Milloin ja miksi tarkkikset ja apukoulut lakkautettiin?

Vierailija kirjoitti:

Leirille vaan nämä ongelmatapaukset.   Tuhoavat normi koululaisten lapsuuden. Tuo prosentti. Kiitos vihervassarit tästäkin

Persuhallitus ajaa koulutuksen alas ja sitten yrittää syytellä muita. 

Tarkkailuluokka oli hyvä nimike. Tiesi pysyä heistä kaukana. Siellä oli tarkkailtavana pelkkiä pikkurikollisia, jotka lähtivät peruskoulun jälkeen luomaan uraa alamaailmassa ja vankilassa. Meillä oli kasarilla ja ysärillä tarkkikselle oma sisäänkäyntikin, jotta pysyisivät omassa karsinassaan. . 

Tämä ihmeellinen ongelmien välttely sattuu aivoihin. Tuntuu siltä, että opetuksen tason lasku on suurin muutos pitkään aikaan. Ja kukahan nero ajoi ala- ja yläasteiden nimenmuutoksen. Ja paljonkohan siihenkin paloi rahaa...

Vierailija kirjoitti:

Ne lopetettiin kun huomattiin että ne olisivat täyttyneet agendan vastaisesti täysin vääränvärisillä.

Höpö höpö. Ei ollut mun koulussa 1980-luvulka eri värisiä, mutta tarkkis oli.

Vierailija kirjoitti:

Lakkauttamiset olivat valitettava ja valtava virhe joka olisi syytä korjata mahdollisimman pian.

Ei niitä olla mihinkään lakkautettu, kulkee eri nimellä. Erityiskoulut, valteri. Noihin pääsee/joutuu, kun on dg, joka edellyttää pääsyä. 

Kaikki eivät pysty opiskelemaan samassa luokassa yhtaikaa muiden kanssa. Joskus yhden etu olla ns. normiluokassa tuhoaa muiden mahdollisuuden saada normaalia opetusta. Tähän pitäisi tulla muutos. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä ihmeellinen ongelmien välttely sattuu aivoihin. Tuntuu siltä, että opetuksen tason lasku on suurin muutos pitkään aikaan. Ja kukahan nero ajoi ala- ja yläasteiden nimenmuutoksen. Ja paljonkohan siihenkin paloi rahaa...

Niin mihin nimenmuutoksen on palanut rahaa? 27 vuotta sitten alettiin suositella, että yläasteen sijasta puhuttaisiin yläkoulusta, joka oli itse asiassa se vanhempi termi. Yläaste-sana oli käytössä peruskoulu-uudistuksesta 1970-luvulta vuoteen 1998 saakka eli lyhemmän aikaa kuin tämä nykyinen yläkoulu on ollut käytössä.



Käytännössähän näitä on käytetty koko ajan rinnakkain, ja rahaa tuskin on palanut nimeksikään verrattuna kuntien oma-aloitteisiin nimiuudistuksiin milloin minkäkin instanssien kunnioittamiseksi.

Palstan mummeleille ja papparaisille tietenkin yläaste ja tarkkailuluokka ovat ne ainoat oikeat termit aivan kuten Sultan on paras kondomi ja Katri Helena hieno artisti. 

Vierailija kirjoitti:

Tarkkailuluokka oli hyvä nimike. Tiesi pysyä heistä kaukana. Siellä oli tarkkailtavana pelkkiä pikkurikollisia, jotka lähtivät peruskoulun jälkeen luomaan uraa alamaailmassa ja vankilassa. Meillä oli kasarilla ja ysärillä tarkkikselle oma sisäänkäyntikin, jotta pysyisivät omassa karsinassaan. . 

Mitäpä veikkaat, johtuiko myöhäisempi käytös oikeasti huonommuudesta vai voisiko tuossa olla jotain itseään toteuttavakain mukana?

Vierailija kirjoitti:

Kun olin yläkoulussa, luokat olivat nimeltään A B C D E ja F. Me oppilaat emme heti tienneet sitä, mutta A ja B sisälsivät lapsia eri uskontokunnista, C oli musiikkiluokka, D tavallinen ja E ja F luonnontiedeluokkia. Jonkin verran vaikutti, oliko jollain tekninen vai tekstiilityö.

