Miehen lääkärikammo/ylpeys?
Miehelläni on ollut outoja kipuja jo muutaman vuoden, ja kehoon on ilmestynyt puolen vuoden sisällä 3 outoa muhkuraa ihon alle. Muhkurat vaivaa, jomottelee ja painaa.
Olen pyytänyt häntä käymään lääkärissä jo monta kertaa, mutta aina on jotain ihme tekosyitä miksi ei voi mennä. Milloin on työterveyshuollossa varmasti ruuhkaa, millon muita hoidettavia asioita.
Asiasta ei saisi edes puhua, vaan mies vaihtaa aina puheenaiheen.
Miten ihmeessä suhtautuisin tähän muuten kuin suuttumalla? En ymmärrä tuollaista viivyttelyä, ja vielä koko perheen kustannuksella, en halua että hän lopulta menee liian myöhään lääkäriin ja sitten ei ole enää mitään tehtävissä. On laihtunut yli 10kg vuoden aikana vaikka mikään ruokavaliossa ei ole muuttunut.
Mitä teen, en voi vain unohtaa ja antaa olla. Asia painaa mieltäni ja on ainoa asia nykyään josta haluaisin edes puhua, sillä pelkään.
Kommentit (10)
Miehelläni oli samankaltaisia oireita, mutta ensimmäisen patin jälkeen hakeutui lääkäriin.
Meni 2 vuotta niin jäin leskeksi.
Auttaisiko sanoa suoraan, että pelkäät että hänellä on syöpä. Menisikö sitten. Tuo kuulostaa nimittäin siltä, että mies yrittää laittaa pään pensaaseen. Toisaalta oletko varma ettei hän ole käynyt lääkärissä salaa? Jotkut salaavat diagnoosit läheisiltään.
Kyl toista voi vaatii menemään lääkäriin. Asia ei oo yksin hänen, vaa siin o mont muutaki ihmist ympäril jota asia koskee.
Mitä se auttaa vaikka menee. Tk-lääkäri sanoo, että ne on rasvapatteja.
Hän itsekin epäilee syöpää, ja silti ei lääkäriin suostu. Menee kuulemma sitten kun siltä tuntuu. Hän on myös sanonut ettei hän suostu hirvittäviin hoitoihin mikäli se on ainoa tapa pysyä hengissä, vaan sitten päättää itse miten elämänsä päättää. Ihan toivotonta, tää peikko on ollut päivissä mukana jo muutaman vuoden, ja kokoajan vain pahenee. Ja mua suututtaa tuo välinpitämätön asenne.
No tossa kohtaa, jos ois oikeasti totta tää juttu, niin en ainakaan Aihe vapaa-palstalle kirjoittelisi 🙄
Vierailija kirjoitti:
Hän itsekin epäilee syöpää, ja silti ei lääkäriin suostu. Menee kuulemma sitten kun siltä tuntuu. Hän on myös sanonut ettei hän suostu hirvittäviin hoitoihin mikäli se on ainoa tapa pysyä hengissä, vaan sitten päättää itse miten elämänsä päättää. Ihan toivotonta, tää peikko on ollut päivissä mukana jo muutaman vuoden, ja kokoajan vain pahenee. Ja mua suututtaa tuo välinpitämätön asenne.
No jos se on syöpä eikä sitä hoideta, niin mitä arvoa diagnoosista on?
Uskoisin, että vaikka nyt väittää ettei hoitoa ottaisi vastaan, niin tajutessaan että muita vaihtoehtoja ei ole, hän taipuisi hoitoon. Ihminen kuitenkin yleensä haluaa elää,ja on valmis mihin vain saadakseen lisäpäiviä.
Ja kyllä, tänne kirjoitan, jos jollain muulla on samanlainen jääräpää mies, ja tietoa miten sellaisen kanssa kannattaa edetä.
Vierailija kirjoitti:
Hän itsekin epäilee syöpää, ja silti ei lääkäriin suostu. Menee kuulemma sitten kun siltä tuntuu. Hän on myös sanonut ettei hän suostu hirvittäviin hoitoihin mikäli se on ainoa tapa pysyä hengissä, vaan sitten päättää itse miten elämänsä päättää. Ihan toivotonta, tää peikko on ollut päivissä mukana jo muutaman vuoden, ja kokoajan vain pahenee. Ja mua suututtaa tuo välinpitämätön asenne.
Jos oireilu on jatkunut jo useamman vuoden, niin ei liene nopeasti etenevää lajia tämä sairaus.
Niin, ei toista voi pakottaa lääkäriin. Ehkä hänkin pelkää niin paljon ettei halua kohdata asiaa. On silti itsekästä olla hoitamatta asiaa mikäli on selkeät merkit vakavasta sairaudesta ilmassa.