Miten jaksatte sitä, että muut arvostelevat lasta/vanhemmuutta?
Minusta lasten saamisessa yksi raskaimpia asioita on ollut se, että jatkuvasti jollain tuntuu olevan jotain maristavaa lapsesta tai vanhemmuudesta (kasvatus ym.). Mm. sukulaiset, neuvola, naapurit... Ollaan ihan tavisperhe ja eletään tavallista (ns. paperilla kunnollista ja oikeastikin hyvää) elämää, mutta aina joku löytää jostain naurettavasta pikkuasiasta maristavaa. Olen ihmisenä ja äitinä hyvin herkkä ja tahdon lasteni parasta, joten minun on vaikea laittaa näitä asioita toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Myös suorittaja ja perfektionistiluonne tekee sen, että jokaisen negatiivisen kommentin jälkeen päädyn pohtimaan asiaa aivan liikaa. Mietin onko lapsilla nyt kaikki hyvin vai tekeekö se kerran kuussa annetu Piltti-purkki nyt lapsen ruokavaliosta epäterveellisen (terveisiä anopille) tai onko lapsi nyt lopullisesti pilalla valinnasta x, koska naapurin mielestä olisi pitänyt tehdä toisin. Miten ihmeessä tällaisesta kuormittavasta tavasta oppii pois?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi sinun varmaan tarkastella itseäsi. Mistä herkkyytesi johtuu? Onko ne asiat tarkoitettu ollenkaan arvosteluksi, mitä muut sanovat? Ehkä ne ovat vaan toteamuksia, tai hyviksi vinkeiksi tarkoitettuja juttuja.
Toisaalta voi myös olla, että korjattavaa on, jos siitä sanotaan. Silloin asioita voisi varmasti yrittää muuttaa. Esim. jos lapsi riehuu päiväkodissa, niin silloin kannattaa uskoa. Ehkäpä kuitenkin tuo ensimmäinen vaihtoehto on kohdallasi oikein, vai mitä ajattelet?
Täytyy sanoa, että en tiedä, mistä herkkyyteni johtuu, vaikka olen asiaa paljon miettinytkin. Ovatko asiat arvostelua, niinpä, tätäkin olen miettinyt. Toisaalta myös mies on maininnut samoista asioista arvosteluna, eikä hän ole samanlainen herkkä ihminen, joten siksi ajattelen, etten kuvittele arvostelua päässäni. Varmasti kyllä suurentelen niitä. Vinkkejä ne eivät ole, koska ainakin sukulaisilla kommentit ovat muotoa "Et kai syötä Pilttejä? Pilttejä ei voi syöttää, ne ovat epäterveellisiä. Etkö viitsi tehdä lapselle itse ruokaa?". AP
Kannattaisi sinun varmaan tarkastella itseäsi. Mistä herkkyytesi johtuu? Onko ne asiat tarkoitettu ollenkaan arvosteluksi, mitä muut sanovat? Ehkä ne ovat vaan toteamuksia, tai hyviksi vinkeiksi tarkoitettuja juttuja.
Toisaalta voi myös olla, että korjattavaa on, jos siitä sanotaan. Silloin asioita voisi varmasti yrittää muuttaa. Esim. jos lapsi riehuu päiväkodissa, niin silloin kannattaa uskoa. Ehkäpä kuitenkin tuo ensimmäinen vaihtoehto on kohdallasi oikein, vai mitä ajattelet?