Mitä tunteita tämä runo sinussa herättää?
Pallokentällä
Näin: pallokentän laitaan
eräs rampa poikanen
oli seisahtunut alle
sen suuren lehmuksen.
Hän seisoi nurmikolla,
nojas kainalosauvoihin;
pelin tiimellystä katsoi
hän silmin kuumeisin.
Yli aurinkoisen hiekan,
johon lehmus varjon loi,
moni riemukas huuto kiiri,
moni kirkas nauru soi.
Pojat juoksivat notkein säärin
yli pallokentän sen.
Eräs seisoi hievahtamatta,
eräs raajarikkoinen.
Vaan hänkään totisesti
ei muistanut sauvojaan.
Oli haltioitunut hehku
hänen kalpeilla kasvoillaan.
Ilost, innosta värähtelevän
hänen sieraintensa näin
joka kerta, kun maila pallon
löi puiden latvoja päin.
Rajaviivan takaa milloin
joku rohkeni juosta pois,
oli niinkuin lehmuksen alta
eräs myöskin juossut ois
kuin jättänyt ramman ruumiin
olis sielu poikasen
ja syöksynyt kilpasille
kera toisten, riemuiten.
Hän askelen astui mutta
kuin unesta havahtain
näki itsensä... Oikea jalka
oli kuihtunut tynkä vain.
Pojat juoksivat notkein säärin
yli pallokentän sen,
mut lehmuksen alla seisoi
eräs raajarikkoinen,
joka, ruumis tärisevänä,
iho harmaana kääntyi pois
kuin ruskean nutun alla
sydän pakahtunut ois.
Yhä riemukas huuto kiiri,
yhä kirkas nauru soi
yli aurinkoisen hiekan,
johon lehmus varjon loi.
Uuno Kailas
Kommentit (13)
Sairas poika oli haaveissa hetken onnellinen. Kunnes muisti realiliteetit.
Eipä ole kummoinen antiikin kreikkalaisiin ja roomalaisiin runoilijoihin verrattuna. Keskiajalla myös oli upeita runoilijoita.
Vierailija kirjoitti:
Ihan liian pitkä.
Säälittää sun kaltaisesi tyhjäpäät. Ette pääse elämässänne kovinkaan pitkälle, kun hengen lahjat ovat noin olemattomat. Koettakaa nyt ihmeessä opiskella jotakin. Ja lukekaa edes yksi kirja loppuun asti.
Onko toi runo oikeasti kirjoitettu noin lyhyin rivein?
Tuttu runo. Luvin sen tuosta ääneen. Niin taas silmät kostui... runopoika 64v.... ;-)
Tekotaiteellista roskaa. Ennalta-arvattavaa hokemista ja rasittava tyyli.
Ei ole kohottava, positiivinen. Hetken ilokin osoittautuu katteettomaksi. Mutta tämä oli Kailaan omakin mielenmaisema.
Menimme katsomaan tuulen viemää, rivit tuli täyteen mutta riimit ei.
Kari Peitsamo, kauppaopiston naiset
Empatiaa raajarikolle joka ei pääse muiden joukkoon pelaamaan. Sitten kilvan haukkumaan inceleitä, jotka eivät myöskään voi osallistua.
(?)
Minulle tulee tästä mieleen isoisäni, joka sairastui polioon teini-iässä, eikä koskaan enää juossut. Kävely keppien kanssa kyllä onnistui.