olla useiden kymmenien neliömetrien laajuinen tarha missä niillä on oltava mahdollisuus kaivaa maata. Minkeillä tulee olla mahdollisuus uimiseen ja niilläkin huomattavasti enemmän tilaa.

Se, että jossakin muualla tehdään ehkä sitä samaa, ei ole mikään peruste sallia se Suomessa.  Kyllähän monissa maissa syödään jauhettua uhanalaisen sarvikuonon sarvea potenssilääkkeeksi, mutta ei se tarkoita että meilläkin pitäisi kasvattaa sarvikuonoja ja sitten viedä niiltä sarvet.  Se, mitä joku toinen tekee, voi olla tuomittavaa, mutta emme voi sille täältä käsin mitään.  Sen sijaan voimme lopettaa tämän paikallisen eläinrääkkäyksen.

Hyvä mittari ovat ne vaatimukset, joita asetetaan kyseisten lajien pitämiselle eläintarhoilla. Esim. yhtä kettua kohden pitää olla eläintarhassa vähintään 500 neliötä tilaa, jos muistan oikein näin ulkomuistista. Sama laji, sama eläinsuojelulaki, mutta järkyttävällä tavalla eroavat vaatimukset. On selvää, että nykymuotoinen turkistarhaus on tälläkin hetkellä lainvastaista, ei lain hyväksymää, mutta käytännössä sallittua bisnestä, jota katsotaan läpi sormien vain rahan vuoksi.

Jotkut alkavat ostamaan uusia ja laittavat myöhemmin eteenpäin käytettyjen pörssiin, ja kas, sitten onkin ihan se ja sama, kun rahaa liikkui välissä tai muutoin omistaja vaihtui, niin kaiken muun voikin muka unohtaa, tai jopa kääntää ihailuksi, kunhan vaan siinä välissä omistajapapereissa nimi vain vaihtuu, markkinataloudessa nämä pyyhitään helposti pois, tekotapa, alkuperä ja muut. Vaikkapa jokin alhaisen maineen tapaus ostaa sata uutta ja myy myöhemmin eteenpäin sadalle tyypille, ja muka vain yksi eli alkuperäinen ostaja kantaa syytä ja vikaa ostosta mukanaan, sanotaan sille vähän so so olit tuhma tai jotain, näin homma pyyhkiytyy ja loput 100 käytetyn hankkijaa on ihan scott free, ei mitään väliä enää yhtään millään, kun nehän oli nääs käytettyjä. Kattokaa hei miten hienoja nää on, käyvääs vähän esittelemään. Siitä inspiroituneita ostajia ilmaantuu sitten taas lisää, ainakin jonkin verran ja ainakin osa todennäköisesti uusienkin ostajia, jotka osaltaan työntää tavaraa hetken päästä jälleen käytettyihin lisää, ja sama toistuu.

Tarhaus vaatii paljon rehua, vettä ja energiaa. Tilojen fosfori- ja typpipäästöt rehevöittävät vesistöjä. Turkis on materiaalina pitkäikäinen, mutta säilyvyys tulee siitä, että ne käsitellään yleensä vahvoilla kemikaaleilla ja kyllästetään säilöntäaineilla. Näiden aineiden "ajautuminen metsään tai mereen", ei liene sen parempi kuin minkään muunkaan sinne ajautuminen. Ajatus turkiksen luonnonmukaisuudesta ei ihmisen käyttötarkoituksissa ja vahvoin kemikaalein kyllästettyinä enää toteudu.



Itse en näe alalla tulevaisuutta. Eläinrääkkäys ei ole suotava tulevaisuuden suunnitelmien sisältö. Jos yhtäkkiä ottaisin otoksen hyvinkin erilaisista ihmisistä koostuvasta ystävä- ja tuttavapiiristä, vaikkapa 40 ihmistä, niin yksi heistä kannattaa (kylläkin vain ehdolla, ettei itse tarvitse olla tekemisissä tuotannon kanssa eikä siitä mitään tietää) ja loput vastustavat.



Eläimen lyhytikäinen ja epäluonnollinen "kasvatus"  ja vangitseminen vain siitä rahallisesti hyötyäkseen, ei ole eettistä toimintaa. Ihmisen on nykytietoisuudellaan jo vaikea olla tätä ymmärtämättä. Siten tämä ala on väistämättä katoava ja kaikille parempi, mitä nopeammin se ajetaan alas. Kestävämpää tekemistä löytyy ahkerille miehille varmasti.

Kettu on lajityypillisesti niin lähellä koiraa, että on täysin käsittämätöntä miten näiden eläinten pitämiseen häkissä voi olla niin erilainen laki. Ei se vain ole järjellä mitenkään perusteltavissa. Turkisalalle ei pitäisi kenenkään nuoren enää lähteä ja vanhempi joka siihen kannustaa, tekee lapselleen karhunpalveluksen.

Ylipäätään ihmetyttää turkistarhauksen kannattajien ja alan harjoittajien kyvyttömyys pohdintaan sen eläimen kannalta. Liekö defenssi kyseessä? En ole vielä kuullut yhdenkään turkiksien kannattajan olevan itse valmis muuttamaan verkkopohjahäkkiin ja kuolemaan nuorena kaasukammiossa tai sähköllä suuhun ja perseeseen työnnettyjen puikkojen läpi.



Ja vaikka miten pitäisimme oman lajimme puolia, niin ei se poista sitä seikkaa, että muutkin lajit tuntevat kipua, monet ovat älykkäitä ja niillä on rikas omalle lajilleen tyypillinen kokemusmaailma. Ne eivät ole kehittyneet elämään pieneen häkkiin teljettyinä, vaan liikkumaan pitkiäkin matkoja ruuanhaussa.

Eli se, että joku muu jossain tekee typerää asiaa X, oikeuttaa typerän asian X tekemisen myös täällä meillä.



Aika ontuva analogia.



Mitä harvemmassa maassa turkistarhoja on, sitä parempi. Se on pieni askel, mutta oikeaan suuntaan.

Ihmisille, jotka haluavat kävellä  300:n sielun hautausmaa mukanaan...

Jos koiraa pidettäisiin ikänsä samanlaisissa oloissa, se olisi eläinrääkkäystä varmaan melkein kenen tahansa näkökulmasta. Turkiseläimen luonnollinen reviiri on muuten yleensä isompi, koska koirat ovat olleet niin pitkään kesytettyjä.

Mikään eläin ei voi hyvin joutuessaan virumaan koko elämänsä pienessä, verkkopohjaisessa häkissä. Suomalaisilla turkistarhoilla täysikasvuinen kettuja pidetään 0,8 m kokoisissa häkeissä. Jokainen voi miettiä, kärsiikö eläin vai nauttiiko se olostaan ahtaassa häkissä, jossa ei voi käytännössä toteuttaa mitään lajilleen tyypillisiä käyttäytymistarpeitaan, kuten maan kuopimista tai liikkumista.