Sitten kun/milloin teille tulee lapsia
Mitä ihmettä pitäisi vastata, kun tutut ihmiset aloittavat lauseensa sitten kun teille tulee lapsia tai muuten vain kyselevät suu korvissa, että milloinka teille niitä lapsia tulee?
Miehen kanssa ollaan vajaa 10v oltu yhdessä ja kolmekymppisiä ollaan kohta viettämässä. Kumpikaan meistä ei ole ikinä lapsia halunnut ja nyt aikuisiällä minulle (naiselle siis) on ilmennyt terveysongelmia, joiden takia raskaus olisi jo riski ja vaatisi tarkempaa seurantaa jo ennen lapsen yrittämistä. Todennäköisesti minä ainakin jään lapsettomaksi jo näiden terveyssyiden takia, toki realistisia jos ollaan niin ikäkin jo alkaa painaa että siinä mielessä lapsen yrittäminen pitäisi aloittaa asap jos haluaa sellaisia. Tuntuu todella kummalta, että ihan jopa kaveripariskunnat kyselee lapsia nyt kun heille itselleen niitä on siunaantumassa. Jotkut tutut saattaa kohdistaa kysymyksen pelkästään miehelleni, vaikka minäkin olen paikalla. Jos minulta kysytään suoraan, sanon aina etten ole ikinä lapsia halunnut ja en usko että mieli muuttuu ihan heti. Välillä sanon, että lapsia voi tulla sitten kun mieheni on löytänyt itselleen vaimon, joka niitä haluaa tms muuta typerää. Silti tätä jankutusta vain tulee joka suunnasta ja ei uskota, mitä sanon. Terveysasioista en haluaisi puhua näille idiooteille, sillä vaivani ei hedelmällisyyteen itsessään vaikuta, joten en voi vain sanoa että en voi saada lapsia.
Kommentit (26)
Sanon vaan ettei tule ja se siitä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vaikka vastaisit, että ette aio hankkia.
Kyllä minä tiedän ystävien suunnitelmat tulevaisuudelle noin suunnilleen ja etenkin lasten hankkiminen on näin kolmikymppisinä luonnollisesti usein puheenaihe. Ohueksi jäisi ystävyydet, jos pitäisi puhua säästä, ettei kukaan loukkaannu.
Ap tässä. Minunkin läheisimmät ystävät ja kaverit tietävät tasan tarkkaan minkälainen ihminen olen ja mitä elämältäni haluan. Jotkut sitten vähän vähemmän tutut ja esim mieheni omat kaverit ovat tällaisia tivaajia, joista nyt valitin. Minusta on typerää loukata ihmistä sen takia, että hän esittää tyhmiä olettamia minun henkilökohtaiseen elämääni liittyen ja yritän olla ottamatta itseeni näistä heidän kyselyistä ja kommenteista. En vain saa sitä millään loppumaan. En haluaisi turhaan pöyristyttää juur
Tarkoitin siis, että lähimmät ystäväni tietävät ja tuntevat minut juurikin sen takia, että heidän kanssaan voin avoimesti kertoa omista ajatuksistani ja mm. tästä terveydentilanteesta. Vastavuoroisesti myös he kertovat minulle avoimesti elämän isoista asioista, joita parhaillaan miettivät. Kaukaisempien kavereiden ja esim kaikkien miesteni puolisoiden elämää en todellakaan tunne enkä tiedä, kun ei olla sellaiselle keskusteluasteelle päästy. Siksi minusta onkin niin ihmeellistä, että juuri nämä vähän vieraammat ovat näitä jankkaajia, joille ei siis riitä kun vastataan, että ei me haluta lapsia/ei ole ajankohtaista/ei koeta perhe-elämää meidän jutuksi joten saa nähdä tuleeko sellaista meille jne. you name it, ihan kaikkea ollaan vastattu. Ehkä ollaan niin perustavanlaatuisesti erilaisia ihmisiä sitten, että toinen keskustelun osapuoli ei ymmärrä vastausta. Jotkut sukulaiset ovat muuten myös tällaisia samanlaisia kyselijöitä. Kerran on asian ottanut puheeksi hyvin mukavan oloinen vanha rouva kauppajonossa, mutta se ei minua haittaa, koska satunaiselle ohikulkijalle minun ei tarvitse jäädä juttelemaan sen pidemmäksi aikaa, vaan voin kohteliaasti toivottaa hyvää päivänjatkoa ja meidän ei tarvitse heti ensi viikolla taas jatkaa keskustelua lapsienhankinnasta tai mistään muustakaan.
Minusta on sekin vielä ihan normaalia, että jos haaveilee siitä vauva-arjesta tai elää sitä jo parhaillaan, ei ehkä muista, että toisilla ihmisillä on muitakin haaveita. Sinänsä minusta on ihan ok puhua vaikka sitten siitä heidän vauvan elämästä niiltä osin, kuin osaan keskusteluun osallistua.
t. Ap
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aina vastannut "tulee jos on tullakseen", on aina ollut riittävä vastaus eikä ole tullut lisäkysymyksiä.
Ah, meillä tämä on miehen vakiovastaus ja hyvin huonoksi havaittu. Aina tulee jatkotiedusteluja, että joko on hommat aloitettu ja teillehän tulee kiire, kun meidän Venla täyttää jo 2 vuotta ja kaipaisi leikkikavereita. Tavallaan miesten kesken ymmärrän ehkä pienen jankuttamisen tai jotain, mutta sitä en ymmärrä että kun minäkin olen paikalla, niin pariskunnan molemmat osapuolet jankkaavat tästä tai pahimmillaan he kyselevät minun mieheltäni raskautumisesta, vaikka minähän se "vauva-automaatti" olisin.
Vierailija kirjoitti:
Ja just tuon takia en ole suurimman osan ihmisistä kanssa yhteyksissä. Ovat sivistymättömiä, typeriä ja eivät osaa käyttäytyä. Itse en menisi keneltäkään utelemaan tai kysymään ilman heidän omaa aloitusta aiheesta, että tuleekos niitä lapsia. Mitä jos on vaikka tilanne, että on ollut keskemenoja tai ei voi saada lapsia ja aihe on arka? Tuntuu että suurin osa ihmisistä ei ajattele omilla aivoillaan. Mutta näinhän se on mennyt iät ja ajat, se "erilainen" tulee kiusatuksi koulussa, vaikka muka yhteiskunta niin inttää tätä samaa lausetta " niin ja erilaisuus tulee hyväksyä, jokainen on ihana sellaisena kuin on!"
Jep minäkin ihmettelen miten edes kukaan kehtaa kysyä lapsien hankinnasta, etenkin kun puhutaan keskenmenoista ja lapsettomuudesta niin paljon mediassa muutenkin.
En jaksaisi tommosesta tehdä ongelmaa itselleni.
Minä olen aina vastannut "tulee jos on tullakseen", on aina ollut riittävä vastaus eikä ole tullut lisäkysymyksiä.