Mikä estää toimimasta samalla mallilla jatkossa? Ei sitä tarvitse ääneen kuulittaa, mutta A voi sisältää heikkolahjaisia oppilaita, B käytöshäiriöisiä, C elämänkatsomuksen valinneita, D nopeasti eteneviä jne. jne.

Inkluusioksi riittää mielestäni hyvin se, että erilaiset oppilaat ovat saman katon alla, mutta eivät samassa luokassa, jossa oppimisen haasteista seuraava huono käytös ikävä kyllä tarttuu ja häiritsee muiden oppimista. 

Miten niin jatkossa? Mikään ei ole tässä välissä muuttunut. Kommenttisi on hyvä esimerkki siitä, että entinen koululainen luulee tietävänsä koulunpidosta jotain, kun on ollut oppilas.

Edelleen pitkän saksan lukijat laitetaan yhdelle luokalle, et:n lukijat esimerkiksi parille luokalle, musiikkiluokat ym. ovat tietty oma lukunsa.

Syy näihin jakoihin on ennen kaikkea lukujärjestystekninen ja oli myös sinun aikanasi. Satojen oppilaiden yläkoulussa ei ole ihan yksinkertaista poimia esimerkiksi niitä saksan lukijoita seitsemältä luokalta yhtä aikaa saksan tunneille. Ja rehtorit toivovat yhteistä katsomusainetta juuri lukujärjestysten tekemisen helpottumisen takia.

Meidän koulussa rehtori on tehnyt arvovalinnan kuitenkin sen suhteen, että S2- tai muslimioppilaita ei kerätä samoille luokille. Näin halutaan tukea mm-taustaisten oppilaiden integroitumista ja kielitaidon kehittymistä tavallisessa kanssakäymisessä. Ei ole hyvä, jos kouluissa on ikään kuin mamuluokat erikseen.

Kaikkein heikoimmat oppilaat toki kuuluvat pienryhmiin. Mutta noin muuten keskimääräistä heikompien ja levottomampien sijoittaminen samoihin ryhmiin tuottaa ainakin yläkoulussa katastrofin. 

T. Yläkoulun opettaja 

Vierailija kirjoitti:

Apukoulun tarkkikselta tuli jumalten yläpuolelle itsensä mieltäviä katutappelijoita, jotka surutta vähättelevät muuta väestöä. Myös heidän jälkeläisensä ylimielisiä. Onneksi yleensä pitävät oma-aloitteisesti etäisyyttä alamaisiinsa. Tässä syy miksi nuorison ja miksi ei vanhemmankin pariutumista harkitsevan syytä selvittää huolellisesti treffikumppanin tausta. Voin sanoa että apukoulu kolmannessa polvessa paha red flag. Pahempaa uhkapeliä kuin ostella summassa sokkona osakkeita. Se tausta kun voi hypätä parin sukupolven yli ja puhjeta jopa korkeakoulutetusta ihmisestä. On nimittäin nähty nämäkin ihmeet.  

Tarkkislaiset olivat juuri sellaisia kingejä, apukoululaisia ylempinä kun ei oltu sentään "mitään vammaisia". Apukoulua kehitysvammaiset ja muuten heikot, joita ei vielä luokiteltu kehitysvammaisiksi. Mun nuoruudessa apukoululaisia ymmärrettiin ja heidän syy käytökseen ja vaikeuksiin paremmin, koska he nyt eivät yksinkertaisesti voineet valita sitä millaisiksi he olivat syntyneet, kun taas tarkkislaiset olivat niitä tahallaan perseileviä kakaroita - ei varmasti kaikki olleet sellaisia, ehkä joku yksittäinen hiljainen oppilas kotiolojensa takia oli voitu tulkita väärin sen ajan tietämyksen ja taidon mukaan ja näin ollen päätyi tarkkikselle. Tosin muistan omaltakin luokalta muutamia erikosia kavereita, jotka olivat kuitenkin luovia tai hyviä lukuaineissa. Mahdollisesti nykymittapuulla lieviä nepsyjä, jotka pärjäsivät vielä kivasti entisajan oppimisympäristössä.

Vierailija kirjoitti:

Ne lopetettiin kun huomattiin että ne olisivat täyttyneet agendan vastaisesti täysin vääränvärisillä.

Lisätään muu kielimuuri -väki, niin tässä totuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakkauttamiset olivat valitettava ja valtava virhe joka olisi syytä korjata mahdollisimman pian.

