Minkä ikäisten lasten äidillä saa jo olla omaa elämää/menoja/harrastuksia?

Vierailija kirjoitti:

Joopa joo. Aina palveluksessa, sellainen on kunnon nainen, äiti ja mummo.

 

Mitä sä sönkötät? Ei tarvitse olla noin. Teillä mummoilla on myös omat menot.

Vierailija kirjoitti:

0v äiti ei ole olemassa vaan lasta varten. Ihmiselle on hyväksi, että hänellä on omiakin juttuja meneillään. Isi voi vahtia sillä aikaa kun äiti käy harrastamassa.

Tämä. Ei kukaan mies kysele että miten pystyn harrastamaan, näkemään kavereita tai käymään töissä kun on tuo vauva. Ottavat itsestäänselvyytenä että toinen vanhempi hoitaa. Naiset voisivat toimia samoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloin käydä salilla aika pian synnytyksen jälkeen, omien tuntemusten mukaan. Alkuun imetys voi olla intensiivistä, mutta kyllä lapsen voi jo aika pian jättää isälle ja poistua tunniksi tai pariksi, kun käy itse liikkumassa.

On todella typerää vedota siihen, ettei muka mitenkään voi poistua lapsen luota ennen kouluikää, jos lapsella on isä kuvioissa, mummo tai muu isovanhempi, joka asuu lähellä, ja jos lapsi on terve. Usein se napanuora on kireämpi sieltä äidin puolelta, jos ei ole valmis antamaan koskaan kenellekään toiselle lapsen hoitovastuuta edes vähäksi aikaa.

Miksi tyrkkäät lapsesi muiden kuin isänsä hoidettavaksi? Te sen lapsen olette tehneet eivätkä esimerkiksi mummosi.

 

Luetun ymmärtämisen taitosi on aika heikko. Laitoin samaan virkkeeseen isän ja lapsen mummon siksi, koska ajattelin, että ajatus kyllä selviää tuostakin. Sinulle täytyy kuitenkin vääntää ratakiskoa, niin tässä: Lapsen isä on tietenkin yhtä lailla lapsen hoitaja kuin äitikin, varsinkin, jos perhe asuu yhdessä. Silloin äiti voi koska vain lähteä omille menoilleen, kun vain lapsen isän kanssa asiasta sopii. Omaa mummoani (jos sellainen vielä eläisi) en laittaisi hoitamaan pientä lasta, oma äitini sen sijaan itse tarjoutui useinkin, samoin anoppini. Olisi silkkaa typeryyttä olla ottamatta lastenhoitoapua vastaan, jos toinen sitä itse tarjoaa.

Mä aloitin puutyökerhon kun lapsi oli 3 kuukautta. Kävin sielä säännöllisesti joka viikko 4 tuntia. Lapsella on isäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

0v äiti ei ole olemassa vaan lasta varten. Ihmiselle on hyväksi, että hänellä on omiakin juttuja meneillään. Isi voi vahtia sillä aikaa kun äiti käy harrastamassa.

Tämä. Ei kukaan mies kysele että miten pystyn harrastamaan, näkemään kavereita tai käymään töissä kun on tuo vauva. Ottavat itsestäänselvyytenä että toinen vanhempi hoitaa. Naiset voisivat toimia samoin.

Muuten samaa mieltä, mutta pienen vauvan kohdalla imetys tekee poikkeuksen. Imetys voi olla alkuun niin tiivistahtista eikä vauva osaa/ suostu imemään tuttipullosta, joten äidin oltava rintojensa kanssa aika lailla saatavilla. Ei voi olla siis esim. 8 tuntia päivässä töissä, tuskin kuuttakaan tuntia. Harva kuitenkaan täysimettää pidempään kuin 6 kk, joten siitä lähtien äitikin on aika vapaa olemaan pidempiä aikoja pois vauvan luota, jos lapsella on toinenkin huoltaja.