Ei niitä olla mihinkään lakkautettu, kulkee eri nimellä. Erityiskoulut, valteri. Noihin pääsee/joutuu, kun on dg, joka edellyttää pääsyä. 

Erityiskouluun kuten Valteri-kouluun pääseminen edellyttää tällä vuosituhannella keva-diagnoosia.

Näin kentällä asioita nähneenä olen kohdannut näitä hyvin heikkoja, jotka ovat käytännössä vammaisia, mutta eivät tarpeeksi vammaisia saadakseen kehitysvammaisille kuuluvia tukitoimia. Asiasta tekee kimurantin se, että sanankäänteistä on open itse pääteltävä mikä se syy oppilaan pulmiin on. Tuntee siinä opekin itsensä ihan typeräksi, kun lausunnossa puhutaan heikosta prosessointinopeudesta, on haasteita asiassa x ja y, on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia jne. 

Vielä ysärillä puhuttiin heikkolahjaisista. Tällä en nyt tarkoita vielä hitaasti oppivia tai huonoja oppijoita (sellaisia vitosen tasoisia oppilaita), joista jälkimmäiset muuten ovat hoksaavia (toki tämä pätee niihin hitaisiinkin), reagointikykyisiä ja huolettomia, joille ei koulu maistu mutta taitavia muissa asioissa lukuaineiden sijaan ja hyviä ylläpitämään sosiaalisia suhteita ja osataan viljellä hyvälaatuista huumoria. 

Nämä kaksi oppilasryhmää erottuvat todellakin todellisista heikoista, joilla ei leikkaa arkisissa asioissakaan ja sosiaaliset kuviot muuttuvat monimutkaisemmiksi, kun tullaan teini-ikään ja paineet kasvavat. Taitoaineet kuten köksä tuottavat myös vaikeuksia, sillä siinä edellytetään työn suunnittelua, monen asian hallintaa samanaikaisesti, mittojen ja kokojen hahmottamista. Siinä palaa helposti puurot pohjaan ja tl sijaan laitetaan rkl suolaa. Heikompia pitää vahtia ja katsottava myös sitäkin, millaisessa seurassa liikkuu ettei päädy nuorten ja myöskään aikuisten manipuloimiksi. 

Valitettavasti olen saanut törmätä hankaliin vanhempiin, jotka vänkäävät hanakasti tukitoimia, jotta lapselle tulisi normaali seiska tai kasi. Toki niitä annetaan, kun kaikki opet ei jaksa kuunnella sitä vanhempien kinuamista, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, ettei lapsi tule pärjäämään sähköalan tai lähihoitajien matematiikassa. Silti luullaan, että jotain maagista me opet ja erkat teemme saadaksemme heikon oppilaan nohevammaksi. Ei oikein hieno maali. Nuori pääsee amikseen esim. kokkipuolelle, mutta oman työn suunnittelu, mittojen hahmottaminen jne. ovat hankalia ja nuori sitten keskeyttää opinnot tai suorittaa ne rimaa hipoen mukautetusti. Kun pitäisi osata amiksen jälkeen hakea työpaikkoja ja ymmärtää haastattelussa esiteltyjä kysymyksiä, niin vaikeuksia vain tulee lisää. Ei ollutkaan "vain" lukivaikeudesta kyse vaa myös itsestään huolehtimen, ajattelukyky ja kyky ratkaista ongelmia ovat puutteellisia.

Vierailija kirjoitti:

Tarkkis.Tuollaista nimeä ei tule käyttää mistään luokasta.

Miksei? Tarkkailu luokka mikä tarkkailu luokka, ei se lempinimi sitä pahenna.

Se oli onnenpäivä kun eräs koulukiusaaja tarkkikselle siirrettiin, ei voi olla niin, että yksi mätämuna koko koululuokan keskittymisen jatkuvasti pilaa.

Lähärien matematiikka on käytännön tasolla peruslaskuja, siinä missä jonkin kokki tai leipurialan. Kumpikaan ala ei nyt erityisemmin vaadi mitään laajaa teoreettista matematiikan hahmotuskykyä. Ero onkin vain enemmän siinä, mihin laskuja käytetään, ei vaikeustasossa. Usein syy osaamattomuudelle ei välttämättä niinkään ole laskun vaikeustaso, vaan tilanne, merkitys ja mielikuva. Sama laskutaito voi tuntua jollekin helpolta toisessa ympäristössä ja vaikealta toisessa, vaikka laskut olisivat identtisiä.

Vierailija kirjoitti:

Lähärien matematiikka on käytännön tasolla peruslaskuja, siinä missä jonkin kokki tai leipurialan. Kumpikaan ala ei nyt erityisemmin vaadi mitään laajaa teoreettista matematiikan hahmotuskykyä. Ero onkin vain enemmän siinä, mihin laskuja käytetään, ei vaikeustasossa. Usein syy osaamattomuudelle ei välttämättä niinkään ole laskun vaikeustaso, vaan tilanne, merkitys ja mielikuva. Sama laskutaito voi tuntua jollekin helpolta toisessa ympäristössä ja vaikealta toisessa, vaikka laskut olisivat identtisiä.

Vaikka kyse onkin "vain" amisaloista ja siksi monien mielestä ne on paskaa työtä, niin ei silti kaikkein heikoin oppilas tule pärjäämään sähköalan tai lähihoitajan matematiikassa saati kokkialallakaan, jossa pitäisi osata hahmottaa mittoja ja tilavuuksia sekä suunnitella ja organisoida omaa työtään. 

Se todellisuus tulee vastaan työelämässä, jossa pitää osata toimia itsenäisesti. Ne todelliset haasteet konkretisoituvat peruskoulun ja amiksen jälkeen. Opetusta voidaan helpottaa niin, että 99 % pääsee koulusta läpi vähintään seiskan tasoisella suorituksella mutta työelämää se ei muuta yhtään helpommaksi. Hyvin heikot jäävät täysin heitteille aikuisinakin, vaikka ovat yhtä pihalla, jopa monia kehitysvammaisia enemmän.

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla. Tuli pienluokat tilalle. Niitä perustettiin tavallisiin kouluihin niin että pari ensimmäistä vuotta saatettiin selvittää, kykeneekö lapsi normaaliin opetukseen vai jatketaanko erityiskoulussa. Noita ei lopetettu niin että erityislapset laitettiin suoraan tavallisten sekaan, vaan erityiskoulut tulivat tilalle. Apukouluista tuli erityiskouluja ja lisäksi tuli pienluokkia, niin ettei olisi tarvinnut kuljettaa paljon. 

Peruskoulussa, jossa kävin ala- ja yläkoulun, oli pienluokat. Naapuripaikkakunnalla oli erityiskoulu, jota vastanee entisajan apukoulu. Sitä naapuripaikkakunnan erityiskoulua (puhuttiin myös harjaantumiskoulusta) kävi juuri ne, joilla ei ollut edellytyksiä selvitä yleisestä tuesta tai yksilöllistetystä opetuksesta ja enemmistö oppilaista oli kehitysvammaisia. Kyseinen erityiskoulu lopettanut toimintansa ajat sitten.

Ketään lukivaikeuksien, adhd:n yms. takia erityiskouluun joutunutta en tiennyt. Kouluni pienluokalla oli monenlaisilla diagnooseilla varustettuja (yhden fiksun aspergerin muistan, joka alkuun oli pienluokalla kunnes alkoi tapahtua edistystä niin että oli mahdollisuua selviytyä isosta ryhmästä, meni lukioon ja jatkoi huippuyliopistoon) ja oli myös niitä joitain käytösongelmaisia. Ei olisi ollut hyvin heikoille sopiva luokkatila noiden käytöshäiriöisten oppilaiden takia. Itse olin tukiopetuksessa ja kielissä tarvitsin preppausta lukivaikeuden takia. Ne perseilijät pilasi välillä luokkatunnelman. Saisi mun puolesta olla tarkkis niitä varten. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole lakkautettu. Nimet vain muuttuvat jatkuvasti. On ypr-luokkia, jopo-luokkia, kunnasta riippuen kaikenlaisia erityisen tuen oppilaiden ryhmiä ja emotionaalisen tuen ryhmiä. 


Teoriassa juu! Käytännössä kaikki erikoiset ovat nyt hankaloittamassa inkluusion takia ihan tavallisissa luokissa opetusta kaikella mahdollisella tavalla, niin että taso laskee ja laskee ja laskee!