Vaikka heti. Vauva on ollut hoidossa kummeillaan, isovanhemmilla minun sekä puolisoni sisaruksilla. Hyvää on myös se että vauva tottuu muihin ihmisiin. Olemme saaneet viettää omaa aikaa ja tehdä omia juttuja kun vauva on ollut hoidossa. Se antaa paremmat edellytykset arjessa selviytymiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielstäni kun on lapsia hankkinut, ne ovat prioriteetti numero 1. Omat menot ja harrastukset jos lasten harrastuksilta ja heidän kanssaan olemiselta jää aikaa, mutta yleensä ei jää. 

Näin luodaan takertuvia vanhempia, jotka eivät anna lapsille tilaa kasvaa ja itsenäistyä.

Juu ja sitten tulee yllätyksenä kun aikuinen lapsi laittaa välit poikki. Se että äidillä ei ole elämää lapsen ulkopuolella ei ole tervettä kenenkään kannalta pitkässä juoksussa

Minulla meni välit poikki äitiini, joka uhriutui jatkuvasti miten hänellä ei ole omaa elämää. No ei ollutkaan. Ei kavereita, ei harrastuksia eikä ensimmäiseen kymmeneen vuoteen edes töitä. Ei voinut kuulemma töihin mennä kun oli lapset hoidettavana.... Oli sellainen upea uhriäiti. Isä ihme kyllä jaksoi asua saman katon alla.

Olipas erikoinen kysymys. :D Lapsella on isä, isovanhemmat ja muuta sukua. Isän kuuluu ottaa vastuuta niin, ettei äidin tarvitse edes miettiä, voiko hänellä olla ns. muuta elämää perhekuplan ulkopuolella. Äiti saa olla erossa lapsestaan jo lapsen ollessa vauva. Äiti on muutakin kuin äiti. Ei vanhemmuuden kuulu olla sellaista, että luopuu kaikesta muusta elämästä ja hoitaa lasta 24/7.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielstäni kun on lapsia hankkinut, ne ovat prioriteetti numero 1. Omat menot ja harrastukset jos lasten harrastuksilta ja heidän kanssaan olemiselta jää aikaa, mutta yleensä ei jää. 

Näin luodaan takertuvia vanhempia, jotka eivät anna lapsille tilaa kasvaa ja itsenäistyä.

Juu ja sitten tulee yllätyksenä kun aikuinen lapsi laittaa välit poikki. Se että äidillä ei ole elämää lapsen ulkopuolella ei ole tervettä kenenkään kannalta pitkässä juoksussa

Minulla meni välit poikki äitiini, joka uhriutui jatkuvasti miten hänellä ei ole omaa elämää. No ei ollutkaan. Ei kavereita, ei harrastuksia eikä ensimmäiseen kymmeneen vuoteen edes töitä. Ei voinut kuulemma töihin mennä kun oli lapset hoidettavana.... Oli sellainen upea u

Miksei isäsi auttanut? Äiti saa raataa niska limassa lasten kanssa ja isäsi ei auta. Isäsi on tarinan roisto eikä tilanteestaan avoimesti kertova ja kärsivä äitisi.

Mies laittoi minut ostoslistan kanssa Prismaan, Giganttiin ja Motonettiin kolmeksi tunniksi, kun olin edellisenä päivänä kotiutunut esikoisen kanssa synnäriltä. 

Aloin käydä kahdesti viikossa ryhmäliikunnassa kun lapsi oli noin 2 kk. Meillä ei tukiverkostoa ole koskaan oikein ollutkaan, joten ollaan haluttu mahdollistaa kummallakin omat harrastukset. Muuten reissattiin aina koko perheen voimin ja oltiin miehen kanssa kahdestaan yötä poissa kaverini häissä vasta kun esikoistyttäremme oli 17 v ja saatiin eräs sukulainen lapsille kotiin kaveriksi.